Väliaikainen versio

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

27 päivänä kesäkuuta 2024 (*)

Sisällys

I  Oikeudellinen kehys

A  Asetus (EY) N:o 1/2003

B  Teknologiansiirtosopimuksia koskevat vuoden 2004 suuntaviivat

C  [SEUT] 10 1 artiklan soveltamisesta teknologiansiirtosopimuksiin annetut vuoden 2014 suuntaviivat

II  Asian tausta

A  Perindopriili

B  Perindopriiliä koskevat oikeusriidat

1.  EPO:n päätökset

2.  Kansallisten tuomioistuinten päätökset

C  Perindopriiliin liittyviä riita-asioita koskevat sovintosopimukset

1.  Nichen ja Matrixin kanssa tehdyt sopimukset

2.  Tevan kanssa tehty sopimus

3.  Krkan kanssa tehdyt sopimukset

4.  Lupinin kanssa tehty sopimus

III  Riidanalainen päätös

IV  Oikeudenkäynti unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio

V  Menettely unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset

VI  Valituksen tarkastelu

A  Tutkittavaksi ottamista koskevia alustavia huomioita

B  Ensimmäinen ja toinen valitusperuste, jotka liittyvät tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen ja potentiaalisen kilpailun käsitteiden arviointiperusteisiin

1.  Tutkittavaksi ottaminen

2.  Asiakysymys

a)  Alustavat huomautukset

b)  Potentiaaliseen kilpailuun liittyvät arviointiperusteet (toinen valitusperuste)

1)  Asianosaisten lausumat

2)  Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

c)  Arviointiperusteet, jotka liittyvät rajoituksen luokitteluun tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi (ensimmäinen valitusperuste)

1)  Asianosaisten lausumat

2)  Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

C  Kolmas, neljäs, viides ja kuudes valitusperuste, jotka liittyvät Nichen ja Matrixin kanssa tehtyihin sopimuksiin

1.  Kolmas valitusperuste

a)  Ensimmäinen osa, joka liittyy potentiaaliseen kilpailuun

1)  Asianosaisten lausumat

2)  Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

b)  Toinen osa, joka liittyy rajoituksen luokitteluun tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi

1)  Asianosaisten lausumat

2)  Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

2.  Kuudes valitusperuste, joka liittyy Nichen ja Matrixin kanssa tehtyjen sopimusten luonnehdintaan erillisiksi kilpailusääntöjen rikkomisiksi

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

D  Neljäs valitusperuste, joka liittyy Tevan kanssa tehtyyn sopimukseen

1.  Ensimmäinen osa, joka liittyy potentiaaliseen kilpailuun

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

2.  Toinen osa, joka liittyy rajoituksen luokitteluun tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi

a)  Tevan kanssa tehdyn sopimuksen tavoitteet

1)  Asianosaisten lausumat

2)  Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

b)  Tevan kanssa tehdyn sopimuksen vaikutusten kaksijakoisuus

1)  Asianosaisten lausumat

2)  Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

c)  Tevan kanssa tehdyn sopimuksen ehtojen vahingollisuus

1)  Asianosaisten lausumat

2)  Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

d)  Käänteinen maksu

1)  Asianosaisten lausumat

2)  Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

E  Viides valitusperuste, joka liittyy Lupinin kanssa tehtyyn sopimukseen

1.  Ensimmäinen osa, joka liittyy potentiaaliseen kilpailuun

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

2.  Toinen osa, joka liittyy rajoituksen luokitteluun tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi

a)  Käänteinen maksu

1)  Asianosaisten lausumat

2)  Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

b)  Lupinin kanssa tehdyn sopimuksen ehtojen vahingollisuus

1)  Asianosaisten lausumat

2)  Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

c)  Lupinin kanssa tehdyn sopimuksen soveltamisala

1)  Asianosaisten lausumat

2)  Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

3.  Kolmas osa, joka liittyy rikkomisen päättymispäivään

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

F  Seitsemäs valitusperuste, joka liittyy sakkoihin

1.  Ensimmäinen osa, joka liittyy rikosten ja rangaistusten lakisidonnaisuutta koskevan periaatteen loukkaamiseen

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

2.  Toinen osa, joka liittyy suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

G  Valitusta koskevat päätelmät

VII  Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne

Oikeudenkäyntikulut

Muutoksenhaku – Kilpailu – Lääkkeet – Perindopriilin markkinat – SEUT 101 artikla – Kartellit – Potentiaalinen kilpailu – Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus – Strategia, jolla pyrittiin viivästyttämään perindopriilin rinnakkaisvalmisteiden tuloa markkinoille – Patenttiriitaa koskeva sovintosopimus – Rikkomisen kesto – Yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen käsite – Sakon kumoaminen tai alentaminen

Asiassa C‑201/19 P,

jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 28.2.2019,

Servier SAS, kotipaikka Suresnes (Ranska),

Servier Laboratories Ltd, kotipaikka Stoke Poges (Yhdistynyt kuningaskunta),

Les Laboratoires Servier SAS, kotipaikka Suresnes, edustajinaan O. de Juvigny, J. Jourdan, T. Reymond, A. Robert, avocats, J. Killick, advocaat, ja M. I. F. Utges Manley, solicitor,

valittajina,

ja jossa muina osapuolina ovat

Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi F. Castilla Contreras, B. Mongin, J. Norris ja C. Vollrath, sittemmin F. Castilla Contreras, F. Castillo de la Torre, B. Mongin, J. Norris ja C. Vollrath ja lopuksi F. Castilla Contreras, F. Castillo de la Torre, J. Norris ja C. Vollrath,

vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,

jota tukevat

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehenään aluksi D. Guðmundsdóttir, avustajanaan J. Holmes, KC, sittemmin asiamiehinään L. Baxter, D. Guðmundsdóttir, F. Shibli ja J. Simpson, avustajinaan J. Holmes, KC, ja P. Woolfe, barrister, ja, lopuksi asiamiehenään S. Fuller, avustajinaan J. Holmes, KC, ja P. Woolfe, barrister,

väliintulijana valitusmenettelyssä, ja

European Federation of Pharmaceutical Industries and Associations (EFPIA), kotipaikka Genève (Sveitsi), edustajanaan F. Carlin, avocate,

väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Arabadjiev (esittelevä tuomari), unionin tuomioistuimen presidentti K. Lenaerts, joka hoitaa ensimmäisen jaoston tuomarin tehtäviä, sekä tuomarit P. G. Xuereb, A. Kumin ja I. Ziemele,

julkisasiamies: J. Kokott,

kirjaajat: hallintovirkamiehet M. Longar ja R. Şereş,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä sekä 20. ja 21.10.2021 pidetyssä istunnossa esitetyn,

kuultuaan julkisasiamiehen 14.7.2022 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Valituksessaan Servier SAS, Servier Laboratories Ltd ja Les Laboratoires Servier SAS vaativat unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 12.12.2018 antaman tuomion Servier ym. v. komissio (T‑691/14, EU:T:2018:922; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi osittain niiden kanteen, jossa vaadittiin [SEUT] 101 artiklan ja [SEUT] 102 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia AT.39612 – Perindopriili (Servier)) 9.7.2014 annetun komission päätöksen C(2014) 4955 final (jäljempänä riidanalainen päätös) kumoamista niitä koskevilta osin ja toissijaisesti niille kyseisessä päätöksessä määrätyn sakon määrän alentamista.

I       Oikeudellinen kehys

A       Asetus (EY) N:o 1/2003

2        [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Kaikissa [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklan soveltamismenettelyissä kansallisella ja yhteisön tasolla [SEUT 101] artiklan 1 kohdan tai [SEUT 102] artiklan määräysten rikkomista koskeva todistustaakka kuuluu osapuolelle tai viranomaiselle, joka väittää määräyksiä rikottavan. [SEUT 101] artiklan 3 kohdan edellytysten täyttymistä koskeva todistustaakka kuuluu sen sijaan sille yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle, joka vetoaa kyseisestä kohdasta johtuvaan etuun.”

B       Teknologiansiirtosopimuksia koskevat vuoden 2004 suuntaviivat

3        [SEUT] 101 artiklan soveltamisesta teknologiansiirtosopimuksiin 27.4.2004 annettujen Euroopan komission suuntaviivojen (EUVL 2004, C 101, s. 2; jäljempänä teknologiansiirtosopimuksia koskevat vuoden 2004 suuntaviivat) 209 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Sovittelusopimuksien ja vaatimuksista luopumista koskevien sopimusten osalta kiistämisen kieltämistä koskevien lausekkeiden katsotaan yleensä jäävän [SEUT 101 artiklan 1 kohdan] soveltamisalan ulkopuolelle. Kyseisissä sopimuksissa edellytetään, että sopimuspuolet eivät jälkikäteen kiistä sopimuksen kattamia immateriaalioikeuksia. Koko sopimuksen tarkoitushan on ratkaista nykyiset ja/tai välttää tulevat riidat.”

C       [SEUT] 101 artiklan soveltamisesta teknologiansiirtosopimuksiin annetut vuoden 2014 suuntaviivat

4        [SEUT] 101 artiklan soveltamisesta teknologiansiirtosopimuksiin annettujen suuntaviivojen (EUVL 2014, C 89, s. 3; jäljempänä teknologiansiirtosopimuksia koskevat vuoden 2014 suuntaviivat) 242 ja 243 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Kiistämisen kieltämistä koskevat lausekkeet sovittelusopimuksissa

242.      Sovittelusopimusten osalta kiistämisen kieltämistä koskevien lausekkeiden katsotaan yleensä jäävän [SEUT] 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle. Kyseisille sopimuksille on ominaista, että sopimuspuolet sopivat niissä olevansa kiistämättä jälkikäteen riidanalaisia immateriaalioikeuksia. Koko sopimuksen tarkoitushan on ratkaista nykyiset ja/tai välttää tulevat riidat.

243.      Kiistämisen kieltämistä koskevat lausekkeet sovittelusopimuksissa voivat kuitenkin olla tietyissä olosuhteissa kilpailunvastaisia ja voivat kuulua [SEUT] 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Immateriaalioikeuksien kiistämisvapauden rajoitus ei liity immateriaalioikeuden asiasisältöön, ja se voi rajoittaa kilpailua. Kiistämisen kieltämistä koskeva lauseke voi olla esimerkiksi 101 artiklan 1 kohdan vastainen, jos immateriaalioikeus myönnettiin virheellisten tai harhaanjohtavien tietojen perusteella – –. Tällaisten lausekkeiden valvonta voi olla välttämätöntä myös silloin, jos lisenssinantaja teknologiaoikeuksien lisensoinnin yhteydessä suostuttelee taloudellisin kannustimin tai muulla tavoin lisenssinsaajan olemaan kiistämättä teknologiaoikeuksien pätevyyttä, jos ne ovat välttämätön tuotannontekijä lisenssinsaajan tuotannossa – –.”

II     Asian tausta

5        Asian taustalla olevat tosiseikat, sellaisina kuin ne ilmenevät valituksenalaisen tuomion 1–73 kohdasta, voidaan tiivistää seuraavasti.

A       Perindopriili

6        Servier SAS on Servier-lääkekonsernin, johon kuuluvat Les Laboratoires Servier SAS ja Servier Laboratories Ltd (jäljempänä erikseen tai yhdessä Servier), emoyhtiö. Les Laboratoires Servier ‑yhtiö on erikoistunut alkuperäislääkkeiden kehittämiseen, ja sen tytäryhtiö Biogaran SAS rinnakkaislääkkeiden kehittämiseen.

7        Servier kehitti perindopriili-lääkkeen, joka on ensisijaisesti tarkoitettu verenpainetaudin ja sydämen vajaatoiminnan torjuntaan. Kyseinen lääke kuuluu angiotensiinia konvertoivien entsyymien estäjiin. Perindopriilin vaikuttava aine on suolan muodossa. Alun perin käytetty suola oli erbumiini.

8        Servier-konserniin kuuluva yhtiö jätti perindopriilin vaikuttavaa ainetta koskevan patenttihakemuksen EP0049658 Euroopan patenttivirastolle (EPO) 29.9.1981. Kyseisen patentin voimassaolon oli määrä päättyä 29.9.2001, mutta sen suojaa jatkettiin useissa Euroopan unionin jäsenvaltiossa, muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, 22.6.2003 saakka. Ranskassa kyseisen patentin suojaa jatkettiin 22.3.2005 saakka ja Italiassa 13.2.2009 saakka.

9        16.9.1988 Servier jätti EPO:lle useita hakemuksia, jotka liittyivät perindopriilin vaikuttavan aineen valmistusmenetelmiä koskeviin patentteihin, joiden voimassaolo päättyi 16.9.2008, eli patentit EP0308339 (jäljempänä patentti 339), EP0308340 (jäljempänä patentti 340), EP0308341 (jäljempänä patentti 341) ja EP0309324.

10      Servier jätti 6.7.2001 EPO:lle hakemuksen, joka koski patenttia EP1296947 (jäljempänä patentti 947), joka koski erbumiiniperindopriilin alfakristalliinimuotoa ja sen valmistusmenetelmää; EPO myönsi patentin 4.2.2004.

11      Servier teki 6.7.2001 lisäksi kansallisia patenttihakemuksia useissa jäsenvaltioissa ennen kuin nämä olivat Münchenissä 5.10.1973 allekirjoitetun ja 7.10.1977 voimaan tulleen eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan patenttisopimus) sopimuspuolia. Servier jätti esimerkiksi patenttia 947 vastaavat patenttihakemukset Bulgariassa (BG 107 532), Tšekissä (PV2003-357), Virossa (P200300001), Unkarissa (HU225340), Puolassa (P348492) ja Slovakiassa (PP0149-2003). Kyseiset patentit myönnettiin 16.5.2006 Bulgariassa, 17.8.2006 Unkarissa, 23.1.2007 Tšekissä, 23.4.2007 Slovakiassa ja 24.3.2010 Puolassa.

B       Perindopriiliä koskevat oikeusriidat

12      Vuosina 2003–2009 Servier ja valmistajat, jotka valmistautuivat myymään perindopriilin rinnakkaisversiota, olivat vastapuolina useissa oikeusriidoissa.

1.     EPO:n päätökset

13      Vuonna 2004 kymmenen rinnakkaislääkkeiden valmistajaa, joiden joukossa olivat Niche Generics Ltd (jäljempänä Niche), KRKA, tovarna zdravil, d.d. (jäljempänä Krka), Lupin Ltd ja Ivax Europen tytäryhtiö Norton Healthcare Ltd, joka on myöhemmin muodostanut keskittymän Teva-konsernin emoyhtiön Teva Pharmaceuticals Ltd:n (jäljempänä Teva), joka on erikoistunut rinnakkaislääkkeiden valmistamiseen, kanssa, esittivät EPO:lle väitteen patentin 947 kumoamiseksi vedoten perusteisiin, jotka koskivat uutuuden ja keksinnöllisyyden puuttumista sekä keksinnön esittelyn riittämättömyyttä.

14      EPO:n väiteosasto vahvisti 27.7.2006 patentin 947 pätevyyden (jäljempänä EPO:n 27.7.2006 tekemä päätös). Kyseinen päätös riitautettiin EPO:n teknisessä valituslautakunnassa. Tehtyään sovintosopimuksen Servierin kanssa Niche peruutti väitteensä 9.2.2005, ja Krka peruutti valituksensa EPO:n teknisessä valituslautakunnassa 11.1.2007, ja Lupin teki näin 5.2.2007.

15      EPO:n tekninen valituslautakunta kumosi 6.5.2009 tekemällään päätöksellä EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen ja kumosi patentin 947. Oikaisuvaatimus, jonka Servier teki teknisen valituslautakunnan kyseisestä päätöksestä, hylättiin 19.3.2010.

2.     Kansallisten tuomioistuinten päätökset

16      Rinnakkaislääkkeiden valmistajat riitauttivat patentin 947 pätevyyden tietyissä kansallisissa tuomioistuimissa, ja Servier nosti patentinloukkauskanteita ja esitti väliaikaisia kieltomääräyksiä koskevia hakemuksia kyseisiä valmistajia vastaan. Suurin osa kyseisistä menettelyistä päätettiin ennen kuin asiaa käsitelleet tuomioistuimet saattoivat lausua lopullisesti patentin 947 pätevyydestä Servierin Nichen, Matrix Laboratories Ltd:n (jäljempänä Matrix), Tevan, Krkan ja Lupinin kanssa vuosina 2005–2007 tekemien sovintosopimusten vuoksi.

17      Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuomioistuin julisti patentin 947 mitättömäksi ainoastaan Servierin ja Apotex Inc:n välisessä riita-asiassa. Servier nosti 1.8.2006 High Court of Justice (England & Wales), Chancery Divisionissa (patents court) (Englannin ja Walesin alioikeus, Chancery-osasto (patenttijaosto), Yhdistynyt kuningaskunta) patentin 947 loukkausta koskevan kanteen Apotexia vastaan, joka oli alkanut myydä perindopriilin rinnakkaisversiota Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla. Servierin hyväksi 8.8.2006 annettiin väliaikainen kieltomääräys Apotexia vastaan. Apotexin vastakanteen johdosta kyseinen väliaikainen kieltomääräys kumottiin ja patentti 947 julistettiin mitättömäksi, jolloin kyseinen yritys sai saattaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa markkinoille perindopriilin rinnakkaisversion. Patentin 947 mitättömäksi julistamista koskeva ratkaisu pysytettiin muutoksenhakuasteessa 9.5.2008.

18      Alankomaissa Apotexin tytäryhtiö Katwijk Farma BV nosti 13.11.2007 Rechtbank Den Haagissa patentin 947, sellaisena kuin se on vahvistettu Alankomaissa, mitättömäksi julistamista koskevan kanteen Alankomaiden tuomioistuimessa. Servier teki kyseiselle tuomioistuimelle väliaikaista kieltomääräystä koskevan hakemuksen, joka hylättiin 30.1.2008. Kyseinen tuomioistuin julisti Teva-konserniin kuuluvan Pharmachemie BV ‑nimisen yhtiön 15.8.2007 vireille panemassa asiassa 11.6.2008 antamallaan ratkaisulla patentin 947 mitättömäksi Alankomaiden osalta. Kyseisen ratkaisun jälkeen Servier ja Katwijk Farma peruuttivat vaatimuksensa.

C       Perindopriiliin liittyviä riita-asioita koskevat sovintosopimukset

1.     Nichen ja Matrixin kanssa tehdyt sopimukset

19      Niche Generics Ltd (jäljempänä Niche) on Unichem Laboratories Ltd:n (jäljempänä Unichem), joka on Intian oikeuden mukaisesti perustettu yhtiö, tytäryhtiö, joka on erikoistunut rinnakkaislääkkeiden valmistukseen. Yhtiöt, joiden oikeudet ovat siirtyneet Nichelle ja Matrixille, tekivät 26.3.2001 yhteistyösopimuksen perindopriilin rinnakkaisversion kehittämisestä. Kyseisen sopimuksen mukaan yhtiö, jonka oikeudet ovat siirtyneet Matrixille, vastasi kyseisen lääkkeen vaikuttavan aineen valmistuksesta, ja toinen mainitun sopimuksen osapuolena oleva yhtiö oli vastuussa kyseisen lääkkeen markkinoille saattamista koskevien lupien hankkimisesta ja jakelusta.

20      Servier nosti 25.6.2004 patenttien 339, 340 ja 341 loukkausta koskevan kanteen High Court of Justice (England & Wales), Chancery Divisionissa (patents court) (Englannin ja Walesin alioikeus, Chancery-osasto (patenttijfaosto)) Nicheä vastaan, joka vaati vastakanteessaan patentin 947 mitättömäksi julistamista. Matrix osallistui kyseiseen menettelyyn antamalla todistajanlausuntoja. Mainitussa asiassa oli määrä pitää istunto 7. ja 8.2.2005.

21      Servier teki 8.2.2005 kyseisiä riita-asioita sekä EPO:ssa vireillä olevia patenttiin 947 liittyviä menettelyitä koskevia sovintosopimuksia, joista ensimmäinen tehtiin Nichen ja Unichemin kanssa (jäljempänä Nichen kanssa tehty sopimus) ja toinen Matrixin kanssa (jäljempänä Matrixin kanssa tehty sopimus).

22      Kukin näistä sopimuksista sisälsi yhtäältä niin sanottuja kaupan pitämisestä luopumista koskevia ehtoja, joilla kyseiset yritykset sitoutuivat perindopriiliä koskevien asian kannalta merkityksellisten Servierin patenttien voimassaolon päättymiseen saakka olemaan valmistamatta, toimittamatta tai myymättä mitään perindopriilin rinnakkaisversiota, joka on valmistettu kyseisillä patenteilla suojatuilla menetelmillä, ja toisaalta niin kutsuttuja riitauttamatta jättämistä koskevia ehtoja, joilla mainitut yritykset sitoutuivat pidättymään kaikista kanteista, joilla pyritään riitauttamaan mainittujen patenttien pätevyys tai saamaan vahvistuksia siitä, ettei patenttia ole loukattu.

23      Vastikkeeksi Servier sitoutui yhtäältä olemaan nostamatta patentinloukkauskanteita kyseisiä yrityksiä vastaan ja toisaalta korvaamaan niille kustannukset, jotka saattoivat aiheutua siitä, että ne luopuivat Servierin patenteilla suojatuilla menetelmillä valmistetun perindopriilin version kehittämisohjelmastaan. Kyseisen korvauksen piti johtaa kahteen maksuun, joista ensimmäisellä maksettiin Nichelle ja toisella Matrixille 11,8 miljoonaa Englannin puntaa (GBP) kummallekin. Kyseiset sopimukset kattoivat muun muassa kaikki Euroopan talousalueen (ETA) jäsenvaltiot, joissa patentit 339, 340, 341 ja 947 olivat voimassa.

24      Niin ikään 8.2.2005 tehdyssä kolmannessa sopimuksessa Niche sitoutui siirtämään Biogaranille markkinoille saattamista koskevien lupien asiakirja-aineistot kolmen muun lääkkeen kuin perindopriilin osalta sekä markkinoille saattamista koskevan luvan, joka yhdelle kyseisistä lääkkeistä oli saatu Ranskassa (jäljempänä Biogaranin kanssa tehty sopimus). Vastikkeeksi Biogaranin oli määrä maksaa Nichelle 2,5 miljoonan GBP:n määrä, jota ei ollut palautettava edes siinä tapauksessa, että Biogaran ei saa kyseisiä markkinoille saattamista koskevia lupia.

2.     Tevan kanssa tehty sopimus

25      Ivax nosti 9.8.2005 High Court of Justicen (England & Wales), Chancery Divisionissa (patents court) kanteen, jotta patentti 947 julistettaisiin mitättömäksi. Kyseinen menettely keskeytettiin siihen saakka, kunnes EPO:ssa käydyssä kyseisen patentin kumoamista koskevassa menettelyssä olisi annettu lopullinen päätös.

26      Servier ja Teva UK Limited tekivät 13.6.2006 sovintosopimuksen (jäljempänä Tevan kanssa tehty sopimus). Kyseinen sopimus, joka kattoi yksinomaan Yhdistyneen kuningaskunnan, oli voimassa kolme vuotta, ja sitä voitiin jatkaa kahdella vuodella. Mainitun sopimuksen mukaan Teva sitoutui hankkimaan yksinomaan Servieriltä perindopriilin, joka oli tarkoitettu jakeluun Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kyseisen yksinostoehdon lisäksi mainittu sopimus sisälsi myös Servierin hallussa olleiden patenttien 339, 340, 341 ja 947 riitauttamatta jättämistä koskevan ehdon sekä kaupan pitämisestä luopumista koskevan ehdon, jonka soveltamisala oli Yhdistyneen kuningaskunnan alue. Viimeksi mainitun ehdon nojalla Teva oli velvollinen pidättymään valmistamasta tai pitämästä kaupan kyseisessä entisessä jäsenvaltiossa mitään perindopriilin rinnakkaisversiota, jonka Servier katsoi merkitsevän patenttiensa loukkaamista. Vastikkeena Servier suoritti Tevalle 5 miljoonan GBP:n määrän.

27      Tevan kanssa tehtyyn sopimukseen sisältyi lisäksi kiinteämääräistä korvausta koskeva ehto. Kyseisen ehdon mukaan on niin, että jos Servier ei onnistuisi toimittamaan Tevalle perindopriiliä 1.8.2006 alkaen, sen olisi maksettava Tevalle 500 000 GBP:n suuruinen kiinteämääräinen korvaus kuukaudessa, jolloin Tevalla ei ole kanneoikeutta Servieriä vastaan eikä oikeutta irtisanoa Tevan kanssa tehtyä sopimusta.

28      Koska Teva ei toimittanut Tevalle perindopriiliä 1.1.2006 Tevan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti, Servier maksoi Tevalle 5,5 miljoonan GBP:n kiinteämääräisen korvauksen, minkä seurauksena Tevan kanssa tehdyn sopimuksen täytäntöönpanemiseksi suoritettujen maksujen kokonaismääräksi tuli 10,5 miljoonaa GBP.

29      Servier ja Teva sopivat 23.2.2007 lisäyksestä Tevan kanssa tehtyyn sopimukseen. Vaikka kyseisessä lisäyksessä vahvistettiin yksinostoehto, siinä määrättiin, että Teva voisi aloittaa Servierin perindopriilin jakelun joko viimeksi mainitun vahvistamana päivänä, patentin 947 kumoamis- tai päättymispäivänä taikka päivänä, josta alkaen Apotex alkaisi myydä perindopriilin rinnakkaisversiota Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

3.     Krkan kanssa tehdyt sopimukset

30      High Court of Justice (England & Wales), Chancery Division (patents court) antoi 3.10.2006 patenttien 340 ja 947 loukkausta koskevien kanteiden yhteydessä Krkaa vastaan väliaikaisen kieltomääräyksen ja hylkäsi summaarista menettelyä koskevan hakemuksen, jolla Krka riitautti vastakanteella patentin 947 pätevyyden.

31      Kyseisen päätöksen ja EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen jälkeen Servier ja Krka tekivät kolme sopimusta (jäljempänä Krkan kanssa tehdyt sopimukset). Ne tekivät 27.10.2006 patentteihin 340 ja 947 liittyviä riita-asioita koskevan sovintosopimuksen sekä lisenssisopimuksen ja 5.1.2007 siirto- ja lisenssisopimuksen.

32      Kyseisellä sovintosopimuksella Servier luopui kyseisten patenttien loukkausta koskevista kanteistaan Krkaa vastaan ja viimeksi mainittu luopui riitauttamasta mainittujen patenttien pätevyyttä maailmanlaajuisesti ja pitämästä kaupan perindopriilin rinnakkaisversiota, jolla loukataan patenttia 947.

33      Lisenssisopimuksella Servier myönsi Krkalle yksinomaisen ja peruuttamattoman lisenssin patenttiin 947 Tšekissä, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Puolassa, Sloveniassa ja Slovakiassa. Vastikkeeksi Krkan oli maksettava Servierille maksu, jonka suuruus oli 3 prosenttia myyntinsä nettomäärästä kaikilla kyseisillä alueilla.

34      Siirto- ja lisenssisopimuksen nojalla Krka siirsi Servierille kaksi perindopriiliä koskevaa patenttihakemusta. Kyseisen siirron vastikkeena Servier suoritti Krkalle 30 miljoonan euron määrän.

4.     Lupinin kanssa tehty sopimus

35      Lupin nosti 18.10.2006 High Court of Justice (England & Wales), Chancery Divisionissa (patents court) patenttia 947 koskevan mitättömyyskanteen ja vahvistuskanteen sen toteamiseksi, että perindopriilin rinnakkaisversiolla, jota se aikoi myydä      Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ei loukata kyseistä patenttia.

36      Servier ja Lupin päättivät 30.1.2007 kyseisen riidan ja niiden EPO:ssa vireille paneman patenttia 947 koskevan menettelyn sovintosopimuksella (jäljempänä Lupinin kanssa tehty sopimus).

37      Kyseinen sopimus sisälsi niin kutsutun riitauttamatta jättämistä koskevan ehdon, jolla Lupin sitoutui olemaan riitauttamatta perindopriiliä koskevia Servierin patentteja. Sopimus sisälsi myös niin kutsutun kaupan pitämisestä luopumista koskevan ehdon, johon sisältyi tiettyjä edellytyksiä. Viimeksi mainitun ehdon nojalla Lupin sitoutui olemaan myymättä ”erbumiiniperindopriiliä – – ja mitä tahansa sen suolaa”. Valituksenalaisen tuomion 54 kohdasta ilmenee, että ”Lupinilla oli kuitenkin lupa myydä Servierin toimittamia tuotteita tai omaa perindopriiliään maissa, joissa Servierin hyväksymä perindopriilin rinnakkaisversio oli markkinoilla, tai tilanteessa, jossa kaikkien asian kannalta merkityksellisten Servierin patenttien voimassaolo on päättynyt, tai maissa, joissa kolmas oli tuonut markkinoille perindopriilin rinnakkaisversion ja joissa Servier ei ollut tehnyt kieltomääräystä koskevaa hakemusta sen myynnin kieltämiseksi”. Kyseisiä riitauttamatta jättämistä ja kaupan pitämisestä luopumista koskevia ehtoja sovellettiin kaikkien ETA:n jäsenvaltioiden alueilla.

38      Lupinin kanssa tehtyyn sopimukseen sisältyi lisäksi siirto- ja lisenssiehto, jonka nojalla Lupin luovutti Servierille perindopriilin valmistusmenetelmiä koskevan kolmen patenttihakemuksen kattamia immateriaalioikeuksia, jotka Servier sitoutui luovuttamaan takaisin Lupinille lisenssillä. Kyseisen siirron vastikkeena Servier suoritti Lupinille 40 miljoonan euron määrän.

39      Lupinin kanssa tehdyssä sopimuksessa määrättiin, että Servier ja Lupin käyttävät ”kaikkia kohtuullisia keinoja” tehdäkseen toimitussopimuksen, jolla Servier toimittaisi perindopriiliä Lupinille.

III  Riidanalainen päätös

40      Komissio antoi 9.7.2014 riidanalaisen päätöksen. Komissio katsoi yhtäältä, että Nichen, Matrixin, Tevan, Krkan ja Lupinin kanssa tehdyt sopimukset olivat tarkoitukseen ja vaikutukseen perustuvia kilpailunrajoituksia. Tämän seurauksena se katsoi kyseiset sopimukset SEUT 101 artiklan rikkomisiksi. Komissio katsoi toiseksi, että kyseisten sopimusten tekeminen yhdessä muiden toimien, kuten perindopriilin vaikuttavaan aineeseen liittyvän teknologian hankkimisen, kanssa muodosti Servierin strategian, jolla se pyrki viivästyttämään perindopriilin rinnakkaisvalmisteiden tuottajien tuloa kyseisen lääkkeen markkinoille, joilla Servierillä oli määräävä asema. Komissio katsoi, että kyseinen määräävän markkina-aseman väärinkäyttö merkitsi SEUT 102 artiklan rikkomista.

41      Kyseisen päätöksen 1–5 artiklassa komissio totesi, että Servier oli rikkonut SEUT 101 artiklaa osallistumalla sopimuksiin Nichen, Matrixin, Tevan, Krkan ja Lupinin kanssa. Erityisesti kyseisen päätöksen 1 ja 2 artiklassa komissio korosti, että Nichen kanssa tehty sopimus ja Matrixin kanssa tehty sopimus muodostivat kumpikin kilpailusääntöjen rikkomisen, joka kattoi kaikki valtiot, jotka olivat Euroopan unionin jäseniä mainitun päätöksen tekoajankohtana, Italiaa ja Kroatiaa lukuun ottamatta; että kyseiset rikkomiset olivat alkaneet 8.2.2005, lukuun ottamatta Latviaa, jossa ne olivat alkaneet 1.7.2005, Bulgariaa ja Romaniaa, joissa ne olivat alkaneet 1.1.2007, ja Maltaa, jossa ne olivat alkaneet 1.3.2007; ja että kyseiset rikkomiset olivat päättyneet 15.9.2008 lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa, jossa ne olivat päättyneet 6.7.2007, ja Alankomaita, joissa ne olivat päättyneet 12.12.2007.

42      Riidanalaisen päätöksen 3 artiklassa komissio totesi, että Tevan kanssa tehty sopimus merkitsi Yhdistyneen kuningaskunnan kattavaa kilpailusääntöjen rikkomista, joka oli alkanut 13.6.2006 ja päättynyt 6.7.2007.

43      Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 5 artiklassa, että Lupinin kanssa tehty sopimus merkitsi kilpailusääntöjen rikkomista, joka kattoi kaikki unioniin tuolloin kuuluneet valtiot Kroatiaa lukuun ottamatta. Komissio totesi, että rikkominen oli alkanut 30.1.2007, lukuun ottamatta Maltaa, jossa se oli alkanut 1.3.2007, ja Italiaa, jossa se oli alkanut 13.2.2009; että mainittu rikkominen oli päättynyt 6.5.2009, lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa, jossa se oli päättynyt 6.7.2007, Alankomaita, jossa se oli päättynyt 12.12.2007, ja Ranskaa, jossa se oli päättynyt 16.9.2008.

44      Riidanalaisen päätöksen 7 artiklan 1–5 kohdassa komissio vahvisti Servierille SEUT 101 artiklan rikkomisista määrättyjen sakkojen kokonaismääräksi 289 727 200 euroa, josta 131 532 600 euroa Nichen kanssa tehtyyn sopimukseen osallistumisen perusteella, 79 121 700 euroa sen Matrixin kanssa tehtyyn sopimukseen osallistumisen perusteella, 4 309 000 euroa sen Tevan kanssa tehtyyn sopimukseen osallistumisen perusteella, 37 661 800 euroa sen Krkan kanssa tehtyihin sopimuksiin osallistumisen perusteella ja 37 102 100 euroa sen Lupinin kanssa tehtyyn sopimukseen osallistumisen perusteella.

IV     Oikeudenkäynti unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio

45      Servier nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.9.2014 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa se vaati ensisijaisesti riidanalaisen päätöksen kumoamista ja toissijaisesti sille kyseisessä päätöksessä määrätyn sakon määrän alentamista.

46      European Federation of Pharmaceutical Industries and Associations (EFPIA) toimitti 2.2.2015 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada esiintyä väliintulijana tukeakseen Servierin vaatimuksia. Kyseinen hakemus hyväksyttiin unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan 14.10.2015 antamalla määräyksellä.

47      Servier esitti ensimmäisessä oikeusasteessa nostamassaan kanteessa 17 kanneperustetta riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevien vaatimustensa tueksi.

48      SEUT 101 artiklan rikkomisten osalta unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi Krkan kanssa tehdyistä sopimuksista johtuvan kilpailusääntöjen rikkomisen toteamista koskevat kanneperusteet ja hylkäsi kanneperusteet, jotka koskivat Nichen, Matrixin, Tevan ja Lupinin kanssa tehdyistä sopimuksista (jäljempänä riidanalaiset sopimukset) johtuvaa kilpailusääntöjen rikkomista. Se hylkäsi Servierin toissijaiset vaatimukset, jotka koskivat sille Nichen, Tevan ja Lupinin kanssa tehtyihin sopimuksiin osallistumisen vuoksi määrättyjen sakkojen kumoamista tai alentamista. Sen sijaan se alensi Servierille Matrixin kanssa tehtyyn sopimukseen osallistumisen vuoksi määrätyn sakon määrää 55 385 190 euroon.

V       Menettely unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset

49      Servier teki nyt käsiteltävän valituksen unionin tuomioistuimen kirjaamoon 28.2.2019 jättämällään kirjelmällä.

50      Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.5.2019 toimittamallaan väliintulohakemuksella saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Unionin tuomioistuimen presidentti hyväksyi kyseisen pyynnön 16.6.2019 tekemällään päätöksellä.

51      Unionin tuomioistuin pyysi asianosaisia esittämään kirjalliset huomautuksensa 4.10.2021 mennessä 30.1.2020 annetusta tuomiosta Generics (Uk) ym. (C‑307/18, EU:C:2020:52), 25.3.2021 annetusta tuomiosta Lundbeck v. komissio (C‑591/16 P, EU:C:2021:243), 25.3.2021 annetusta tuomiosta Sun Pharmaceutical Industries ja Ranbaxy (UK) v. komissio (C‑586/16 P, EU:C:2021:241), 25.3.2021 annetusta tuomiosta Generics (UK) v. komissio (C‑588/16 P, EU:C:2021:242), 25.3.2021 annetusta tuomiosta Arrow Group ja Arrow Generics v. komissio (C‑601/16 P, EU:C:2021:244) ja 25.3.2021 annetusta tuomiosta Xellia Pharmaceuticals ja Alpharma v. komissio (C‑611/16 P, EU:C:2021:245). Komissio ja Yhdistynyt kuningaskunta vastasivat tähän pyyntöön asetetussa määräajassa.

52      Servier vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin

–        kumoaa valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 4 ja 6 kohdan

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen 1 artiklan b alakohdan, 2 artiklan b alakohdan, 3 artiklan b alakohdan ja 5 artiklan b alakohdan ja tämän seurauksena 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 2 kohdan b alakohdan, 3 kohdan b alakohdan ja 5 kohdan b alakohdan tai muussa tapauksessa palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuisi riidanalaisten sopimusten vaikutuksista

–        kumoaa valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 4 ja 5 kohdan siltä osin kuin niissä vahvistetaan riidanalaisessa päätöksessä esitetyt toteamukset erillisistä kilpailusääntöjen rikkomisista ja kumulatiivisista sakoista Nichen ja Matrixin kanssa tehtyjen sopimusten osalta ja tämän seurauksena kumoaa kyseisen päätöksen 1 artiklan b alakohdan, 2 artiklan b alakohdan, 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 2 kohdan b alakohdan

–        tai ainakin kumoaa valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 4 ja 5 kohdan sekä riidanalaisen päätöksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 7 artiklan 2 kohdan b alakohdan, 7 artiklan 3 kohdan b alakohdan ja 7 artiklan 5 kohdan b alakohdan, kun otetaan huomioon valitusperuste, joka koskee rikosten ja rangaistusten lakisidonnaisuutta koskevan periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista sakon määrää määritettäessä

–        kumoaa valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 5 kohdan sekä riidanalaisen päätöksen 5 artiklan b alakohdan ja 7 artiklan 5 kohdan b alakohdan, kun otetaan huomioon valitusperuste, joka koskee väitetyn kilpailusääntöjen rikkomisen kestoa ja Servierin ja Lupinin väliseen sopimukseen liittyvän sakon määrän laskemista, ja vahvistaa tämän seurauksena sakon määrän täyttä harkintavaltaansa käyttäen ja

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

53      Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

–        hylkää valituksen ja

–        velvoittaa valittajat korvaamaan sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa että unionin tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

54      EFPIA vaatii, että unionin tuomioistuin

–        kumoaa valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 4, 5 ja 6 kohdan

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen 1 artiklan b alakohdan, 2 artiklan b alakohdan, 3 artiklan b alakohdan ja 5 artiklan b alakohdan ja tämän seurauksena sen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 2 kohdan b alakohdan, 3 kohdan b alakohdan ja 5 kohdan b alakohdan tai muussa tapauksessa palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja

–        velvoittaa komission korvaamaan valituksesta ja asian käsittelystä ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

55      Yhdistynyt kuningaskunta vaatii, että unionin tuomioistuin hyväksyy komission vaatimukset.

VI     Valituksen tarkastelu

56      Valittaja esittää valituksensa tueksi seitsemän valitusperustetta. Ensimmäisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä soveltaessaan SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua, tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitettä. Toinen valitusperuste koskee oikeudellisia virheitä, kun kyse on rinnakkaislääkkeiden valmistajien Servieriin kohdistamasta potentiaalisesta kilpailusta. Kolmas, neljäs ja viides valitusperuste koskevat unionin yleisen tuomioistuimen Nichen, Matrixin, Tevan ja Lupinin kanssa tehdyistä sopimuksista esittämiä toteamuksia. Servier vetoaa toissijaisesti kuudennessa valitusperusteessaan oikeudellisiin virheisiin siltä osin kuin on kyse Nichen ja Matrixin kanssa tehtyjen sopimusten luonnehtimisesta erillisiksi kilpailusääntöjen rikkomisiksi. Servier väittää toissijaisesti seitsemännessä valitusperusteessaan, että rikosten ja rangaistusten lakisidonnaisuutta koskevaa periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta on loukattu sille SEUT 101 artiklan nojalla määrättyjen sakkojen osalta.

A       Tutkittavaksi ottamista koskevia alustavia huomioita

57      Siltä osin kuin komissio riitauttaa Servierin valituksessa esittämien tiettyjen perusteiden ja väitteiden tutkittavaksi ottamisen ja arvostelee Servieriä muun muassa siitä, ettei se yksilöinyt valituksenalaisen tuomion perusteluja, joihin väitteissä viitataan, siitä, että se esitti yleisluonteisia väitteitä, jotka eivät liity riidanalaisessa päätöksessä ja valituksenalaisessa tuomiossa esitettyihin väitteisiin ja perusteluihin, siitä, että se toisti tietyt ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä väitteet selittämättä, millä tavoin ne sen mukaan osoittavat unionin yleisen tuomioistuimen tekemät oikeudelliset virheet, ja siitä, että se riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen tekemät tosiseikkoja koskevat arvioinnit, on heti aluksi palautettava mieleen unionin tuomioistuimen muutoksenhaussa harjoittaman tuomioistuinvalvonnan rajat.

58      Tältä osin on aluksi korostettava, että SEUT 256 artiklan 1 kohdasta ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta seuraa, että muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymysten osalta ja että ainoastaan unionin yleinen tuomioistuin on siis toimivaltainen määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston ja arvioimaan sitä ja selvitysaineistoa (tuomio 10.7.2019, VG v. komissio, C‑19/18 P, EU:C:2019:578, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

59      Sen sijaan silloin, kun unionin yleinen tuomioistuin on määrittänyt asian tosiseikaston tai arvioinut sitä, unionin tuomioistuimella on toimivalta harjoittaa valvontaansa, kun unionin yleinen tuomioistuin on luonnehtinut tosiseikastoa oikeudellisesti ja todennut sen oikeudelliset seuraukset. Unionin tuomioistuimen valvontavalta ulottuu muun muassa kysymykseen siitä, onko unionin yleinen tuomioistuin soveltanut asianmukaisia oikeudellisia arviointiperusteita arvioidessaan tosiseikkoja ja todisteita (ks. vastaavasti tuomio 2.3.2021, komissio v. Italia, C‑425/19 P, EU:C:2021:154, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60      Tämän jälkeen on muistutettava, että väitteet, jotka koskevat tosiseikkojen määrittämistä ja arviointia riidanalaisessa päätöksessä, voidaan ottaa tutkittaviksi valitusta käsiteltäessä, jos valittaja väittää unionin yleisen tuomioistuimen tehneen toteamuksia, joiden paikkansapitämättömyys käy ilmi asiakirja-aineistosta, tai ottaneen sille esitetyt todisteet huomioon vääristyneellä tavalla (tuomio 18.1.2007, PKK ja KNK v. neuvosto, C‑229/05 P, EU:C:2007:32, 35 kohta).

61      Vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen on ilmettävä asiakirja-aineistosta selvästi ilman, että tosiseikastoa ja selvitystä on tarpeen ryhtyä arvioimaan uudelleen (tuomio 28.1.2021, Qualcomm ja Qualcomm Europe v. komissio, C‑466/19 P, EU:C:2021:76, 43 kohta). Vaikka selvitysaineiston ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla voi tarkoittaa asiakirjan tulkitsemista sen sisällön vastaisesti, tämän on ilmettävä selvästi asiakirja-aineistosta, ja sen toteaminen edellyttää, että unionin yleinen tuomioistuin on selvästi ylittänyt selvitysaineiston kohtuullisen arvioinnin rajat. Tältä osin ei riitä, että osoitetaan, että asiakirjaa voidaan tulkita eri tavalla kuin unionin yleinen tuomioistuin sitä tulkitsi (tuomio 17.10.2019, Alcogroup ja Alcodis v. komissio, C‑403/18 P, EU:C:2019:870, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62      On muistutettava, että SEUT 256 artiklasta, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta sekä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdasta ja 169 artiklan 2 kohdasta seuraa, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion tai määräyksen kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2016, Mallis ym. v. komissio ja EKP, C‑105/15 P–C‑109/15 P, EU:C:2016:702, 33 ja 34 kohta). Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tätä edellytystä ei täytä valitus, jossa vain toistetaan unionin yleisessä tuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut. Tällaisella valituksella tosiasiassa pyritään nimittäin ainoastaan siihen, että unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty kanne tutkitaan uudelleen, mikä ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan (tuomio 24.3.2022, Hermann Albers v. komissio, C‑656/20 P, EU:C:2022:222, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63      Jos valittaja riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen tekemän unionin oikeuden tulkinnan tai soveltamisen, ensimmäisessä oikeusasteessa tutkittuja oikeuskysymyksiä voidaan kuitenkin käsitellä uudelleen valituksen yhteydessä. Valitusmenettelyn tarkoitus jäisi nimittäin osaksi toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty jo unionin yleisessä tuomioistuimessa (tuomio 24.3.2022, Hermann Albers v. komissio, C‑656/20 P, EU:C:2022:222, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

B       Ensimmäinen ja toinen valitusperuste, jotka liittyvät tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen ja potentiaalisen kilpailun käsitteiden arviointiperusteisiin

64      Servier väittää ensimmäisessä ja toisessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä tulkitessaan ja soveltaessaan tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen ja potentiaalisen kilpailun käsitteitä.

1.     Tutkittavaksi ottaminen

65      Komissio katsoo, että ensimmäinen ja toinen valitusperuste on osittain jätettävä tutkimatta. Komissio arvostelee sitä, että osa Servierin väitteistä on luonteeltaan yleisiä ja abstrakteja, sillä Servier ei ole esittänyt riittävän täsmällisesti niitä valituksenalaisen tuomion perusteluja, joita se arvostelee, eikä oikeudellisia virheitä, joihin se vetoaa. Komission mukaan Servier vain toistaa ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt väitteet selittämättä, mitä oikeudellisia virheitä unionin yleinen tuomioistuin teki hylätessään kyseiset väitteet. Tästä seuraa komission mukaan, että ensimmäinen ja toinen valitusperuste voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan siltä osin kuin Servierin väitteet liittyvät Nichen, Matrixin, Tevan tai Lupinin kanssa tehtyjä sopimuksia koskevaan erityiseen väitteeseen, niissä yksilöidään täsmällisesti sen arvostelun kohteena oleva valituksenalaisen tuomion perustelu ja esitetään oikeudellinen virhe, jonka se väittää unionin yleisen tuomioistuimen tehneen.

66      Nyt käsiteltävässä asiassa pitää paikkansa, että Servierin esittämällä ensimmäisellä ja toisella valitusperusteella pyritään kyseenalaistamaan yleisesti ja abstraktisti niiden oikeudellisten arviointiperusteiden pätevyys, joiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin lausui riidanalaisten sopimusten luokittelusta tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi. On myös totta, että kyseisten valitusperusteiden yhteydessä valituksessa ei mainita järjestelmällisesti ja täsmällisesti niitä valituksenalaisen tuomion kohtia, joita arvostellaan, eikä oikeudellisia perusteluja, joilla pyritään osoittamaan oikeudellisten virheiden olemassaolo, vaan siinä ainoastaan toistetaan satunnaisesti perusteluja, joihin on vedottu ensimmäisessä oikeusasteessa.

67      Kuten komissio nimenomaisesti myöntää, kyseiset perustelut kuitenkin yleisluontoisuudestaan huolimatta täydentävät Servierin perusteluja, joita se esittää erikseen kunkin riidanalaisen sopimuksen osalta kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen valitusperusteensa yhteydessä. Se, että Servier on päättänyt jakaa riidanalaisten sopimusten kilpailun vastaista luonnetta koskevat oikeudelliset väitteensä kahteen osaan, joista toinen on yleinen ja merkityksellinen kaikkien kyseisten sopimusten tutkimisen kannalta ja toinen koskee erikseen kutakin mainituista sopimuksista, kun niitä tarkastellaan erikseen, ei merkitse sitä, että se olisi jätettävä tutkimatta tämän tuomion 58–63 kohdassa mainittujen periaatteiden nojalla. Kaikista näistä valitusperusteista yhdessä tarkasteltuina nimittäin ilmenee, että valituksesta voidaan tunnistaa riittävän täsmällisesti sekä Servierin riitauttamat valituksenalaisen tuomion kohdat että sen arvostelunsa tueksi esittämät oikeudelliset perustelut.

68      Koska ensimmäinen ja toinen valitusperuste ovat riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta komissio voi puolustautua ja jotta unionin tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa, kyseiset valitusperusteet on otettava tutkittavaksi. Unionin tuomioistuin lausuu komission tarkemmin esittämistä oikeudenkäyntiväitteistä kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen valistusperusteen tutkimisen yhteydessä.

2.      Asiakysymys

a)     Alustavat huomautukset

69      On muistutettava, että SEUT 101 artiklan 1 kohdan nojalla sisämarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla.

70      Jotta yritysten käyttäytyminen kuuluisi SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn periaatteellisen kiellon soveltamisalaan, siitä on ilmettävä kollusiivisen yhteistyön olemassaolo eli yritysten välinen sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa (tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71      Viimeksi mainittu vaatimus edellyttää samalla tuotanto- tai jakeluketjun tasolla toimivien yritysten välisten horisontaalista yhteistyötä koskevien sopimusten osalta, että kyseinen kollusiivinen yhteistyö toteutetaan sellaisten yritysten välillä, joiden kilpailutilanne on vähintään potentiaalinen, ellei se ole todellinen (tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 32 kohta).

72      Lisäksi kyseisen määräyksen sanamuodon mukaan on osoitettava, että tällaisen toiminnan tarkoituksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen tai että toiminnalla on tällainen vaikutus (tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 158 kohta). Tästä seuraa, että kyseisessä määräyksessä, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, erotetaan selvästi toisistaan tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsite ja vaikutukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsite, ja kumpaankin niistä sovelletaan erilaista todistelua koskevaa järjestelmää (tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 63 kohta).

73      Tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi luonnehdittujen menettelytapojen osalta ei ole tarpeen etsiä eikä varsinkaan näyttää toteen niiden vaikutuksia kilpailuun, koska kokemus osoittaa, että mainitunlainen käyttäytyminen johtaa tuotannon vähentämiseen ja hintojen korotuksiin, mikä taas johtaa resurssien huonoon jakautumiseen, mistä erityisesti kuluttajat kärsivät (ks. vastaavasti tuomio 19.3.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C‑286/13 P, EU:C:2015:184, 115 kohta ja tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 159 kohta).

74      Sitä vastoin silloin, kun sopimuksen, yritysten yhteenliittymän päätöksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan kilpailunvastaista tarkoitusta ei ole näytetty toteen, on tutkittava sen vaikutuksia, jotta voidaan todistaa, että kilpailu on tosiasiallisesti estynyt, rajoittunut tai vääristynyt tuntuvasti (ks. vastaavasti tuomio 26.11.2015, Maxima Latvija, C‑345/14, EU:C:2015:784, 17 kohta).

75      Kyseinen erottelu liittyy siihen, että tiettyjen yritysten välisten yhteistoimintamuotojen voidaan jo luonteensa puolesta katsoa haittaavan kilpailun normaalia toimintaa (tuomio 20.22.2008, C‑209/07, Beef Industry Development Society ja Barry Brothers, C‑209/07, EU:C:2008:643, 17 kohta ja tuomio 14.3.2013, Allianz Hungària Biztosító ym., C‑32/11, EU:C:2013:160, 35 kohta). Tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitettä on tulkittava suppeasti ja sitä voidaan soveltaa vain tietyntyyppisiin yritysten välisiin sopimuksiin, jotka ovat itsessään ja niiden määräysten sisällön, niiden tavoitteiden sekä taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden perusteella riittävän vahingollisia kilpailulle, jotta voidaan katsoa, ettei niiden vaikutusten tutkiminen ole tarpeen (ks. vastaavasti tuomio 26.11.2015, Maxima Latvija, C‑345/14, EU:C:2015:784, 20 kohta ja tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 161 ja 162 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

76      Kyseessä olevan menettelyn taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä arvioitaessa on otettava huomioon kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen luonne sekä kyseisten alojen tai markkinoiden toimintaan ja rakenteeseen liittyvät tosiasialliset olosuhteet. Sitä vastoin kyseisen toiminnan vaikutuksia kilpailuun – olivatpa ne todellisia tai mahdollisia ja negatiivisia tai positiivisia – ei ole tarpeen tutkia eikä varsinkaan näyttää toteen (tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 166 kohta).

77      Kyseessä olevalla toiminnalla tavoiteltujen tavoitteiden osalta on tämän jälkeen määritettävä ne objektiiviset tavoitteet, jotka kyseisellä toiminnalla pyritään kilpailun kannalta saavuttamaan. Sitä vastoin se, että mukana olevat yritykset ovat toimineet ilman aikomusta estää kilpailu taikka rajoittaa tai vääristää sitä, ja se, että ne ovat pyrkineet tiettyihin hyväksyttäviin tavoitteisiin, ei ole SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta ratkaisevaa (tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 167 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

78      Niiden periaatteiden täytäntöönpano, joista edellä muistutetaan Krkan kanssa tehtyjen sopimusten kaltaisten yritysten välisten horisontaalisten yhteistyösopimusten muodossa olevien kollusiivisten menettelytapojen osalta, edellyttää, että ensimmäisessä vaiheessa määritetään, voidaanko kyseiset menettelytavat luokitella kilpailunrajoituksiksi, joihin syyllistyvät yritykset, jotka kilpailevat keskenään, vaikka kilpailu olisikin vain potentiaalista. Jos näin on, toisessa vaiheessa on tarkistettava, kuuluvatko kyseiset menettelytavat, kun otetaan huomioon niiden taloudelliset ominaispiirteet, tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen luokkaan.

79      Tämän arvioinnin ensimmäisestä vaiheesta unionin tuomioistuin on jo todennut, että siinä erityisessä asiayhteydessä, jossa lääkkeen markkinat avataan rinnakkaislääkkeiden valmistajille, sen arvioimiseksi, onko jokin kyseisistä valmistajista, vaikka se ei toimi markkinoilla, potentiaalisessa kilpailusuhteessa kyseisillä markkinoilla toimivan alkuperäislääkkeiden valmistajan kanssa, on määritettävä, onko olemassa tosiasiallisia ja konkreettisia mahdollisuuksia siihen, että ensin mainittu tulee mainituille markkinoille ja kilpailee viimeksi mainitun kanssa (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

80      Tätä varten on arvioitava ensinnäkin, oliko rinnakkaislääkkeiden valmistaja toteuttanut tällaisten sopimusten tekemisajankohtana riittäviä valmistelutoimenpiteitä, jotta se saattoi päästä kyseisille markkinoille sellaisessa ajassa, että se saattoi aiheuttaa kilpailupainetta alkuperäislääkkeiden valmistajalle. Tällaisten toimenpiteiden avulla voidaan todeta se, että rinnakkaislääkkeiden valmistaja on vakaasti päättänyt päästä sellaisen lääkkeen markkinoille, joka sisältää vapaasti käytettäväksi tullutta vaikuttavaa ainetta, vaikka alkuperäislääkkeiden valmistajalla on hallussaan menetelmäpatentteja, ja että se on kykenevä itse tekemään niin. Toiseksi on tarkistettava, että tällaisen rinnakkaislääkkeiden valmistajan markkinoilletuloon ei liity ylitsepääsemättömiä markkinoille pääsyn esteitä (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 43–45 kohta).

81      Unionin tuomioistuin on jo todennut, että alkuperäislääkettä tai jotakin sen valmistusmenetelmää suojaavat mahdolliset patentit kuuluvat kiistattomasti näiden patenttien haltijoiden ja rinnakkaislääkkeiden valmistajien väliselle kilpailusuhteelle ominaiseen taloudelliseen ja oikeudelliseen asiayhteyteen. Patenttioikeuksien arvioiminen ei kuitenkaan saa koostua patentin vahvuuden tai sen todennäköisyyden tutkimisesta, jolla patentinhaltijan ja rinnakkaislääkkeiden valmistajan välinen riita voisi johtaa toteamukseen, että patentti on pätevä ja sitä on loukattu. Tämän arvioinnin tulee koskea pikemminkin sitä, onko rinnakkaisvalmistajalla tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet tulla markkinoille merkityksellisenä ajankohtana kyseisten patenttioikeuksien olemassaolosta huolimatta (tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 50 kohta).

82      Lisäksi toteamusta rinnakkaislääkkeiden valmistajan ja alkuperäislääkkeiden valmistajan välisestä potentiaalisesta kilpailusta voivat tukea muutkin seikat, kuten niiden välisen sopimuksen tekeminen, kun rinnakkaislääkkeiden valmistaja ei toiminut kyseisillä markkinoilla, tai varojen siirrot rinnakkaislääkkeiden valmistajalle vastikkeena tämän markkinoilletulon lykkäämisestä (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 54–56 kohta).

83      Mainitun arvioinnin toisessa vaiheessa sen määrittämiseksi, onko rinnakkaislääkkeiden markkinoilletulon lykkäämistä, joka johtuu patenttiriitaa koskevasta sovintosopimuksesta, vastikkeena alkuperäislääkkeiden valmistajalta näiden rinnakkaislääkkeiden valmistajan hyväksi tapahtuvista varojen siirroista pidettävä kollusiivisena käytäntönä, joka on tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus, on tutkittava, selittyvätkö nämä varojen siirrot yksinomaan tarpeella kompensoida kyseiseen riitaan liittyviä kustannuksia tai haittoja, kuten viimeksi mainitun valmistajan neuvonantajien palkkioita, tai tarpeella maksaa korvausta tämän alkuperäislääkkeiden valmistajalle tosiasiallisesti ja todistetusti toimittamista tavaroista tai palveluista. Jos näin ei ole, on tutkittava, johtuvatko nämä varojen siirrot yksinomaan kyseisten lääkkeiden valmistajien kaupallisesta intressistä olla kilpailematta ansioiden perusteella. Tätä tarkastelua varten jokaisessa yksittäistapauksessa on arvioitava, oliko varojen siirtojen positiivinen nettosaldo riittävän suuri, jotta se kannustaisi tosiasiallisesti rinnakkaislääkkeiden valmistajaa luopumaan kyseisille markkinoille tulosta ja näin ollen olemaan kilpailematta ansioiden perusteella alkuperäislääkkeiden valmistajan kanssa, ilman että edellytettäisiin, että tämä positiivinen nettosaldo olisi välttämättä suurempi kuin voitot, joita tämä rinnakkaislääkkeiden valmistaja olisi saanut, jos se olisi voittanut patenttia koskevan oikeudenkäynnin (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 84–94 kohta).

84      Tältä osin on huomattava, että patentin pätevyyden ja ulottuvuuden riitauttaminen kuuluu normaaliin kilpailuun aloilla, joilla on yksinoikeuksia teknologioihin, joten sovintosopimukset, joilla rinnakkaislääkkeiden valmistaja, joka pyrkii markkinoille, tunnustaa ainakin väliaikaisesti alkuperäislääkkeiden valmistajan hallussa olevan patentin pätevyyden ja sitoutuu tästä syystä olemaan riitauttamatta sitä tai tulematta näille markkinoille, voivat rajoittaa kilpailua (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

85      Edellä esitetyn perusteella on tutkittava, onko unionin yleinen tuomioistuin oikeudellista virhettä tekemättä lausunut Servierin erityisesti neljännessä kanneperusteessa esittämistä väitteistä, jotka koskevat oikeudellisia virheitä määritettäessä oikeudellisia arviointiperusteita, joita sovelletaan riidanalaisten sopimusten tarkoituksen ja vaikutusten arviointiin SEUT 101 artiklan kannalta, sekä yksityiskohtaisemmin kehitellyistä väitteistä, jotka koskevat kyseisten kriteerien soveltamista kuhunkin kyseisistä sopimuksista.

86      Kun potentiaalista kilpailua koskevien seikkojen, jotka ovat toisen valitusperusteen yhteydessä esitetyn yleisen arvostelun kohteena, olemassaolo on näytetty toteen, on kyseisessä arvioinnin toisessa vaiheessa tutkittava, onko unionin yleinen tuomioistuin todennut oikeudellista virhettä tekemättä, että riidanalaiset sopimukset merkitsivät tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. On myös tutkittava, tutkiko unionin yleinen tuomioistuin tässä yhteydessä kyseisten sopimusten tavoitteita ja erityisesti kysymystä siitä, olivatko Servierin rinnakkaislääkkeiden valmistajille suorittamat varojen siirrot riittävän merkittäviä, jotta viimeksi mainittuja kannustetaan luopumaan edes väliaikaisesti pääsystä perindopriilin markkinoille.

87      Lisäksi on varmistuttava siitä, että unionin yleinen tuomioistuin on tarvittaessa ottanut huomioon kyseessä olevien yritysten aikomukset tarkistaakseen, vastasivatko ne edellisessä kohdassa tarkoitettujen seikkojen perusteella sen arviointia objektiivisista tavoitteista, jotka kyseiset yritykset pyrkivät saavuttamaan kilpailun kannalta, mutta on kuitenkin täsmennettävä, että tämän tuomion 77 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan se, että mainitut yritykset toimivat ilman, että niiden tarkoituksena oli estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua, ja se, että ne pyrkivät tiettyihin hyväksyttäviin tavoitteisiin, ei ole ratkaisevaa SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta. Merkitystä on ainoastaan sen arvioinnilla, missä määrin kyseinen menettelytapa on taloudellisesti vahingollinen kilpailun moitteettomalle toiminnalle kyseisillä markkinoilla. Kyseisen arvioinnin on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, tarvittaessa kyseisen käytännön ja sen tavoitteiden sekä sen taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden yksityiskohtaisen tarkastelun jälkeen (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 84 ja 85 kohta sekä tuomio 25.3.2021, Lundbeck v. komissio, C‑591/16 P, EU:C:2021:243, 131 kohta).

88      Sen määrittämiseksi, voidaanko kollusiivista menettelytapaa pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena, on tämän vuoksi tutkittava sen sisältöä, syntyhistoriaa sekä sen oikeudellista ja taloudellista asiayhteyttä ja erityisesti niiden markkinoiden erityispiirteitä, joilla sen vaikutukset konkreettisesti ilmenevät. Se, että kyseisen menettelytavan täytäntöönpanemiseksi tehdyn sopimuksen ehdoista ei ilmene kilpailunvastaista tarkoitusta, ei sellaisenaan ole ratkaisevaa (ks. vastaavasti tuomio 8.11.1983, IAZ International Belgium ym. v. komissio, 96/82–102/82, 104/82, 105/82, 108/82 ja 110/82, EU:C:1983:310, 23–25 kohta ja tuomio 28.3.1984, Compagnie royale asturienne des mines ja Rheinzink v. komissio, 29/83 ja 30/83, EU:C:1984:130, 26 kohta).

89      Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisen tuomion siinä osassa, joka koskee komission väitetysti tekemiä oikeudellisia virheitä tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitteen osalta, kyseisen tuomion 219–307 kohdassa yleisesti arviointiperusteita, joiden perusteella voidaan katsoa, että patenttiriitoja koskevat sovintosopimukset kuuluvat kyseisen käsitteen alaan, minkä jälkeen se esitti kyseisen tuomion 316–386 kohdassa potentiaalisen kilpailun arviointiperusteet. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin käänsi järjestyksen, jossa näitä kahta tämän tuomion 78 kohdassa esitettyä seikkaa on lähtökohtaisesti tutkittava, koska sitä, onko sopimusten tarkoituksena rajoittaa kilpailua, ei ole tarpeen tutkia, jos kyseessä olevat yritykset eivät ole kilpailusuhteessa. Tällä kääntämisellä ei kuitenkaan sellaisenaan ole vaikutusta siihen, onko unionin yleisen tuomioistuimen nyt käsiteltävässä asiassa näistä kahdesta seikasta tekemä arviointi perusteltu. Kun unionin yleinen tuomioistuin lausui tämän jälkeen erityisesti ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyistä kanneperusteista, jotka koskivat sitä, että riidanalaisilla sopimuksilla rikottiin SEUT 101 artiklaa, se noudatti kyseistä järjestystä, koska se tutki järjestelmällisesti kysymystä potentiaalisen kilpailusuhteen olemassaolosta kyseisten sopimusten osapuolten välillä ennen kuin se arvioi niiden luokittelua tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi.

90      Kun otetaan huomioon edellä esitetty, siltä osin kuin toinen valitusperuste koskee potentiaalista kilpailua koskevia arviointiperusteita, on ensin lausuttava kyseisestä valitusperusteesta ja sen jälkeen tutkittava ensimmäinen valitusperuste, joka koskee tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen luokitteluperusteita.

b)     Potentiaaliseen kilpailuun liittyvät arviointiperusteet (toinen valitusperuste)

1)     Asianosaisten lausumat

91      Servier väittää toisessa valitusperusteessaan, joka jakautuu kolmeen osaan, että valituksenalainen tuomio perustuu potentiaalisen kilpailun käsitteen laajaan tulkintaan ja että siinä käännetään komissiolle kuuluva todistustaakka. Se väittää aluksi, että pelkästään sen perusteella, että patenttiriitoja koskeva sovintosopimus on tehty, ei voida päätellä, että kyseisen sopimuksen osapuolten välillä olisi potentiaalista kilpailua. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 386 kohdassa, että potentiaalisen kilpailusuhteen olemassaolon osoittamiseksi riitti, kun teknisiä, lainsäädännöllisiä tai rahoituksellisia vaikeuksia koskevia vastakkaisia todisteita ei ole esitetty, että komissio esittää yhtäpitävät todisteet, jotka osoittavat toimenpiteet, joilla pyritään tuottamaan ja pitämään kaupan kyseistä tuotetta riittävän lyhyessä ajassa, jotta se voi vaikuttaa kyseisillä markkinoilla olevaan toimijaan. Tämä arviointi johti Servierin mukaan siihen, että unionin yleinen tuomioistuin teki kolme oikeudellista virhettä.

92      Toisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa Servier väittää, että unionin yleinen tuomioistuin jätti huomiotta patenttien muodostamat esteet. Se katsoi valituksenalaisen tuomion 384, 444 ja 728 kohdassa, että jos viranomainen ei ole tehnyt lopullista päätöstä patentinloukkausten olemassaolosta ja patentin pätevyydestä, osapuolten tekemä arviointi kanteen menestymismahdollisuuksista voidaan ottaa huomioon vain asianosaisten aikomuksen perusteella. Unionin yleinen tuomioistuin sulki näin ollen pois sen mahdollisuuden, että ennen tällaisen päätöksen tekemistä osapuolten käsitys patentin pätevyydestä voitaisiin ottaa huomioon sen määrittämiseksi, pystyivätkö rinnakkaislääkkeiden valmistajat tulemaan kyseisille markkinoille. Kun otetaan huomioon se, että riita-asiaa koskeva sovintosopimus voidaan lähtökohtaisesti tehdä ainoastaan ennen tällaisen päätöksen tekemistä, unionin yleinen tuomioistuin on asettanut edellytyksen, joka on mahdoton täyttää ja joka ei sovellu lääkepatentteja koskevien oikeusriitojen asiayhteyteen. Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta myös siitä, että se jätti valituksenalaisen tuomion 366, 367, 591 ja 592 kohdassa ottamatta huomioon tässä yhteydessä tuomioistuinten antamat määräykset niiden väliaikaisuuden vuoksi.

93      Servierin mukaan on niin, että vaikka tällaista päätöstä ei olisi tehty, rinnakkaislääkkeiden valmistajan kyky tulla markkinoille voidaan kyseenalaistaa patentin olemassaololla, jos sitä pidetään riittävän vahvana, jotta se voi saada kyseisen valmistajan luopumaan niin sanotusta ”riskialttiista” markkinoilletulosta, kun otetaan huomioon mahdollisuus olla alkuperäislääkkeen valmistajan nostaman loukkauskanteen kohteena. Servier korostaa tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin totesi nimenomaisesti tällaisen ehkäisevän vaikutuksen, joka johtuu siitä, että Krka mieltää patentin 947 olevan pätevä. Unionin yleinen tuomioistuin teki näin ollen oikeudellisen virheen, jonka vuoksi Nichen, Matrixin, Tevan ja Lupinin luonnehdinta Servierin potentiaalisiksi kilpailijoiksi on virheellinen.

94      Servier väittää toisen valitusperusteensa toisessa osassa, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 386 kohdassa, että joukko aihetodisteita, jotka osoittavat pelkkien sellaisten toimenpiteiden olemassaolon, joilla pyritään tuottamaan ja pitämään kaupan rinnakkaislääkettä, jonka onnistumismahdollisuudet lyhyessä ajassa eivät ole tiedossa, riittävät osoittamaan tosiasiallisen ja konkreettisen kyvyn tulla markkinoille. Servierin mukaan tällaiset toimenpiteet osoittavat korkeintaan halun tulla markkinoille, mutta ne eivät riittäneet osoittamaan – kun markkinoilletulolle on erittäin voimakkaita esteitä – konkreettista todennäköisyyttä riittävän nopealle markkinoilletulolle, joka riippuu sen mukaan rinnakkaislääkkeen kehitysvaiheesta ja kyseisen lääkkeen valmistajan kyvystä saada markkinoille saattamista koskeva lupa. Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin ei voinut kyseisen tuomion 340 kohdassa sulkea pois sitä, että rinnakkaislääkkeiden valmistajille markkinoilletuloprosessissa aiheutuneet viivästykset voivat heikentää niiden kykyä päästä näille markkinoille. Servier vetoaa lisäksi useisiin virheisiin, jotka liittyvät potentiaalisen kilpailun arviointiin riidanalaisten sopimusten osalta.

95      Toisen valitusperusteensa kolmannessa osassa Servier, jota EFPIA tukee, arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se totesi, että kyseenalaistaakseen komission esittämät todisteet potentiaalisesta kilpailusuhteesta riidanalaisessa päätöksessä todetuista kilpailusääntöjen rikkomisista vastuussa olevien yritysten oli osoitettava, että uusien tulokkaiden tulolle markkinoille oli ylitsepääsemättömiä esteitä. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin käänsi komissiolle kuuluvan todistustaakan ja asetti kyseisille yrityksille mahdottoman näyttövelvollisuuden (probatio diabolica). Potentiaalisen kilpailun olemassaoloa koskevien aihetodisteiden kyseenalaistamiseksi Servier katsoo olevan riittävää osoittaa, että komission väitteet ovat epäilyttäviä tai virheellisiä.

96      Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin ei voinut valituksenalaisen tuomion 386 kohdassa hyvän hallinnon periaatetta loukkaamatta asettaa Servierille todistustaakkaa siitä, että rinnakkaislääkkeiden valmistajat kohtaavat ylitsepääsemättömiä esteitä, koska kyseisen yrityksen mukaan yksinomaan kyseisillä valmistajilla on tältä osin merkityksellisiä tietoja. Kun komissio kieltäytyi käyttämästä tutkintavaltuuksiaan kerätäkseen näitä tietoja, se loukkasi hyvän hallinnon periaatetta.

97      Komissio, jota Yhdistynyt kuningaskunta tukee, kiistää kyseiset väitteet.

2)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

98      Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 318–321 kohdassa kriteereistä, joiden avulla voidaan todeta, että kahden yrityksen välillä on potentiaalinen kilpailusuhde, että potentiaalinen kilpailija on se, jolla on tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet tulla kyseisille markkinoille. Tällaisen toteamuksen on perustuttava kahteen kriteeriin eli yhtäältä kykyyn ja toisaalta aikomukseen tulla kyseisille markkinoille, ja ensimmäinen näistä perusteista on olennainen. Se katsoi lisäksi kyseisen tuomion 334–341 kohdassa, että jotta yritystä voitaisiin pitää potentiaalisena kilpailijana, sen kyseisille markkinoille tulon on oltava riittävän nopea, jotta sillä voi olla painoarvoa ja jotta se voi näin ollen aiheuttaa kilpailupainetta kyseisillä markkinoilla toimiville yrityksille.

99      Unionin yleinen tuomioistuin korosti valituksenalaisen tuomion 342–348 kohdassa, että potentiaalisen kilpailun olemassaoloa koskevaa näyttöä voi tukea se, että markkinoilla toimivat yritykset ymmärtävät kilpailu-uhkan, jonka uuden tulokkaan mahdollisuus tulla kyseisille markkinoille aiheuttaa. Se totesi tältä osin omaan oikeuskäytäntöönsä viitaten, että se, että kyseiset yritykset tekevät sopimuksen, voi olla osoitus kyseisestä käsityksestä, joka vahvistaa potentiaalisen kilpailun olemassaolon.

100    Kun näiden kriteerien perusteella voidaan osoittaa, että rinnakkaislääkkeiden valmistajilla on tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet tulla markkinoille, tällainen toteamus voidaan unionin yleisen tuomioistuimen mukaan kyseenalaistaa valituksenalaisen tuomion 319–324 kohdassa esitetyistä syistä tämän markkinoilletulon esteiden, kuten patenttien tai markkinoille saattamista koskevan luvan hankkimista koskevan velvollisuuden, olemassaololla ainoastaan, jos kyseiset esteet ovat ylitsepääsemättömiä.

101    Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi lähinnä kyseisen tuomion 355–368 ja 384 kohdassa, että jos ei ole olemassa lopullista tuomioistuinratkaisua, jossa olisi todettu patentin loukkaaminen, voimassa olevan patentin olemassaolo ei estä potentiaalisen kilpailun syntymistä. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan patentilla annettu yksinoikeus ei nimittäin ole esteenä sille, että rinnakkaislääkkeiden valmistajat ryhtyvät toimenpiteisiin voidakseen tulla alkuperäislääkkeen markkinoille kyseisen patentin voimassaolon päättyessä ja aiheuttavat siten kilpailupainetta kyseisen patentin haltijalle ennen kyseistä voimassaoloajan päättymistä.

102    Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi erityisesti kyseisen tuomion 359–361 kohdassa, että vaikka patenttiin sovelletaan pätevyysolettamaa sen rekisteröinnistä lähtien, loukkausta ei voida olettaa, vaan se on todettava tuomioistuimessa. Se totesi myös, että koska patentin loukkausta ei ole todettu, patentin pätevyyden toteaminen, sellaisena kuin se ilmenee Euroopan patenttiviraston 27.7.2006 tekemästä päätöksestä, ei myöskään sulje pois potentiaalisen kilpailun mahdollisuutta.

103    Unionin yleinen tuomioistuin korosti myös valituksenalaisen tuomion 358 kohdassa, että lääkkeen myymiseksi markkinoilla tarvittavien myyntilupien myöntämistä koskeva lainsäädäntö ei ole ylitsepääsemätön este potentiaalisen kilpailun toteuttamiselle, koska kyseisessä lainsäädännössä annetaan toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus myöntää myyntilupa rinnakkaislääkkeelle, vaikka alkuperäislääkettä suojaisi patentti.

104    Edellä esitetystä seuraa, että toisin kuin Servier väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä, ja sen toteamus oli tämän tuomion 79–82 kohdassa esitetyn mukainen, kun se esitti kriteerit, joiden perusteella voidaan katsoa, että alkuperäislääkkeiden valmistajan ja rinnakkaislääkkeiden valmistajan välillä on potentiaalinen kilpailusuhde. Unionin yleisen tuomioistuimen käyttämät kriteerit vastaavat asiasisällöltään niitä kriteerejä, jotka unionin tuomioistuin esitti 30.1.2020 antamansa tuomion Generics (UK) ym. (C‑307/18, EU:C:2020:52) 36–57 kohdassa.

105    Erityisesti valituksenalaisen tuomion 318 kohdassa tarkoitetusta kahdesta kriteeristä, jotka koskevat kykyä ja aikomusta tulla kyseisille markkinoille, on todettava, että ne vastaavat unionin tuomioistuimen muun muassa 30.1.2020 antamansa tuomion Generics (UK) ym. (C‑307/18, EU:C:2020:52) 44 kohdassa hyväksymiä kriteerejä, jotka koskevat sitä, että rinnakkaislääkkeiden valmistaja on vakaasti päättänyt päästä sellaisen lääkkeen markkinoille, joka sisältää vapaasti käytettäväksi tullutta vaikuttavaa ainetta, vaikka alkuperäislääkkeiden valmistajalla on hallussaan menetelmäpatentteja, ja että se on kykenevä itse tekemään niin.

106    Toisen valitusperusteen yhteydessä esitetystä alustavasta väitteestä on todettava, että pitää paikkansa, kuten Servier väittää, että kahden samalla tuotantoketjun tasolla toimivan yrityksen, joista toinen ei toimi markkinoilla, välisen potentiaalisen kilpailusuhteen olemassaoloa ei voida päätellä pelkästään siitä, että kyseiset yritykset ovat tehneet riita-asioita koskevan sovintosopimuksen. Tällaisen sopimuksen tekeminen on kuitenkin vahva viite siitä, että mainittujen yritysten välillä on kilpailusuhde (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin yleinen tuomioistuin ei siis tehnyt oikeudellista virhettä vedotessaan riidanalaisten sopimusten olemassaoloon sen päätelmän tueksi, jonka mukaan Servier ja kyseessä olevat rinnakkaislääkkeiden valmistajat olivat potentiaalisessa kilpailusuhteessa.

107    Kun kyse on toisen valitusperusteen ensimmäisestä osasta, Servier ei voi perustellusti väittää, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt oikeudellisen virheen kieltäytyessään hyväksymästä sitä, että rinnakkaislääkkeiden valmistajan käsitys sellaisen patentin vahvuudesta, jonka pätevyyttä ei ole lopullisesti vahvistettu tuomioistuinmenettelyssä, voidaan ottaa huomioon sen määrittämiseksi, kykenivätkö rinnakkaislääkkeiden valmistajat tulemaan markkinoille.

108    Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin ei katsonut muun muassa valituksenalaisen tuomion 384, 444 ja 728 kohdassa, että se, miten rinnakkaislääkkeiden valmistaja mieltää sellaisen patentin vahvuuden, jonka pätevyyttä ei ole lopullisesti vahvistettu tuomioistuinmenettelyssä, olisi täysin merkityksetöntä arvioitaessa Servierin ja rinnakkaislääkkeiden valmistajien välisen potentiaalisen kilpailusuhteen olemassaoloa. Sitä vastoin se totesi, että vaikka kyseinen käsitys voi olla merkityksellinen määritettäessä sitä, oliko tällaisella valmistajalla aikomus tulla kyseisille markkinoille, sillä ei ole mitään merkitystä määritettäessä sen kykyä toteuttaa tällainen markkinoilletulo.

109    Tässä yhteydessä on muistutettava, että sellaisen patentin olemassaoloa, jolla suojataan vapaasti käytettäväksi tulleen vaikuttavan aineen valmistusmenetelmää, ei voida sellaisenaan pitää ylitsepääsemättömänä esteenä, eikä se estä pitämästä kyseisen alkuperäislääkkeen valmistajan potentiaalisena kilpailijana rinnakkaislääkkeiden valmistajaa, joka on tosiasiallisesti vakaasti päättänyt tulla markkinoille ja kykenevä itse tekemään niin ja joka menettelyllään osoittaa olevansa valmis riitauttamaan tämän patentin pätevyyden ja kantamaan riskin siitä, että sen tullessa markkinoille kyseisen patentin haltija nostaa sitä vastaan loukkauskanteen (tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 46 kohta).

110    On todettava, että tämän tuomion 108 kohdassa tiivistetysti esitettyä unionin yleisen tuomioistuimen päättelyä ei rasita mikään oikeudellinen virhe, kun otetaan huomioon kyseinen oikeuskäytäntö ja tämän tuomion 81 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö. Mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee muun muassa, että alkuperäislääkettä tai jotakin sen valmistusmenetelmää suojaavan patentin, jonka pätevyyttä ei ole lopullisesti vahvistettu tuomioistuinmenettelyssä, olemassaolo ja näin ollen sitäkin suuremmalla syyllä sellainen käsitys tällaisen patentin vahvuudesta, joka rinnakkaislääkkeiden valmistajalla voi olla, ei sinänsä ole ratkaiseva arvioitaessa mahdollista potentiaalista kilpailusuhdetta kyseisen valmistajan ja kyseisen patentin haltijan välillä, vaikka se kuuluu kiistatta merkitykselliseen asiayhteyteen.

111    Vaikka rinnakkaislääkkeiden valmistajan käsitys patentin vahvuudesta, sellaisena kuin se käy ilmi rikkomisen tapahtuma-ajalta peräisin olevista ja luotettavista todisteista eikä sen omista lausumista, on yksi merkityksellisistä tekijöistä – joihin kuuluvat myös markkinoilletuloa varten toteutetut valmistelevat toimenpiteet – arvioitaessa kyseisen valmistajan aikomuksia ja näin ollen sen mahdollista vakaata aikomusta tulla markkinoille, kyseisellä käsityksellä, joka jo määritelmänsä mukaan on subjektiivinen, ei lähtökohtaisesti ole merkitystä arvioitaessa tällaisen valmistajan kykyä itse tulla tosiasiallisesti markkinoille eikä myöskään sitä, onko tällaiselle markkinoille pääsylle objektiivisia ylitsepääsemättömiä esteitä.

112    Kun kyse on väitteestä, jolla Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se katsoi, ettei kansallisen tuomioistuimen antamilla väliaikaisilla kieltomääräyksillä, joilla rinnakkaislääkkeiden valmistajaa kielletään tulemasta vapaasti käytettäväksi tulleen vaikuttavan aineen markkinoille, ole merkitystä, unionin tuomioistuin on jo korostanut tällaisten kieltomääräysten suhteellista merkitystä arvioitaessa sitä, onko tällaisen valmistajan ja patentinhaltijan välillä potentiaalinen kilpailusuhde, koska kyse on väliaikaisesta toimenpiteestä, joka ei millään tavoin vaikuta patentinloukkauskanteen menestymismahdollisuuksiin (tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 53 kohta). Toisin kuin Servier väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei valituksenalaisen tuomion 366, 367, 591 ja 592 kohdassa hylännyt tällaisten väliaikaisten kieltomääräysten huomioon ottamista, vaan se tämän oikeuskäytännön mukaisesti tyytyi toteamaan, että niiden antamisen ja sitä suuremmalla syyllä pelkän tällaisen antamisen riskin perusteella ei sellaisenaan voitu sulkea pois tällaisen valmistajan asemaa potentiaalisena kilpailijana.

113    Servier väittää kuitenkin, että valituksenalaisen tuomion perustelut, jotka koskevat merkitystä, joka on annettava rinnakkaislääkkeiden valmistajan käsitykselle patentin vahvuudesta, ovat ristiriitaisia. Kuten tämän tuomion 93 kohdassa todetaan, Servier korostaa, että unionin yleinen tuomioistuin myönsi, että siitä, että Krka myönsi patentin 947 pätevyyden, seurasi, ettei kyseisen rinnakkaislääkkeiden valmistajan kanssa tehtyjä sopimuksia voitu pitää tarkoitukseen perustuvina kilpailunrajoituksina, vaikka se katsoi, että sopimus oli riidanalaisten sopimusten vastainen.

114    On kuitenkin riittävää todeta, että muun muassa asiassa komissio vastaan Servier ym. (C‑176/19 P) tänään annetun tuomion 307 kohdasta ilmenee, että unionin yleisen tuomioistuimen tekemät oikeudelliset virheet vaikuttavat valituksenalaisen tuomion 943–1032 kohdassa esitettyyn päättelyyn, joka koskee Krkan kanssa tehdyn sovinto- ja lisenssisopimuksen luokittelua tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi. Erityisesti asiassa komissio vastaan Servier ym. (C‑176/19 P) tänään annetun tuomion 297 ja 298 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin tarkisti Servierin ja Krkan syyksi luetun kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevän menettelytavan luonnehdinnan tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi virheellisten kriteerien perusteella, joiden osalta se piti ratkaisevana sitä, että Krka myönsi patentin 947 pätevyyden, vaikka tämä seikka ei itsessään ollut ratkaiseva.

115    Komission asiassa C‑176/19 P tekemä valitus hyväksyttiin osittain ja unionin tuomioistuin kumosi valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1 kohdan, jolla unionin yleinen tuomioistuin oli kumonnut riidanalaisen päätöksen 4 artiklan, jossa todettiin, että Krkan kanssa tehdyt sopimukset olivat SEUT 101 artiklan vastaisia. Unionin tuomioistuin lausui Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti lopullisesti erityisesti Servierin asiassa T‑691/14 nostaman kanteen yhdeksännen kanneperusteen ensimmäisestä osasta.

116    Unionin tuomioistuin hylkäsi asiassa komissio vastaan Servier ym. (C‑176/19 P) tänään antamansa tuomion 427–440 kohdassa esitetyistä syistä väitteen, jolla Servier kiisti Krkan harjoittaman potentiaalisen kilpailun olemassaolon. Kyseisen tuomion 441 kohdassa unionin tuomioistuin hylkäsi väitteen, jolla Servier väitti, että muun muassa EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen vuoksi Krkalla ei enää ollut kykyä eikä vakaata aikomusta tulla Servierin pääasiallisille markkinoille eikä se näin ollen ollut enää potentiaalisen kilpailun lähde. Unionin tuomioistuin totesi nimittäin lopullisesti, ettei kyseinen väite ollut perusteltu, kun otetaan huomioon muun muassa tämän tuomion 81 ja 109 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö.

117    Näistä seikoista seuraa, että Servierin tämän valituksen toisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa mainitsema perustelujen ristiriitaisuus perustuu valituksenalaisen tuomion perusteluihin, jotka unionin tuomioistuin lopullisesti totesi pätemättömiksi. Koska väitettyä ristiriitaa ei ole, Servierin väite perustelujen ristiriitaisuudesta ja näin ollen toisen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

118    Toisen valitusperusteen toisesta osasta on todettava, että toisin kuin Servier väittää, se, että se on toteuttanut hallinnollisia toimenpiteitä saadakseen rinnakkaislääkkeen markkinoille saattamista koskevan luvan, voidaan ottaa huomioon sen osoittamiseksi, että kyseiset lääkkeen valmistajalla oli tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet päästä alkuperäislääkkeen markkinoille. Tämän tuomion 80 kohdassa mainittujen seikkojen mukaisesti tämänkaltaiset toimenpiteet ovat nimittäin merkityksellisiä sen osoittamiseksi, että tällaisella valmistajalla on vakaa aikomus ja kyky tulla kyseisille markkinoille.

119    Servier väittää myös, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen kieltäytyessään katsomasta valituksenalaisen tuomion 340 kohdassa, että rinnakkaislääkkeiden valmistajalle markkinoilletuloprosessissa aiheutuneet viivästykset voivat heikentää sen kykyä päästä kyseisille markkinoille.

120    Kuten kyseisestä 340 kohdasta ilmenee ja kuten julkisasiamies korosti lähinnä ratkaisuehdotuksensa 103 kohdassa, tällaisten viivästysten aiheuttama markkinoilletulon lykkäys ei kuitenkaan itsessään riitä kyseenalaistamaan rinnakkaislääkkeiden valmistajan asemaa potentiaalisena kilpailijana, varsinkaan jos se ryhtyy toimenpiteisiin kyseisen viivästymisen aiheuttaneiden vaikeuksien ratkaisemiseksi. Tältä osin on nimittäin tärkeää määrittää, aiheuttaako kyseinen rinnakkaislääkkeiden valmistaja edelleen kilpailupainetta alkuperäislääkkeiden valmistajalle sen vuoksi, että sillä on vakaa aikomus ja kyky itse tulla markkinoille. Kuten tämän tuomion 80 kohdasta ilmenee, sen selvittämiseksi, täyttyvätkö kyseiset edellytykset, on arvioitava, onko mainittu rinnakkaislääkkeiden valmistaja toteuttanut riittävät valmistelevat toimenpiteet, jotta se voi päästä kyseisille markkinoille sellaisen ajan kuluessa, joka voi aiheuttaa kilpailupainetta alkuperäislääkkeiden valmistajalle, eikä ole merkityksellistä tietää – kuten unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus täsmentää – toteutetaanko kyseiset toimenpiteet tosiasiallisesti ajoissa tai menestyvätkö ne (tuomio 25.3.2021, Lundbeck v. komissio, C‑591/16 P, EU:C:2021:243, 84 kohta).

121    Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä, kun se totesi valituksenalaisen tuomion 340 kohdassa, että komissio saattoi katsoa riidanalaisessa päätöksessä, että ”rinnakkaisvalmisteiden tuottajien mahdolliset viivästykset markkinoilletulossa eivät yksinään riitä sulkemaan pois sitä, että ne ovat potentiaalisia kilpailijoita, kun ne jatkavat tällaisen paineen aiheuttamista sillä, että ne kykenevät tulemaan markkinoille”.

122    Kyseiset seikat huomioon ottaen toisen valitusperusteen toinen osa on hylättävä.

123    Toisen valitusperusteen kolmannesta osasta on todettava, että toisin kuin Servier väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei ole valituksenalaisen tuomion 386 kohdassa kääntänyt todistustaakkaa. Unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisessä 386 kohdassa ainoastaan, että teknisiä, lainsäädännöllisiä, kaupallisia tai rahoituksellisia vaikeuksia koskevien vastakkaisten todisteiden puuttuessa komissio voi näyttää toteen rinnakkaisvalmisteiden tuottajien kyvyn ja aikomuksen tulla markkinoille ja siten niiden tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet päästä niille, jos se on esittänyt useita yhtäpitäviä todisteita, jotka ovat osoitus vähintäänkin kyseisen lääkkeen tuotantoon ja markkinointiin tähtäävistä järjestelyistä riittävän lyhyessä ajassa, jotta ne vaikuttaisivat alkuperäislääkkeiden valmistajaan. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kilpailusääntöjen rikkomista koskevan vastuun osalta tosiseikat, joihin osapuoli vetoaa, voivat olla sellaisia, että ne velvoittavat toisen osapuolen esittämään selityksen tai perustelun, jonka puuttuessa voidaan päätellä, että todistustaakka on täytetty (tuomio 1.7.2010, Knauf Gips v. komissio, C‑407/08 P, EU:C:2010:389, 80 kohta ja tuomio 25.3.2021, Lundbeck v. komissio, C‑591/16 P, EU:C:2021:243, 79 kohta).

124    Kyseisen oikeuskäytännön mukaan on niin, että jos komissio onnistuu osoittamaan, että kahden yrityksen välillä on potentiaalista kilpailua, useiden yhtäpitävien seikkojen perusteella ja ottamatta huomioon mahdollisia vastakkaisia todisteita, jotka se on tosiasiallisesti saanut tietoonsa tutkinnassa, jossa se on ottanut huomioon sitä vastaan ja sen puolesta puhuvat seikat, ja erityisesti todisteita, jotka koskevat mahdollisia markkinoilletulon esteitä, kyseisten yritysten on tällöin osoitettava, ettei tällaista kilpailua ole, esittämällä vastanäyttöä, minkä ne voivat tehdä joko hallinnollisessa menettelyssä tai ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen yhteydessä (ks. viimeksi mainitun osalta tuomio 21.1.2016, Galp Energía España ym. v. komissio (C‑603/13 P, EU:C:2016:38, 72 kohta). Tällainen todistustaakka ei merkitse todistustaakan perusteetonta kääntämistä eikä ylivoimaista näyttövelvollisuutta, koska on riittävää, että asianomaiset yritykset esittävät näyttöä positiivisesta tosiseikasta eli teknisistä, lainsäädännöllisistä, kaupallisista tai taloudellisista vaikeuksista, jotka niiden mukaan muodostavat ylitsepääsemättömän esteen jonkin yrityksen markkinoille pääsylle. Kun tällainen näyttö on esitetty, komission tehtävänä on tarkistaa, kumoaako se potentiaalisen kilpailun olemassaoloa koskevan komission analyysin.

125    Jos komission olisi sitä vastoin osoitettava negatiivisesti, ettei tällaisia vaikeuksia ja näin ollen mitään ylitsepääsemätöntä estettä jonkin kyseessä olevan yrityksen markkinoilletulolle ole, tällainen todistustaakka merkitsisi komissiolle ylivoimaista näyttövelvollisuutta. Unionin yleinen tuomioistuin totesi lisäksi perustellusti valituksenalaisen tuomion 386 kohdassa, että potentiaalisen kilpailun olemassaoloa koskevat todisteet ovat usein kyseisten yhtiöiden sisäisiä tietoja, joiden hankkimiseen viimeksi mainituilla on parhaat edellytykset.

126    Ei myöskään voida katsoa, että tämän tuomion 124 kohdassa kuvattu todistustaakka merkitsisi hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista sillä perusteella, että se merkitsisi sitä, että alkuperäislääkkeiden valmistajaa vaadittaisiin esittämään puolustuksekseen todisteita, jotka eivät ole sen vaan rinnakkaislääkkeiden valmistajien hallussa. Kyseisessä väitteessä ei nimittäin oteta huomioon oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon kilpailuasioissa, jonka tarkoituksena on mahdollistaa se, että väitetiedoksiannon adressaatit saavat hallinnollisesta menettelystä lähtien tiedon komission asiakirja-aineistoon sisältyvistä todisteista, jotta ne voivat puolustautua. Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon merkitsee, että komission on annettava asianomaiselle yritykselle mahdollisuus tutkia kaikki tutkinta-aineistoon sisältyvät asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä sen puolustuksen kannalta. Näihin kuuluvat sekä asianomaista vastaan että sen puolesta puhuvat asiakirjat muiden yritysten liikesalaisuuksia, komission sisäisiä asiakirjoja ja muita luottamuksellisia tietoja lukuun ottamatta (ks. tuomio 14.5.2020, NKT Verwaltungs ja NKT v. komissio, C‑607/18 P, EU:C:2020:385, 261 ja 262 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen kaikkien tietojen, jotka ovat komission tiedossa hallinnollisessa menettelyssä, mukaan lukien seikat, jotka rinnakkaislääkkeiden valmistajat ovat esittäneet ja jotka mahdollisesti puhuvat niiden puolesta, on sisällyttävä asiakirja-aineistoon, johon alkuperäislääkkeiden valmistajalla on lähtökohtaisesti oikeus tutustua, joten tällä valmistajalla on mahdollisuus yksilöidä kyseisten rinnakkaislääkkeiden valmistajien kohtaamat mahdolliset ylitsepääsemättömät esteet, jos niitä on olemassa, ja vedota niihin hallinnollisessa menettelyssä tai unionin yleisessä tuomioistuimessa.

127    Toisen valitusperusteen kolmas osa ja näin ollen toinen valitusperuste kokonaisuudessaan on tämän vuoksi hylättävä.

c)     Arviointiperusteet, jotka liittyvät rajoituksen luokitteluun tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi (ensimmäinen valitusperuste)

1)     Asianosaisten lausumat

128    Ensimmäisellä valitusperusteellaan Servier riitauttaa arviointiperusteet, joiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että riidanalaiset sopimukset olivat tarkoitukseen perustuvia kilpailunrajoituksia. Kyseinen valitusperuste jakautuu kolmeen osaan.

129    Ensimmäisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa Servier väittää, että julkisasiamies Wahlin asiassa CB v. komissio antaman ratkaisuehdotuksen (C‑67/13 P, EU:C:2014:1958, 56 kohta) mukaan tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsite, jota on tulkittava suppeasti, koskee vain sellaisia menettelytapoja, joiden vahingollisuus on kokemuksen ja taloustieteen perusteella osoitettu ja helposti havaittavissa.

130    Servierin mukaan kyseistä kokemusta ei riidanalaisen päätöksen tekopäivänä ollut. Koska kyseisellä toimielimellä tai unionin tuomioistuimilla ei ollut aiempaa ratkaisukäytäntöä, nyt käsiteltävä asia oli tuolloin uudenlainen. Servier väittää tältä osin, että 20.11.2008 annettu tuomio Beef Industry Development Society ja Barry Brothers (C‑209/07, EU:C:2008:643) ei ole merkityksellinen, koska se ei koske lääkkeiden patenttiriitoja koskevaa sovintosopimusta. Ennakkoratkaisupyyntö asiassa, jossa annettiin tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym. (C‑307/18, EU:C:2020:52), osoittaa sen mukaan, että tällaisen sovintosopimuksen luokittelu tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi oli edelleen epävarmaa ja siitä väitellään. Nyt käsiteltävä asia eroaa sen mukaan myös asiasta, jossa annettiin 25.3.2021 tuomio Lundbeck v. komissio (C‑591/16 P, EU:C:2021:243), joka annettiin käsiteltävän asian tosiseikkojen tapahtumisen jälkeen ja jossa kyseessä olevilla sopimuksilla ei todellisuudessa ollut tarkoitus ratkaista oikeusriitaa.

131    Servier kiistää lisäksi sen, että sen syyksi luetut SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomiset olisivat helposti havaittavissa. Sen mukaan komissio ja unionin yleinen tuomioistuin myöntävät, ja myös Yhdysvaltojen tuomioistuinten oikeuskäytännössä ja riidanalaisen päätöksen antamista edeltävässä oikeuskirjallisuudessa myönnetään, että lääkepatentteja koskevia riita-asioita koskeva sovintosopimus ei itsessään ole kilpailunvastainen. Komission olisi sitä paitsi pitänyt käyttää useita satoja sivuja tätä koskevien perustelujensa esittämiseen.

132    Ensimmäisen valitusperusteensa toisessa osassa Servier, jota EFPIA tukee, arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se tehnyt päätelmiä valituksenalaisen tuomion 304 kohdassa ja julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotuksen CB v. komissio (C‑67/13 P, EU:C:2014:1958) 56 kohdassa ilmaistusta säännöstä, jonka mukaan tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitteen piiriin eivät kuulu sopimukset, joilla on mahdollisia kaksijakoisia vaikutuksia markkinoihin tai jotka ovat välttämättömiä sellaisen pääasiallisen tavoitteen saavuttamiseksi, joka ei ole kilpailua rajoittava.

133    Tältä osin sopimukset, joilla päätetään patenttiriita ylittämättä kyseisen patentin ulottuvuutta, ovat laillisia ja yleisen edun mukaisia. Nyt käsiteltävässä asiassa Servier huomauttaa, että vaikka kolme kymmenestä patenttiin 947 kohdistuvan väitteen tekijästä on luopunut EPO:ssa käydystä menettelystä tehtyään Servierin kanssa sovintosopimuksen, tällä seikalla ei ole ollut vaikutusta, koska kyseinen menettely on jatkunut. Lisäksi riidanalaisten sopimusten joukossa Tevan ja Lupinin kanssa tehdyillä sopimuksilla saattoi olla kilpailua edistävänä vaikutuksena se, että niillä aikaistettiin sellaisten rinnakkaislääkkeiden markkinoilletulopäivää, joilla ei loukata patentteja.

134    Ensimmäisen valitusperusteensa kolmannessa osassa Servier väittää, että unionin yleinen tuomioistuin jätti ottamatta huomioon riidanalaisten sopimusten taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin tyytyi valituksenalaisen tuomion 272 kohdassa katsomaan, että tällaisen luonnehdinnan edellytykset täyttyvät, kun yhtäältä sopimus sisältää kannustavan maksun tai edun rinnakkaislääkkeiden rinnakkaisvalmisteiden tuottajalle sekä riitauttamatta jättämistä ja kaupan pitämisestä luopumista koskevia ehtoja ja kun toisaalta sopimus tehdään potentiaalisessa kilpailutilanteessa olevien yritysten välillä, ja tämä tilanne on määritelty laajasti.

135    Servier huomauttaa aluksi, että mikä tahansa kilpailijan kaupallista vapautta rajoittava sopimus ei välttämättä rajoita kilpailua. Tällainen luonnehdinta on sen mukaan poissuljettu, kun kyseinen rajoitus on liitännäinen lailliseen sopimukseen nähden, erityisesti siltä osin kuin on kyse patenttiriitoja koskevassa sovintosopimuksessa määrätyistä riitauttamatta jättämistä koskevista ehdoista. Servier vetoaa tältä osin vuonna 2004 annettujen teknologiansiirtosopimuksia koskevien suuntaviivojen 209 kohtaan.

136    Servier väittää ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 269–271 kohdassa, että tällainen sopimus voidaan luokitella tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi sen perusteella, että on olemassa niin sanottu ”käänteinen” maksu eli alkuperäislääkkeiden valmistajan rinnakkaislääkkeiden valmistajalle suorittama maksu, jonka tarkoituksena on kannustaa tätä tekemään sovinto. Koska kyseinen arviointi on liian abstrakti, unionin yleinen tuomioistuin jätti huomiotta riidanalaisten sopimusten erot sekä todelliset ja konkreettiset vaikutukset.

137    Nyt käsiteltävässä asiassa merkitykselliset asiayhteyteen liittyvät seikat osoittavat Servierin mukaan, että rinnakkaislääkkeiden valmistajien tulo perindopriilin markkinoille ei viivästynyt riidanalaisten sopimusten vuoksi vaan patentin 947 vuoksi. Kaikkien rinnakkaislääkkeiden valmistajien, jotka vastustivat kyseistä patenttia, oli sen mukaan odotettava kyseisen patentin voimassaolon päättymistä tullakseen näille markkinoille.

138    Servier korostaa tältä osin unionin yleisen tuomioistuimen katsoneen, että Krkan kanssa tehdyt sopimukset eivät merkinneet SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomista, otettuaan huomioon kyseisten sopimusten vaikutukset ja sen, että kyseinen yritys oli myöntänyt patentin 947 pätevyyden. Servierin mukaan se vahvisti näin ollen, että riitauttamatta jättämistä ja kaupan pitämisestä luopumista koskevat ehdot eivät ole lähtökohtaisesti haitallisia kilpailulle.

139    Toiseksi Servier väittää, toisin kuin valituksenalaisen tuomion 267 kohdasta ilmenee, että käänteinen maksu ei itsessään ole kilpailunvastainen, vaan se voi selittyä kyseisen patentin vahvuudella. Vahva patentti kannustaa sen mukaan rinnakkaislääkkeiden valmistajia tekemään myönnytyksiä. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi 25.2.1986 annettuun tuomioon Windsurfing International v. komissio (193/83, EU:C:1986:75, 26 kohta) perustuvan oikeuskäytännön mukaisesti pitänyt ottaa huomioon tällainen objektiivinen seikka. Nyt käsiteltävässä asiassa patentin 947 pätevyys on Servierin mukaan vahvistettu EPO:n 27.7.2006 tekemässä päätöksessä, ja sen on vahvistanut myös High Court of Justice (England & Wales), Chancery Division (patents court), joka antoi väliaikaisia kieltomääräyksiä Apotexia ja Krkaa vastaan, minkä unionin yleinen tuomioistuin sitä paitsi otti huomioon valituksenalaisen tuomion 971 kohdassa todetessaan, että tämä oli ollut ”yksi käynnistävistä tekijöistä”, jotka johtivat Krkan kansa tehtyihin sopimuksiin.

140    Kun unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 280 kohdassa, että sovintosopimuksen voidaan olettaa olevan kilpailunvastainen, kun kyseinen maksu ylittää patenttiriitojen sovintoon erottamattomasti liittymättömien kulujen määrän, ilman, että komission olisi osoitettava, että ne vastaavat vähintään rinnakkaislääkkeiden valmistajan odottamia etuja, se tukeutui Servierin mukaan tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitteen laajentavaan tulkintaan. Sen lisäksi, että kyseinen laaja tulkinta poikkeaa oikeuskäytännössä tunnustetuista periaatteista, se myös vapauttaa komission kilpailusääntöjen rikkomista, jonka se väittää tapahtuneen, koskevasta todistustaakasta.

141    Komissio, jota Yhdistynyt kuningaskunta tukee, kiistää kyseiset väitteet.

2)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

142    Arviointiperusteista, joiden perusteella patenttiriitoja koskeva sovintosopimus voidaan luokitella tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, Servier väittää ensimmäisen valitusperusteensa tueksi esittämissään kolmessa osassa, joita on tutkittava yhdessä, että tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi voidaan luokitella ainoastaan sopimukset, joiden vahingollisuus on osoitettu ja helposti havaittavissa. Luokittelua ei voida soveltaa sopimuksiin, joiden mahdolliset vaikutukset markkinoihin ovat kaksijakoisia tai jotka ovat tarpeen sellaisen pääasiallisen tavoitteen saavuttamiseksi, joka ei rajoita kilpailua. Koska unionin yleinen tuomioistuin ei soveltanut kyseisiä arviointiperusteita, se teki oikeudellisia virheitä.

143    Aluksi on todettava, että kun otetaan huomioon tämän tuomion 69–77 kohdassa mainitut arviointiperusteet, joiden perusteella yritysten välinen sopimus voidaan luokitella SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, kyseiset väitteet on hylättävä.

144    Servier ei voi perustellusti väittää, että kyseinen luonnehdinta on hylättävä erityisesti sillä perusteella, ettei komissio ole noudattanut tällaisia sopimuksia koskevaa aikaisempaa päätöskäytäntöä. Edellytyksenä ei nimittäin ole, että komissio olisi jo aiemmin määrännyt seuraamuksia samantyyppisistä sopimuksista, jotta niitä voitaisiin pitää tarkoitukseen perustuvina kilpailunrajoituksina, vaikka ne tapahtuisivat immateriaalioikeuksien kaltaisessa erityisessä asiayhteydessä. Merkitystä on vain kyseisten sopimusten ominaispiirteillä, ja mahdollinen erityinen haitallinen vaikutus kilpailulle on oltava pääteltävissä niistä tarvittaessa kyseisten sopimusten, niiden tavoitteiden sekä niiden taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden arvioinnin perusteella (tuomio 25.3.2021, Sun Pharmaceutical Industries ja Ranbaxy (UK) v. komissio, C‑586/16 P, EU:C:2021:241, 85–87 kohta ja tuomio 25.3.2021, Lundbeck v. komissio, C‑591/16 P, EU:C:2021:243, 130 ja 131 kohta).

145    Servier ei voi myöskään arvostella unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ottanut huomioon riidanalaisista sopimuksista mahdollisesti aiheutuvia myönteisiä tai ainakin kaksijakoisia vaikutuksia kilpailuun, koska tämän tuomion 76 ja 77 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan kyseisten sopimusten vaikutusten tutkiminen ei ole tarpeen eikä edes merkityksellistä sen määrittämiseksi, voidaanko ne luokitella tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi.

146    Lisäksi on todettava, että nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin esitti valituksenalaisen tuomion 219–222 kohdassa säännöt ja periaatteet, jotka vastaavat olennaisilta osin tämän tuomion 69–77 kohdassa kuvattuja sääntöjä ja periaatteita. Valituksenalaisen tuomion kyseisiä kohtia ei näin ollen rasita oikeudellinen virhe.

147    Siltä osin kuin on kyse perusteluista, jotka koskevat laillisten sopimusten liitännäisrajoituksia koskevaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 282–291 kohdassa, että komissio oli voinut perustellusti olla tutkimatta, oliko tätä oikeuskäytäntöä sovellettava.

148    Tältä osin on korostettava, että jos tietty järjestely tai toiminta jää kilpailuvaikutustensa neutraaliuden eli kilpailunrajoituksen puuttumisen vuoksi SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kieltoperiaatteen soveltamisalan ulkopuolelle, tähän järjestelyyn tai toimintaan osallistuvan toimijan tai toimijoiden kaupallisen itsemääräämisoikeuden liitännäisrajoitus ei myöskään kuulu kyseisen kieltoperiaatteen soveltamisalaan, jos kyseinen rajoitus on objektiivisesti tarpeellinen asianomaisen järjestelyn tai toiminnan toteuttamiseksi ja oikeassa suhteessa järjestelyn tai toiminnan tavoitteisiin (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2014, MasterCard ym. v. komissio, C‑382/12 P, EU:C:2014:2201, 89 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

149    Silloin, kun tällaista liitännäisrajoitusta ei voida erottaa pääjärjestelystä tai päätoiminnasta järjestelyn tai toiminnan olemassaoloa tai sen tarkoitusta vaarantamatta, on tarkasteltava rajoituksen yhteensoveltuvuutta SEUT 101 artiklan kanssa yhdessä sen pääjärjestelyn tai päätoiminnan yhteensoveltuvuuden kanssa, jonka liitännäisrajoituksena tätä rajoitusta on pidettävä, siitä huolimatta, että erikseen tarkasteltuna samanlainen rajoitus voi ensi arviolta vaikuttaa kuuluvan SEUT 101 artiklan 1 kohdan kieltoperiaatteen soveltamisalaan (tuomio 23.1.2018, MasterCard ym. v. komissio, C‑382/16 P, EU:C:2018:25, 70 kohta).

150    Kun on kyse sen määrittämisestä, voiko rajoitus välttyä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamiselta sillä perusteella, että sitä on pidettävä sellaisen pääjärjestelyn liitännäisrajoituksena, joka ei ole kilpailunvastainen, on tutkittava, olisiko tämän järjestelyn toteuttaminen mahdotonta ilman kyseistä rajoitusta. Se seikka, että kyseinen järjestely olisi ilman tätä rajoitusta vaikeammin toteutettavissa tai kannattamattomampi, ei tee tästä rajoituksesta liitännäisrajoitukseksi luonnehtimisen edellyttämällä tavalla objektiivisesti tarpeellista. Tällainen tulkinta merkitsisi nimittäin kyseisen käsitteen ulottamista sellaisiin rajoituksiin, jotka eivät ole ehdottoman välttämättömiä pääjärjestelyn toteuttamiseksi. Tällaisella lopputuloksella vaarannettaisiin SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon tehokas vaikutus (tuomio 23.1.2018, Hoffmann-La Roche ym., C‑179/16, EU:C:2018:25, 71 kohta).

151    Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 291 kohdassa, että riidanalaisissa sopimuksissa määrätyistä riitauttamatta jättämistä ja kaupan pitämisestä luopumista koskevista ehdoista johtuvat kilpailunrajoitukset eivät perustuneet Servierin patenttien pätevyyden tunnustamiseen vaan sen toteuttamaan varojen siirtoon kyseessä olevalle rinnakkaislääkkeiden valmistajalle ja varojen siirto kannustaa kyseistä valmistajaa luopumaan kilpailupaineen aiheuttamisesta Servierille. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen, ettei tämän tuomion 148 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä voida soveltaa, koska riidanalaiset sopimukset olivat tarkoitukseen perustuvia kilpailunrajoituksia, joita ei voida pitää toimenpiteinä, jotka eivät ole luonteeltaan kilpailunvastaisia niiden väitetyn kilpailuneutraalisuuden vuoksi. Se totesi lisäksi, että riitauttamatta jättämistä ja kaupan pitämisestä luopumista koskevat ehdot saattoivat olla liitännäisinä tarpeen vain sellaiselle sovinnolle, joka perustuu siihen, että kyseisen sopimuksen osapuolet myöntävät kyseisen patentin pätevyyden, mikä ei ole tilanne nyt käsiteltävässä asiassa. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoi perustellusti valituksenalaisen tuomion 291 kohdassa, että komissio oli perustellusti voinut olla tutkimatta, oliko liitännäisrajoitusten teoriaa sovellettava.

152    Unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisen tuomion 296–307 kohdassa Servierin väitteet siitä, että koska riidanalaisten sopimusten vaikutukset kilpailuun olivat luonteeltaan kaksijakoisia, kyseisiä sopimuksia ei voitu katsoa tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi.

153    Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisen tuomion 304 kohdassa, että komissio ja tuomioistuin eivät voi sopimuksen kilpailua rajoittavaa tarkoitusta ja erityisesti sen taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä tarkastellessaan sivuuttaa täysin tämän sopimuksen mahdollisia vaikutuksia, joten tarkoituksensa perusteella kilpailua rajoittavaksi ei voida katsoa sopimuksia, jotka asiayhteydessään tarkasteltuina aiheuttavat mahdollisia kaksijakoisia vaikutuksia markkinoihin.

154    Kyseinen peruste on kuitenkin ristiriidassa tämän tuomion 73, 76 ja 77 kohdassa mainitun oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi luonnehdittujen menettelytapojen osalta ei ole tarpeen tutkia eikä varsinkaan näyttää toteen niiden vaikutuksia kilpailuun.

155    Kyseisen oikeudellisen virheen perusteella unionin yleinen tuomioistuin päätti valituksenalaisen tuomion 305 ja 306 kohdassa lausua Servierin väitteistä, jotka koskivat riidanalaisten sopimusten kaksijakoisia vaikutuksia, tutkiessaan kanneperusteita, jotka koskevat kutakin kyseisistä sopimuksista. On kuitenkin todettava, että mainitulla oikeudellisella virheellä ei lähtökohtaisesti ole mitään vaikutuksia valituksenalaisen tuomion lainmukaisuuteen, sillä unionin yleinen tuomioistuin joka tapauksessa hylkäsi muista syistä kaikki Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät väitteet, jotka koskevat riidanalaisten sopimusten väitetysti kilpailua edistäviä tai kaksijakoisia vaikutuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Servierin kolmannen, neljännen ja viidennen valitusperusteensa yhteydessä kustakin mainitusta sopimuksesta esittämien väitteiden seuraavaa tarkastelua.

156    Servier väittää tältä osin lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin kieltäytyi ottamasta huomioon sitä, että riidanalaisten sopimusten tarkoituksena ei ollut rajoittaa kilpailua vaan lopettaa riita-asiat, joissa sen vastapuolina olivat rinnakkaislääkkeiden valmistajat, koska viimeksi mainitut tunnustivat patentin 947 vahvuuden. Lupinin kanssa tehdyn sopimuksen tarkoituksena oli lisäksi Lupinin aikaistettu markkinoilletulo, ja Tevan kanssa tehdyn sopimuksen keskeisenä tavoitteena oli toimittaa Tevalle perindopriiliä. Servier korostaa tässä yhteydessä, että unionin yleinen tuomioistuin otti kuitenkin huomioon sen, että Krka on myöntänyt tämän patentin pätevyyden, ja katsoi, että kyseisen yrityksen kanssa tehdyt sopimukset eivät merkitse SEUT 101 artiklan rikkomista.

157    On kuitenkin riittävää muistuttaa, että vaikka objektiiviset päämäärät, jotka sopimuksilla pyritään saavuttamaan kilpailun kannalta, ovat merkityksellisiä arvioitaessa niiden mahdollista kilpailunvastaista tarkoitusta, se, että asianomaiset yritykset ovat toimineet ilman, että niillä on aikomus estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua, ja se, että niillä on pyritty tiettyihin hyväksyttäviin tavoitteisiin, ei ole ratkaisevaa SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta (tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 167 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Se, että liiketoimintastrategia, jonka mukaan tuotantoketjun samalla tasolla toimivat yritykset neuvottelevat keskenään tällaisista sopimuksista patentin pätevyyttä koskevan riidan päättämiseksi, on kyseisten yritysten näkökulmasta taloudellisesti rationaalista, ei osoita mitenkään, että tämän strategian noudattaminen olisi kilpailuoikeuden näkökulmasta oikeutettua.

158    Lisäksi Servierin väite, joka koskee ristiriitaa unionin yleisen tuomioistuimen riidanalaisista sopimuksista esittämien arviointien ja Krkan kanssa tehdyistä sopimuksista tehtyjen arviointien välillä, on hylättävä tämän tuomion 114–117 kohdassa esitetyistä syistä. Tänään antamansa tuomion komissio vastaan Servier ym. (C‑176/19 P) 442–474 kohdassa unionin tuomioistuin hyväksyttyään osittain komission valituksen hylkäsi lopullisesti Servierin väitteet, joilla pyritään riitauttamaan Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimusten luokittelu tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi. Koska väitettyä ristiriitaa ei ole, tämä väite on hylättävä.

159    Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 256–273 kohdassa käänteisille maksuille annettavasta merkityksestä, jotta patenttiriitoja koskevat sovintosopimukset voidaan luokitella tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi, että tällaisten sopimusten sisältämät kilpailua rajoittavat ehdot, kuten riitauttamatta jättämistä ja kaupan pitämisestä luopumista koskevat ehdot, kun maksu liittyy käänteiseen maksuun, voivat johtaa tällaiseen luokitteluun, jos sitä ei voida perustella muulla vastikkeella kuin sillä, että rinnakkaislääkkeiden valmistaja sitoutuu luopumaan kilpailusta alkuperäislääkkeiden valmistajan kanssa, joka on kyseisen patentin tai kyseisten patenttien haltija.

160    Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisen tuomion 277–280 kohdassa lähinnä, että sen määrittämiseksi, täyttyykö tämä edellytys, on tutkittava, pyritäänkö kyseisellä käänteisellä maksulla korvaamaan rinnakkaislääkkeiden valmistajalle sovintoon erottamattomasti liittyvät kustannukset. Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi, että kyseiset kustannukset sisältävät muun muassa kulut, jotka ovat aiheutuneet sovintosopimuksen kohteena olevista riita-asioista, sillä edellytyksellä, että kyseisen sopimuksen osapuolet ovat vahvistaneet nämä kulut ja että ne eivät ole suhteettomia oikeudenkäyntimenettelyn kannalta objektiivisesti välttämättömien kulujen määrään nähden. Valituksenalaisen tuomion mukaan kyseiset kustannukset eivät sitä vastoin sisällä patentteja loukkaavien lääkkeiden varaston arvoa eivätkä näiden lääkkeiden kehittämisestä aiheutuneita tutkimus- ja kehityskuluja. Kyseisen tuomion mukaan kustannuksiin eivät lähtökohtaisesti kuulu myöskään rinnakkaislääkkeiden valmistajan kolmansien osapuolten kanssa tekemien sopimusten nojalla vahingonkorvauksena, ja erityisesti irtisanomisen perusteella, maksettavat määrät.

161    Tämän tuomion 139 ja 140 kohdassa tiivistetysti esitetyillä perusteluillaan Servier riitauttaa kyseisen päättelyn ja väittää, että siinä käänteiseksi maksuksi katsotaan kaikki maksut, jotka ylittävät riidan sovintoon erottamattomasti liittyvien kulujen määrän, vaikka kyseinen määrä olisi pienempi kuin hyöty, jonka rinnakkaislääkkeiden valmistaja saattoi odottaa saavansa markkinoilletulostaan.

162    Servier väittää lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 280 kohdassa, että korvaukset, jotka rinnakkaislääkkeiden valmistaja saattaa joutua maksamaan kolmansille sen seurauksena, että kyseinen valmistaja on päättänyt luopua kyseisen oikeusriidan kohteena olevan rinnakkaislääkkeen markkinoille saattamisesta, eivät lähtökohtaisesti kuulu patenttiriidan ratkaisemiseen erottamattomasti liittyviin kuluihin.

163    Tältä osin on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan rinnakkaislääkkeiden valmistaja voi arvioituaan mahdollisuuksiaan voittaa asiansa oikeudenkäynnissä, jossa sen vastapuolena on kyseisen alkuperäislääkkeen valmistaja, päättää luopua kyseisille markkinoille tulemisesta ja tehdä viimeksi mainitun kanssa tätä menettelyä koskevan sovintosopimuksen. Tällaista sopimusta ei kuitenkaan voida kaikissa tapauksissa pitää SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena. Se, että tällaiseen sopimukseen liittyy varojen siirtoja alkuperäislääkkeiden valmistajalta rinnakkaislääkkeiden valmistajalle, ei ole myöskään riittävä peruste sen luonnehtimiseksi tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, koska kyseiset varojen siirrot voivat osoittautua perustelluiksi. Näin voi olla erityisesti silloin, kun rinnakkaislääkkeiden valmistaja saa alkuperäislääkkeiden valmistajalta summia, jotka tosiasiallisesti vastaavat niiden väliseen riita-asiaan liittyvien kustannusten tai haittojen korvaamista tai jotka vastaavat korvausta tosiasiallisesta tavaroiden tai palvelujen välittömästä tai myöhemmästä toimituksesta alkuperäislääkkeiden valmistajalle (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 84–86 kohta).

164    Kun rinnakkaislääkkeiden valmistajan ja alkuperäislääkkeiden valmistajan, joka on kyseisen patentin haltija, välisen patentin pätevyyttä koskevan riidan sovintosopimukseen liittyy alkuperäislääkkeiden valmistajalta rinnakkaislääkkeiden valmistajalle tehtäviä varojen siirtoja, aluksi on tämän vuoksi tarkistettava, voidaanko alkuperäislääkkeiden valmistajan rinnakkaislääkkeiden valmistajalle suorittamien varojen siirtojen positiivinen nettosaldo oikeuttaa kokonaisuudessaan, kuten edellisessä kohdassa esitetään, tarpeella korvata kyseiseen riitaan liittyviä kustannuksia tai haittoja, kuten viimeksi mainitun valmistajan neuvonantajien kuluja ja palkkioita, tai tarpeella maksaa korvausta tämän alkuperäislääkkeiden valmistajalle tosiasiallisesti ja todistetusti toimittamista tavaroista tai palveluista (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 92 kohta). Tällaisen riidan sovinto merkitsee nimittäin sitä, että rinnakkaislääkkeiden valmistaja tunnustaa kyseessä olevan patentin pätevyyden, koska se luopuu riitauttamasta sitä. Tästä seuraa, että alkuperäislääkkeiden valmistajan rinnakkaislääkkeiden valmistajalle suorittaman niin sanotun käänteisen maksun yhteydessä ainoastaan tällaisten kustannusten korvaamista tai tällaisista toimitetuista tavaroista tai palveluista maksettavaa korvausta voidaan pitää johdonmukaisena tällaiseen tunnustamiseen nähden ja näin ollen kilpailun kannalta oikeutettavissa olevana.

165    Toiseksi on niin, että jos kyseistä siirtojen positiivista nettosaldoa ei voida oikeuttaa kokonaisuudessaan tällaisella tarpeella, on tutkittava, selittyvätkö kyseiset siirrot tällaisen perustelun puuttuessa yksinomaan kyseisten lääkevalmistajien kaupallisella intressillä olla ryhtymättä kilpailemaan ansioiden perusteella. Tätä tutkintaa varten on määritettävä, onko kyseinen saldo, mukaan lukien mahdolliset perustellut kustannukset, riittävän suuri kannustaakseen tosiasiallisesti rinnakkaislääkkeiden valmistajaa luopumaan kyseisille markkinoille tulosta, eikä tältä osin edellytetä, että kyseinen positiivinen nettosaldo olisi välttämättä suurempi kuin voitot, joita tämä rinnakkaislääkkeiden valmistaja olisi saanut, jos se olisi voittanut patenttia koskevan oikeudenkäynnin (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 87–94 kohta).

166    Tästä seuraa, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellista virhettä, kun se katsoi valituksenalaisen tuomion 277–280 kohdassa lähinnä, että se, että Servier vastaa rinnakkaislääkkeiden valmistajalle oikeudenkäyntikuluista, jotka ovat aiheutuneet sitä itseään vastaan käydystä riita-asiasta, josta on sovittu sovintosopimuksella, oli oikeutettua sen vuoksi, että kyseiset kustannukset ”liittyvät sovintoon erottamattomasti”, sillä edellytyksellä, etteivät ne ole suhteettomia, mutta että muiden kustannusten, jotka ovat liian ”etäisiä” riita-asiaan ja sen ratkaisuun nähden, ei voitu katsoa liittyvän erottamattomasti siihen. Kyseinen lähestymistapa, jossa otetaan huomioon olosuhteet, joissa on mahdollista oikeuttaa kustannusten niin sanottu ”käänteinen” maksu, jotta voidaan todeta, ettei kannustimena käytettyä varojen siirtoa ole tapahtunut, vastaa aineellisesti tämän tuomion 163 ja 164 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä johtuvaa lähestymistapaa.

167    Erityisesti siitä, että alkuperäislääkkeiden valmistaja ottaa vastuun korvauksista, joita rinnakkaislääkkeiden valmistaja saattaa mahdollisesti joutua maksamaan kolmansille, on todettava, kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 159 kohdassa Nichen tilannetta koskevassa osassa, että tällainen maksu ei ole välitön seuraus lääkkeiden valmistajien tahdosta ratkaista niiden väliset patenttiriidat sovinnollisesti, vaan se on välitön seuraus siitä, että rinnakkaislääkkeiden valmistaja luopuu tulemasta kyseessä olevan lääkkeen markkinoille. Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä valituksenalaisen tuomion 280 kohdassa, kun se totesi lähinnä, ettei tällaisten korvausten maksamisen voida katsoa liittyvän erottamattomasti riidanalaisten sopimusten kaltaiseen sovintosopimukseen.

168    Näiden seikkojen perusteella, ja toisin kuin Servier väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään valituksenalaisen tuomion 280 kohdassa kääntänyt todistustaakkaa. Kyseisessä 280 kohdassa käytettyjä ilmaisuja lukuun ottamatta unionin yleinen tuomioistuin lähinnä vain katsoi, että kulut, jotka rinnakkaislääkkeiden valmistajan on mahdollisesti korvattava kolmansille sen vuoksi, että tämä päätti luopua kyseisille markkinoille tulosta, on silloin, kun alkuperäislääkkeiden valmistaja on vastannut niistä, sisällytettävä rinnakkaislääkkeiden valmistajalle suoritettaviin varojen siirtoihin, joiden positiivinen nettosaldo on analysoitava. Kun unionin yleinen tuomioistuin totesi mainitussa 280 kohdassa, että ”sopimuspuolten on halutessaan, ettei näiden kulujen maksamista katsota kannustimeksi ja osoitukseksi tarkoitukseen perustuvasta kilpailunrajoituksesta, osoitettava niiden liittyvän erottamattomasti riita-asiaan tai sen ratkaisuun ja perusteltava niiden määrä”, se sovelsi täsmällisesti tämän tuomion 123 kohdassa mainittuja todistustaakan jakosääntöjä.

169     Kun otetaan huomioon edellä esitetyt seikat ja erityisesti se, ettei valituksenalaisen tuomion 304 kohtaan sisältyvä oikeudellinen virhe vaikuta valituksenalaisen tuomion laillisuuteen – jollei tämän tuomion 155 kohdassa kolmannen, neljännen ja viidennen valitusperusteen tutkimisen yhteydessä esitetyistä seikoista muuta johdu – ensimmäinen valitusperuste on lähtökohtaisesti hylättävä.

C       Kolmas, neljäs, viides ja kuudes valitusperuste, jotka liittyvät Nichen ja Matrixin kanssa tehtyihin sopimuksiin

1.     Kolmas valitusperuste

170    Kolmannella valitusperusteellaan Servier riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnit SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisesta Nichen ja Matrixin kanssa tehtyihin sopimuksiin. Tämä valitusperuste jakautuu kahteen osaan.

a)     Ensimmäinen osa, joka liittyy potentiaaliseen kilpailuun

1)     Asianosaisten lausumat

171    Kolmannen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa Servier väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki useita oikeudellisia virheitä katsoessaan, että Niche ja Matrix olivat sen potentiaalisia kilpailijoita.

172    Ensimmäisellä väitteellään Servier väittää, että unionin yleinen tuomioistuin arvioi virheellisesti Servierin patenttien vahvuudesta johtuvia perindopriilin markkinoille tulon esteitä.

173    Aluksi Servier toistaa toisen valitusperusteensa yhteydessä esittämänsä perustelut ja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se lähtökohtaisesti hylkäsi valituksenalaisen tuomion 444 kohdassa sen käsityksen merkityksen, joka Nichellä ja Matrixilla saattoi olla kyseisistä patentteihin liittyvistä esteistä, analyysissään, joka koskee niiden kykyä tulla markkinoille, kun se katsoi, että ainoastaan loukkaustoimien toteaminen tuomioistuimen ratkaisulla saattoi olla ylitsepääsemätön este niiden markkinoille pääsylle.

174    Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin jätti Servierin mukaan ottamatta huomioon sekä sen, että Nichen asiakkaat ja erityisesti Sandoz olivat irtisanoneet kyseisen yrityksen kanssa tekemänsä sopimukset patentinloukkauksen riskin vuoksi, että Matrixin yritykset kehittää perindopriilin rinnakkaisversion muoto, joka ei loukkaa patenttia. Servierin mukaan kyseiset seikat ovat objektiivisia viitteitä siitä, että kyseisten yritysten markkinoilletulolle on olemassa patentteihin liittyviä esteitä.

175    Lopuksi Servier väittää, että unionin yleinen tuomioistuin jätti tarkistamatta, oliko Nichellä ja Matrixilla tosiasiallinen ja konkreettinen mahdollisuus tulla markkinoille lyhyellä aikavälillä. Servierin mukaan Niche ei voinut poistaa nopeasti patentteihin liittyviä esteitä.

176    Servier väittää lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin otti valituksenalaisen tuomion 446 ja 447 kohdassa tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla, kun se totesi, että Niche pyrki Servieriin kohdistamillaan toimilla ”avaamaan reitin” ja tulemaan perindopriilin markkinoille patentteihin liittyvistä esteistä huolimatta. Todellisuudessa Niche, joka tiesi perindopriilinsä loukkaavan patentteja, halusi välttää oikeusriidan Servierin kanssa.

177    Servier väittää toisessa väitteessään, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä, kun se totesi, että Nichen ja Matrixin toteuttamat toimenpiteet riittivät osoittamaan, että kyseiset yritykset saattoivat tulla perindopriilin markkinoille lyhyellä aikavälillä.

178    Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin sekoitti keskenään kyvyn tulla markkinoille ja aikomuksen tulla näille markkinoille. Kyky tulla markkinoille riippuu Servierin mukaan patenteista johtuvista esteistä. Sitä vastoin markkinoille saattamista koskevan luvan saamiseksi toteutetut toimenpiteet eivät itsessään riitä osoittamaan tällaista kykyä, kuten valituksenalaisen tuomion 458 ja 476 kohdasta ilmenee. Servier viittaa tältä osin toisen valitusperusteen toisen osan yhteydessä esittämiinsä perusteluihin, jotka on esitetty tiivistetysti tämän tuomion 94 kohdassa.

179    Servier väittää toiseksi, että osoittaakseen, että Niche ja Matrix saattoivat tulla perindopriilin markkinoille, komission oli analysoitava kyseisten yritysten kohtaamia teknisiin seikkoihin, lainsäädäntöön, patentteihin ja rahoitukseen liittyviä vaikeuksia. Sen mukaan unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 461, 462 ja 480 kohdassa esittämät seikat vahvistavat, että komissio oli tutkinut ainoastaan kyseisten yritysten toteuttamat toimenpiteet. Kun unionin yleinen tuomioistuin ei arvioinut Nichen ja Matrixin tosiasiallisia ja konkreettisia mahdollisuuksia ratkaista tekniset ja lainsäädännölliset ongelmat, se laiminlöi tuomioistuinvalvontaa koskevan velvollisuutensa ja teki oikeudellisen virheen.

180    Servier väittää kolmannessa väitteessään, että kun unionin yleinen tuomioistuin velvoitti sen valituksenalaisen tuomion 463, 480, 483–486, 489 ja 498 kohdassa osoittamaan, että Nichen ja Matrixin pääsylle perindopriilin markkinoille oli ylitsepääsemättömiä esteitä, se käänsi komissiolle asetuksen N:o 1/2003 2 artiklan nojalla kuuluvan todistustaakan. Servier viittaa tältä osin toisen valitusperusteensa kolmannessa osassa esitettämiinsä väitteisiin.

181    Neljännessä väitteessä Servier väittää, että unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta, estivätkö Nichen ja Matrixin perindopriilin markkinoille tulon osalta kohtaamat esteet kokonaisuutena tarkasteltuina katsomasta, että kyseiset yritykset olivat Servierin potentiaalisia kilpailijoita. Se, että kukin näistä esteistä oli erikseen tarkasteltuna ylitettävissä, ei merkitse sitä, että Niche ja Matrix saattoivat ylittää kaikki mainitut esteet. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi tuomioistuinvalvontaa koskevan velvollisuutensa ja velvollisuutensa tutkia todisteet kokonaisuutena eikä erikseen.

182    Viidennessä väitteessä Servier väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi valituksenalaisen tuomion 481 kohdassa virheellisesti hyvän hallinnon periaatetta. Kyseisen periaatteen mukaan komission on tutkittava kaikki tietyn tilanteen arvioinnissa merkitykselliset seikat ja tarvittaessa pyydettävä lisätietoja päätelmiensä tarkistamiseksi ja tukemiseksi. Komissio kuitenkin kieltäytyi hyväksymästä Servierin hallinnollisen menettelyn aikana esittämää pyyntöä, joka koski Nichen tai sen kumppaneiden ja kansallisten viranomaisten välisen perindopriilin rinnakkaisversion markkinoille saattamista koskevia lupahakemuksia koskevan kirjeenvaihdon toimittamista. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 481 kohdassa Servierin väitteen, joka koski hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista, muun muassa sillä perusteella, että pyydetyillä asiakirjoilla ei ollut ”huomattavaa merkitystä”. Servierin mukaan tällaisen unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön sisältymättömän kriteerin soveltaminen merkitsee oikeudellista virhettä.

183    Komissio kiistää kyseiset väitteet.

2)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

184    Ensimmäisessä väitteessään Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ottanut riittävästi huomioon patentteihin liittyviä esteitä. Kyseisen väitteen tueksi ensisijaisesti esitetyissä kolmessa argumentissa, jotka mainitaan tämän tuomion 173–175 kohdassa, ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että unionin yleinen tuomioistuin otti todellakin huomioon kyseiset patentteihin liittyvät esteet, ja argumentit perustuvat tältä osin valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan. Kuten tämän tuomion 108 kohdassa todetaan, unionin yleinen tuomioistuin ei katsonut muun muassa valituksenalaisen tuomion 444 kohdassa, että rinnakkaislääkkeiden valmistajan käsitys patentin vahvuudesta olisi täysin merkityksetön arvioitaessa sitä, oliko yhtäältä Servierin ja toisaalta Nichen ja Matrixin välillä potentiaalinen kilpailusuhde, vaan että kyseisellä käsityksellä voi olla merkitystä yksinomaan määritettäessä, oliko Nichellä ja Matrixilla aikomus tulla markkinoille, eikä arvioitaessa niiden kykyä toteuttaa tällainen markkinoilletulo. Kuten tämän tuomion 107–111 kohdassa todetaan, unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt tältä osin oikeudellista virhettä.

185    Siitä, että unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä, että Nichen asiakkaat ja erityisesti Sandoz olivat lopettaneet yhteistyönsä kyseisen yrityksen kanssa perindopriilin markkinoinnin osalta patentinloukkausriskin vuoksi, on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusteluvelvollisuus ei velvoita unionin yleistä tuomioistuinta esittämään selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä, ja että perustelut voivat siis olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt. joiden osalta unionin yleinen tuomioistuin ei hyväksynyt niiden argumentteja ja unionin tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa (tuomio 16.2.2017, Tudapetrol Mineralölerzeugnisse Nils Hansen v. komissio, C‑94/15 P, ei julkaistu, EU:C:2017:124, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

186    Unionin yleinen tuomioistuin ei tosin ole nimenomaisesti vastannut tähän Servierin argumenttiin, mutta – kuten komissio korostaa ja kuten riidanalaisen päätöksen 465 perustelukappaleesta ilmenee ilman, että Servier kiistäisi kyseistä seikkaa – Sandozin päätös oli tehty vuoden 2004 tammikuussa eli ennen Nichen ja Matrixin päätöstä muuttaa perindopriilin valmistusmenetelmää ja näin ollen ennen Nichen ja Matrixin valmistelevia toimenpiteitä, joita on kuvattu valituksenalaisen tuomion 433–440, 446 ja 447 kohdassa, joihin unionin yleinen tuomioistuin tukeutui osoittaakseen kyseisten yritysten aikomuksen tulla perindopriilin eurooppalaisille markkinoille. Koska kyseessä oleva tosiseikka ei missään tapauksessa voi vaikuttaa unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksiin, viimeksi mainittu ei näin ollen ole laiminlyönyt velvollisuuttaan perustella tuomionsa, kun se ei ole vastannut nimenomaisesti Servierin tältä osin esittämiin väitteisiin.

187    Argumenteista, jotka koskevat Matrixin yrityksiä kehittää perindopriilin rinnakkaisversion muoto, joka ei loukkaa patenttia, riittää, kun todetaan, että niillä pyritään kyseenalaistamaan unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 447 kohdassa tekemä tosiseikkojen arviointi ja että ne on näin ollen jätettävä tutkimatta.

188    Argumentista, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin jätti tarkistamatta, oliko Nichellä ja Matrixilla tosiasiallinen ja konkreettinen mahdollisuus tulla markkinoille lyhyellä aikavälillä, on muistutettava, että se perustuu virheelliseen oikeudelliseen kriteeriin, sillä tämän tuomion 80 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan rinnakkaislääkkeiden valmistajan valmistelevien toimien on mahdollistettava sen pääsy kyseisille markkinoille sellaisessa ajassa, että se voi aiheuttaa kilpailupainetta alkuperäislääkkeiden valmistajalle. Valituksenalaisen tuomion 442–499 kohdasta ilmenee joka tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin tutki tätä kysymystä perusteellisesti ennen kuin se totesi, että Nichen ja Matrixin aiheuttama kilpailupaine oli todellinen.

189    Servierin ensimmäisen väitteensä tueksi ylimääräisenä perusteluna esittämä argumentti on jätettävä tutkimatta. Väitetyn vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen varjolla Servier väittää erityisesti, että Nichen aloitetta ”avata tie” markkinoilletulolle ei ollut tehty vilpittömässä mielessä, ja Servier pyrkii todellisuudessa riitauttamaan unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 446 kohdassa esittämät tosiseikkoja koskevat arvioinnit, mikä ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan valitusmenettelyssä, kuten tämän tuomion 58 kohdassa muistutetaan.

190    Tästä seuraa, että Servierin ensimmäinen väite, joka esitetään tiivistetysti tämän tuomion 173 kohdassa, on hylättävä.

191    Toisen väitteensä ensimmäisellä argumentilla Servier riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin, jonka mukaan markkinoille saattamista koskevien lupien saamiseksi toteutetut toimenpiteet voidaan ottaa huomioon potentiaalisen kilpailun osoittamiseksi. Kyseinen argumentti on kuitenkin hylättävä syistä, jotka esitetään tämän tuomion 118 kohdassa. Rinnakkaislääkkeen markkinoille saattamista koskevan luvan saamiseen tähtäävien kaltaiset toimenpiteet ovat nimittäin merkityksellisiä, jotta voidaan todeta sekä kyseisen lääkkeen valmistajan kyky että sen aikomus tulla markkinoille (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 44 kohta).

192    Toisella argumentilla Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta lähinnä siitä, ettei se arvioinut sen todennäköisyyttä, että Niche ja Matrix kykenisivät ratkaisemaan teknisiin seikkoihin ja lainsäädäntöön liittyvät vaikeudet, joita ne kohtasivat.

193    Kyseistä argumenttia ei voida hyväksyä.

194    Mainittu argumentti perustuu ensinnäkin oikeudellisesti virheelliseen lähtökohtaan. Toisin kuin Servier väittää, potentiaalisen kilpailun olemassaolo ei edellytä sen osoittamista, että rinnakkaislääkkeiden valmistajat olisivat päässeet varmuudella markkinoille ja että tällainen markkinoilletulo olisi väistämättä ollut onnistunut, vaan ainoastaan sen osoittamista, että niillä oli tältä osin tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet, koska muussa tapauksessa kiistetään kaikki erot tosiasiallisen kilpailun ja potentiaalisen kilpailun välillä (tuomio 25.3.2021, Lundbeck v. komissio, C‑591/16 P, EU:C:2021:243, 63 kohta).

195    Tämän jälkeen on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli valituksenalaisen tuomion 442–499 kohdassa yksityiskohtaisesti Nichen ja Matrixin väitetysti ylitsepääsemättömiä esteitä patenttien, tekniikan, lainsäädännön ja rahoituksen osalta. Kyseisen tutkinnan perusteella ja sille esitettyjen tosiseikkojen ja todisteiden arvioinnin päätteeksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi väitteet, joilla Servier kiisti Nichen ja Matrixin kyvyn ja aikomuksen tulla markkinoille. Kun otetaan huomioon kyseiset seikat, Servier ei voi väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ei arvioinut kattavasti kaikkia esteitä, joihin on vedottu Nichen ja Matrixin kanssa olevan potentiaalisen kilpailusuhteen kiistämiseksi.

196    Siltä osin kuin Servier riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen kyseisen analyysin päätteeksi näin tekemät tosiseikkoja koskevat arvioinnit, on riittävää todeta, että tällaiset väitteet on jätettävä tutkimatta valitusmenettelyssä.

197    Kolmannella väitteellään Servier esittää, että unionin yleinen tuomioistuin käänsi todistustaakan, joka liittyy ylitsepääsemättömiin esteisiin kyseisille markkinoille tulolle. Riittää kuitenkin, kun todetaan, että tämän tuomion 123–125 kohdassa esitetyistä syistä Servierin väitteet, jotka koskevat kyseisen todistustaakan kääntämistä ja tätä koskevaa ylivoimaista näyttövelvollisuutta, on hylätty. Myös tämä kolmas väite on näin ollen hylättävä.

198    Neljännellä väitteellään Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se tutkinut Nichen ja Matrixin kohtaamia esteitä kokonaisuutena vaan kutakin erikseen.

199    Toisin kuin komissio väittää, kyseistä neljättä väitettä ei voida jättää tutkimatta sen vuoksi, että Servier ei vedonnut siihen ensimmäisessä oikeusasteessa nostamansa kanteen yhteydessä. Koska kyseinen väite koskee sitä, miten unionin yleinen tuomioistuin sovelsi todistustaakkaa ja todisteiden arviointia koskevia sääntöjä, se voidaan esittää valitusmenettelyssä.

200    Aineellisen kysymyksen osalta on muistutettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan komissio voi nimittäin esittää näytön kilpailusääntöjen rikkomisesta sellaisten objektiivisten ja yhtäpitävien indisioiden kokonaisuuden avulla, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus tällaisesta rikkomisesta, vaikka jokin näistä indisioista ei yksinään olisi tältä osin riittävä (tuomio 18.3.2021, Pometon v. komissio, C‑440/19 P, EU:C:2021:214, 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

201    Kun kyseessä on näyttö potentiaalisesta kilpailusta, jota rinnakkaislääkkeiden valmistaja harjoittaa alkuperäislääkkeiden valmistajaan nähden, edellisessä kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti ja kuten tämän tuomion 123–125 kohdassa todetaan, jos komissio onnistuu osoittamaan potentiaalisen kilpailun olemassaolon yhtäpitävien seikkojen kokonaisuuden perusteella ja ottaen huomioon tiedossaan olevat mahdolliset markkinoilletulon esteet, asianomaisten yritysten on kiistettävä potentiaalisen kilpailun olemassaolo esittämällä vastanäyttöä.

202    Jos tuomioistuin on epätietoinen, ratkaisu on tehtävä sen yrityksen hyväksi, jolle rikkomisen toteamista koskeva päätös on osoitettu, kun otetaan huomioon syyttömyysolettama, jota sovelletaan kilpailusääntöjen rikkomista koskeviin menettelyihin, jotka voivat johtaa sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen (tuomio 16.2.2017, Hansen & Rosenthal ja H& R Wax Company Vertrieb v. komissio, C‑90/15 P, EU:C:2017:123, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

203    Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 432–440 kohdassa, että komission kokoamien ja riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettujen indisioiden perusteella voitiin katsoa, että Niche ja Matrix olivat Servierin potentiaalisia kilpailijoita, ja kyseisen tuomion 441–499 kohdassa se tutki kaikki niiden markkinoilletulon mahdolliset esteet, joista se oli tietoinen. Tämän seurauksena se katsoi oikeudellista virhettä tekemättä, että kyseisen yrityksen oli esitettävä vastanäyttö ja tukeuduttava tarvittaessa muihin tällaisen markkinoille pääsyn esteisiin. Kuten tämän tuomion 195 kohdassa korostetaan, tutkittuaan Servierin perustelut kattavasti ja yksityiskohtaisesti unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi väitteet, joilla pyrittiin kiistämään, että Nichellä ja Matrixilla oli kyky ja aikomus tulla markkinoille.

204    Näiden seikkojen valossa on lisäksi todettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellista virhettä, kun se tutki Nichen ja Matrixin markkinoilletulon väitetyt esteet yksitellen tarkistamatta lisäksi, aiheuttiko niiden kumulatiivinen vaikutus ylitsepääsemättömän esteen huolimatta siitä, ettei yksikään näistä esteistä yksinään ollut ylitsepääsemätön. Tällainen tutkinta ei nimittäin ole lähtökohtaisesti tarpeen, ja kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 91 kohdassa, Servier ei ole selittänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa tai valituksensa yhteydessä, minkälainen todisteiden tutkinnan, jonka toteuttamatta jättämisestä tältä osin se arvostelee unionin yleisen tuomioistuinta, olisi pitänyt olla.

205    Edellä todetusta seuraa, että neljäs väite on hylättävä perusteettomana.

206    Viidennellä väitteellään Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se todennut komission loukanneen hyvän hallinnon periaatetta, kun komissio ei ollut määrännyt toimitettavaksi perindopriilin rinnakkaisversion markkinoille saattamista koskeviin lupahakemuksiin liittyvää Nichen tai sen kumppaneiden ja kansallisten viranomaisten välistä kirjeenvaihtoa.

207    On todettava, että kuten tämän tuomion 80 ja 120 kohdassa esitetään markkinoille saattamista koskevien lupien saamiseksi toteutettujen toimenpiteiden merkityksellisyydestä potentiaalisen kilpailun arvioinnissa, unionin yleinen tuomioistuin muistutti perustellusti valituksenalaisen tuomion 479 kohdassa, että potentiaalisen kilpailun olemassaolon määrittämiseksi komissio saattoi tukeutua siihen, että rinnakkaislääkkeen valmistaja oli hakenut markkinoille saattamista koskevaa lupaa ja osallistunut aktiivisesti tällaisen luvan myöntämistä koskevaan menettelyyn. Kyseisen valmistajan on sitä vastoin esitettävä näyttö sellaisten ongelmien olemassaolosta, jotka objektiivisesti estävät kyseisen luvan saamisen.

208    Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 103 kohdassa, on kuitenkin niin, että samalla tavoin kuin vireillä olevan patentin pätevyyttä koskevan riidan todennäköinen lopputulos ei ole ratkaiseva potentiaalisen kilpailusuhteen olemassaolon arvioimiseksi, kuten tämän tuomion 81 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, komission tehtävänä ei ole myöskään arvioida tällaisen valmistajan kansallisissa viranomaisissa vireille paneman markkinoille saattamista koskevan lupamenettelyn menestymismahdollisuuksia tai todennäköistä lopputulosta ajankohtana, jona kyseinen menettely on tai oli vireillä. Jos tällaisen menettelyn päättävää lopullista päätöstä ei ole tehty, mahdollisia ongelmia, jotka objektiivisesti estävät haetun luvan saamisen, ei voida todeta toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ilmaisemiin epäilyihin liittyvistä seikoista, sanotun rajoittamatta niiden lopullista päätöstä siitä, voidaanko lupa myöntää menettelyn päätteeksi.

209    Todettuaan kyseisen tuomion 480 kohdassa, että Niche oli jättänyt useita myyntilupahakemuksia ja osallistunut menettelyihin niiden saamiseksi, unionin yleinen tuomioistuin katsoi mainitun tuomion 481 kohdassa, ettei komissiota voitu moittia siitä, että se kieltäytyi hyväksymästä koko Nichen ja toimivaltaisten viranomaisten välillä käytyä kirjeenvaihtoa siltä osin kuin kyse on kyseisistä markkinoille saattamista koskevista lupamenettelyistä. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi tältä osin, että koska Servierillä oli hallinnollisen menettelyn aikana hallussaan taulukko, jossa esitettiin yhteenveto kyseisen kirjeenvaihdon sisällöstä, komission kieltäytyminen määräämästä kyseisten asiakirjojen toimittamista oli perusteltu, koska kyseisillä asiakirjoilla ei ollut Servierin puolustuksen kannalta ”huomattavaa merkitystä”. Unionin yleinen tuomioistuin korosti tältä osin muun muassa sitä, että Niche ei ollut esittänyt kyseistä kirjeenvaihtoa hallinnollisen menettelyn aikana eikä unionin yleisessä tuomioistuimessa tukeakseen väitteitään, joilla pyrittiin kyseenalaistamaan sen oma asema Servierin potentiaalisena kilpailijana.

210    Kun nyt käsiteltävässä asiassa otetaan huomioon tämän tuomion 208 kohdassa todettu, on todettava, että pyydetty oikeus tutustua kyseessä olevaan kirjeenvaihtoon ei voinut antaa Servierille mahdollisuutta esittää todisteita ongelmista, jotka objektiivisesti estävät Nichen ja Matrixin pyytämien markkinoille saattamista koskevien lupien saamisen. Näin ollen on todettava, että komissiolla ei ollut velvollisuutta määrätä kyseistä kirjeenvaihtoa toimitettavaksi eikä unionin yleinen tuomioistuin näin ollen tehnyt tässä tapauksessa oikeudellista virhettä, kun se ei todennut komission loukanneen hyvän hallinnon periaatetta. Viides väite on näin ollen hylättävä perusteettomana.

211    Kaiken edellä todetun perusteella kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

b)     Toinen osa, joka liittyy rajoituksen luokitteluun tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi

1)     Asianosaisten lausumat

212    Servier arvostelee kolmannen valitusperusteen toisessa osassa unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se vahvisti Nichen ja Matrixin kanssa tehtyjen sopimusten luokittelun tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi.

213    Aluksi Servier viittaa ensimmäisen kanneperusteensa yhteydessä esittämiinsä perusteluihin, jotka mainitaan tämän tuomion 129–140 kohdassa ja joissa se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi valituksenalaisen tuomion 526, 552, 555, 557 ja 558 kohdassa oikeudellisia arviointiperusteita, jotka ovat tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitettä koskevan oikeuskäytännön vastaisia.

214    Servier väittää ensimmäisessä väitteessään, että unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että Nichelle ja Matrixille maksetut 11,8 miljoonan GBP:n suoritukset olivat vastike siitä, että kyseiset yritykset luopuivat kilpailemasta sen kanssa. Sen mukaan Nichen kanssa tehdyn sopimuksen sanamuodosta nimittäin ilmenee, että kyseinen määrä oli vastike kuluista ja korvauksista, joista Nichen ja Unichemin saatettaisiin katsoa olevan vastuussa sen vuoksi, että ne olivat lopettaneet perindopriilin rinnakkaisversion kehittämisohjelmansa, joka merkitsi Servierin patenttien loukkausta. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 537 kohdassa virheellisesti, että kyseiset kulut ja korvaukset eivät olleet erottamaton osa sovintosopimusta, vaikka kyseinen sopimus aiheutti Nichelle ja Matrixille suuren riskin siitä, että niiden katsotaan olevan vastuussa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti valituksenalaisen tuomion 539 kohdassa, että Nichen ja Matrixin tosiasiallisesti maksamat kulut ja korvaukset olivat määrältään pienemmät kuin 11,8 miljoonaa GBP, jonka määrän kumpikin oli saanut Servieriltä. Kyse on Nichen ja Matrixin kanssa tehtyjen sopimusten tekemispäivän jälkeisistä seikoista, eikä kyseisille yrityksille aiheutuvaa riskiä voitu arvioida täsmällisesti tuona ajankohtana.

215    Toisella väitteellään Servier väittää lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin teki kolme virhettä, kun se vahvisti, että Nichen ja Matrixin saamat 11,8 miljoonan GBP:n suuruiset maksut olivat vastike viimeksi mainittujen hyväksymistä riitauttamatta jättämistä ja kaupan pitämisestä luopumista koskevista ehdoista.

216    Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin kieltäytyi valituksenalaisen tuomion 541 kohdassa tutkimasta kyseisten maksujen kannustavaa luonnetta vertaamalla niiden määrää voittoihin, joita Niche ja Matrix saattoivat kumpikin odottaa saavansa perindopriilin markkinoille tulostaan. Servierin mukaan tämä vertailu ei ollut tarpeeton, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi, vaan tarpeellinen. Komissio lisäksi suoritti tällaisen vertailun riidanalaisen päätöksen 1338 perustelukappaleessa, jonka pätevyyden Servier riitautti ensimmäisessä oikeusasteessa nostamassaan kanteessa. Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin korvasi siis komission perustelut omilla perusteluillaan.

217    Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin käänsi todistustaakan ja loukkasi syyttömyysolettaman periaatetta katsoessaan, että Servier ei ollut osoittanut, että 11,8 miljoonan GBP:n määrä olisi riittämätön, jotta se olisi kannustin luopua kyseisille markkinoille tulosta.

218    Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin jätti valituksenalaisen tuomion 563 kohdassa ottamatta huomioon Nichen, Matrixin ja Biogaranin kanssa tehtyjen sopimusten asiayhteydessä Nichen ja Matrixin kohtaamat patentteihin, lainsäädäntöön, teknisiin seikkoihin ja rahoitukseen liittyvät vaikeudet. Se tutki kyseistä asiayhteyttä ainoastaan analysoidessaan potentiaalista kilpailua, vaikka Servierin mukaan kyseiset vaikeudet ovat todellinen syy riitauttamatta jättämistä ja kaupan pitämisestä luopumista koskevien ehtojen hyväksymiselle.

219    Erityisesti Biogaranin kanssa tehdyn sopimuksen osalta Servier kiistää sen, että Nichelle kyseisen sopimuksen perusteella maksettu 2,5 miljoonan GBP:n määrä ylitti Biogaranille siirrettyjen markkinoille saattamista koskevan luvan asiakirja-aineistojen arvon. Vaikka näin olisikin, Servier katsoo, että tämä ei olisi riittänyt osoittamaan kyseisen maksun kannustavaa luonnetta, koska kyseisen sopimuksen asiayhteyttä ei otettu huomioon. Servier korostaa, että mainitun maksun määrä, jota riidanalaisessa päätöksessä pidettiin vain lisäkannustimena, oli liian pieni, jotta Niche olisi suostunut tekemään myönnytyksiä.

220    Komissio kiistää kyseiset argumentit.

2)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

221    Alustavissa argumenteissaan Servier toistaa, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisiä oikeudellisia perusteita arvioidessaan tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaoloa, ja viittasi ensimmäisen valitusperusteensa tueksi esittämiinsä perusteluihin. Kyseiset alustavat argumentit on hylättävä samoilla perusteilla kuin ne, jotka esitetään tämän tuomion 142–169 kohdassa.

222    Ensimmäisellä väitteellään Servier riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin, jonka mukaan sen Nichelle ja Matrixille suorittamat 11,8 miljoonan GBP:n määräiset maksut suoritettiin vastikkeena siitä, että ne luopuivat markkinoilletulosta. On kuitenkin todettava, että kyseiset argumentit perustuvat kokonaisuudessaan lähtökohtaan, jonka mukaan korvaukset, jotka rinnakkaislääkkeiden valmistajan saattaa joutua maksamaan kolmansille sellaisen vahingon johdosta, joka viimeksi mainituille on aiheutunut kyseisen valmistajan päätöksestä luopua tämän oikeusriidan kohteena olevan rinnakkaislääkkeen markkinoille saattamisesta, ovat lähtökohtaisesti patenttiriidan sovintosopimukseen erottamattomasti liittyviä kuluja. Kyseinen olettama on virheellinen tämän tuomion 167 kohdassa esitetyistä syistä. Ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä.

223    Toisen väitteensä ensimmäisessä argumentissa Servier väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt verrata Nichelle ja Matrixille maksettuja 11,8 miljoonan GBP:n suuruisia maksuja voittoihin, joita viimeksi mainitut saattoivat odottaa saavansa perindopriilin markkinoille tulosta. Kyseinen argumentti on kuitenkin perusteeton. On nimittäin riittävää muistuttaa, että kuten tämän tuomion 165 kohdassa todetaan, sen selvittämiseksi, ovatko alkuperäislääkkeiden valmistajan varojen siirrot rinnakkaislääkkeiden valmistajalle vastiketta viimeksi mainitun luopumisesta kyseisille markkinoille tulosta, on määritettävä, onko kyseisten varojen siirtojen positiivinen nettosaldo riittävän suuri kannustaakseen tosiasiallisesti rinnakkaislääkkeiden valmistajaa luopumaan kyseiseille markkinoille tulosta, eikä tältä osin edellytetä, että kyseinen positiivinen nettosaldo olisi välttämättä suurempi kuin voitot, joita se olisi saanut, jos se olisi voittanut patenttia koskevan oikeudenkäynnin (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 87–94 kohta).

224    Toisella argumentillaan Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se käänsi todistustaakan tämän tuomion edellisessä kohdassa tarkoitetun vertailun osalta. Kyseisestä kohdasta ilmenee kuitenkin, että kyseinen argumentti on tehoton, koska väitetty todistustaakan kääntäminen liittyy vertailuun, jota ei ollut välttämätöntä suorittaa.

225    Kolmannella argumentillaan Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ottanut huomioon Nichen ja Matrixin kohtaamia vaikeuksia. On todettava, että kyseisellä väitteellä Servier kiistää Nichen, Matrixin ja Biogaranin kanssa tehtyjen sopimusten tarkoituksen kilpailunvastaisen luonteen ja väittää, että kyseiset yritykset halusivat tehdä sovinnon, ei Servierin tarjoamaan käänteiseen maksuun perustuvan kannustimen vuoksi vaan niiden esteiden vuoksi, joita niiden suunnitelmaan tulla perindopriilin markkinoille kohdistui. Se vetoaa näin ollen kyseisten yritysten aikomuksiin ja siihen, että niiden tavoite ei ollut kilpailunvastainen vaan oikeutettu.

226    Tältä osin on muistutettava, että – kuten tämän tuomion 159–168 kohdasta ilmenee – unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt valituksenalaisen tuomion 277–280 kohdassa mitään oikeudellista virhettä, jonka vuoksi sen Nichen ja Matrixin tilanteesta kyseisen tuomion 527–547 kohdassa tekemä arviointi, kun kyse on Servierin ja sen tytäryhtiön Biogaranin niille suorittamien varojen siirtojen kannustavuudesta, olisi lainvastainen. Lisäksi Servierin väitteet on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se pyrkii kyseenalaistamaan komission tältä osin tekemät tosiseikkoja koskevat arvioinnit.

227    Servierin argumentit, jotka koskevat Nichen ja Matrixin markkinoilletulon patentteihin liittyviä vaikeuksia, ovat päällekkäisiä niiden potentiaalisen kilpailun yhteydessä esitettyjen argumenttien kanssa, jotka unionin tuomioistuin hylkää tämän tuomion 184–211 kohdassa. Siltä osin kuin unionin tuomioistuin toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt mitään oikeudellista virhettä, joka rasittaisi sen arviointia, jonka mukaan kyseiset vaikeudet eivät muodostaneet ylitsepääsemättömiä esteitä markkinoille pääsylle, tällaisen esteen puuttuessa ei ole mitään syytä katsoa, että kyseisillä vaikeuksilla voitaisiin kyseenalaistaa todettujen varojen siirtojen kannustava luonne, koska ne muodostavat todellisen syyn Nichen ja Matrixin päätökselle luopua tulemasta perindopriilin markkinoille unionissa.

228    Siltä osin kuin Servier vetoaa siihen, ettei Nichen ja Matrixin kanssa tehtyjen sopimusten osapuolilla ollut kilpailunvastaista aikomusta, on huomautettava, että – kuten tämän tuomion 157 kohdasta ilmenee – se, että kyseiset yritykset ovat toimineet ilman aikomusta estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua, ja se, että ne ovat pyrkineet tiettyihin hyväksyttäviin tavoitteisiin, eivät ole ratkaisevia SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta (tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 167 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Se, että liiketoimintastrategia, jonka mukaan tuotantoketjun samalla tasolla toimivat yritykset neuvottelevat keskenään tällaisista sopimuksista patentin pätevyyttä koskevan riidan päättämiseksi, on kyseisten yritysten näkökulmasta taloudellisesti rationaalista, ei osoita mitenkään, että kyseisen strategian noudattaminen olisi kilpailuoikeuden näkökulmasta oikeutettua. Servierin kolmas argumentti ei näin ollen ole perusteltu.

229    Edellä esitetyn perusteella kolmannen valitusperusteen toinen osa ja näin ollen kolmas valitusperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

2.     Kuudes valitusperuste, joka liittyy Nichen ja Matrixin kanssa tehtyjen sopimusten luonnehdintaan erillisiksi kilpailusääntöjen rikkomisiksi

230    Kuudennessa valitusperusteessaan Servier riitauttaa perustelut, joilla unionin yleinen tuomioistuin kieltäytyi katsomasta, että Nichen ja Matrixin kanssa tehdyt sopimukset muodostivat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen.

a)     Asianosaisten lausumat

231    Servierin mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se vahvisti valituksenalaisen tuomion 1302 kohdassa, että Nichen ja Matrixin kanssa tehdyt sopimukset muodostivat kaksi erillistä kilpailusääntöjen rikkomista, joista komissio saattoi määrätä yksilöllisen sakon Nichelle ja Matrixille.

232    Servier väittää ensinnäkin, että jatkettu toiminta, jolle on ominaista useat toimet, joilla on yhteinen päämäärä, muodostaa yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen. Nichen ja Matrixin kanssa tehdyillä sopimuksilla – jotka sama Servierin edustaja allekirjoitti samana päivänä ja samassa paikassa – oli sama tavoite, kuten valituksenalaisen tuomion 1296 kohdasta ilmenee. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 1280 kohdassa, kyseisillä sopimuksilla rajoitettiin Nichen ja Matrixin toiminnan yhteensovittamista Servieriin nähden. Koska kyseiset sopimukset täydentävät toisiaan, unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt hyväksyä Servierin kanneperuste, jonka mukaan mainitut sopimukset muodostivat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen.

233    Toiseksi Servier väittää, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi luokittelun yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi oikeudellisesti virheellisten arviointiperusteiden perusteella. Se huomauttaa tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin näyttää valituksenalaisen tuomion 1296, 1297 ja 1300 kohdassa hylänneen luokittelun yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi sillä perusteella, ettei Nichellä ja Matrixilla ollut samaa aikomusta. Servierin mukaan tällainen subjektiivinen arviointiperuste ei kuitenkaan ole unionin yleisen tuomioistuimen sellaisen oikeuskäytännön mukainen, jossa edellytetään, että kyseinen luokittelu ei perustu osapuolten subjektiiviseen aikomukseen vaan objektiivisiin seikkoihin (tuomio 3.3.2011, Siemens v. komissio, T‑110/07, EU:T:2011:68, 246 kohta). Koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisen tuomion 1296 kohdassa mainittujen seikkojen perusteella, että Nichen ja Matrixin kanssa tehdyillä sopimuksilla oli sama tavoite, sen olisi pitänyt päätellä tästä, että kyse oli yhtenä kokonaisuutena pidettävästä kilpailusääntöjen rikkomisesta kyseisten yritysten aikomusten tietyistä eroista huolimatta.

234    Servier korostaa lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin viittasi valituksenalaisen tuomion 1298 kohdassa siihen, ettei Nichen ja Matrixin välillä ollut ”intressien yhteneväisyyttä”. Kyseinen arviointiperuste ei kuitenkaan ole oikeuskäytännön kannalta merkityksellinen eikä välttämätön. Kyseinen unionin yleisen tuomioistuimen arviointi perustuu joka tapauksessa tosiseikkojen huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla, koska kyseiset yritykset olivat tehneet suullisen voitonjakosopimuksen ja vastuunjakosopimuksen jakelijoita kohtaan, kuten valituksenalaisen tuomion 1299 kohdasta ilmenee.

235    Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin ei voinut Servierin mukaan tukeutua valituksenalaisen tuomion 1298 kohdassa mainittuihin Nichen ja Matrixin kanssa tehtyjen sopimusten pieniin eroihin kyseenalaistaakseen kyseisten yritysten tavoitteleman yhteisen päämäärän olemassaolon.

236    Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin ei Servierin mukaan voinut tukeutua Nichen ja Matrixin välisiin erimielisyyksiin niiden Servierin kanssa tekemien sopimusten täytäntöönpanon yhteydessä hylätäkseen valituksenalaisen tuomion 1299 kohdassa yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaolon. Kyseiset erimielisyydet esiintyivät nimittäin kyseisten sopimusten tekemisen jälkeen.

237    Viidenneksi sillä, ettei Matrix ollut osallisena Nichen ja Servierin välisten neuvottelujen alusta lähtien tai että se ei tiennyt Biogaranin kanassa tehdyn sopimuksen olemassaolosta, ei voida kyseenalaistaa yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaoloa.

238    Komissio kiistää kyseiset väitteet.

b)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

239    Servier väittää argumenteillaan, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellistä oikeudellista arviointiperustetta määrittäessään, olivatko Niche ja Matrix syyllistyneet kahteen erilliseen kilpailusääntöjen rikkomiseen. Se väittää, että tosiseikat otettiin huomioon vääristyneellä tavalla kuudennen kanneperusteen selostuksessa, ja riitauttaa lähinnä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa esittämän tosiseikkojen oikeudellisen luonnehdinnan.

240    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkominen voi johtua paitsi yksittäisestä toimenpiteestä myös toimenpiteiden sarjasta tai jatkuvasta käyttäytymisestä, vaikka yksi tai useampi tästä useiden toimenpiteiden sarjasta tai tästä jatkuvasta käyttäytymisestä voisi sellaisenaankin ja erikseen tarkasteltuna merkitä kyseisen määräyksen rikkomista. Kun siis eri toiminnat kuuluvat ”kokonaissuunnitelmaan”, koska niiden yhtenäisenä tavoitteena on kilpailun vääristäminen yhteismarkkinoilla, komissiolla on oikeus kohdistaa vastuu näistä toimenpiteistä sen mukaan, miten yritykset ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuutena arvioiden (ks. vastaavasti tuomio 6.12.2012, komissio v. Verhuizingen Coppens, C‑441/11 P, EU:C:2012:778, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

241    Yrityksen, joka on osallistunut tällaiseen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen omalla toiminnallaan, joka kuuluu SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kilpailua rajoittavan sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelyn alaan ja jolla pyrittiin myötävaikuttamaan kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuudessaan, voidaan siis katsoa olevan vastuussa myös muiden yritysten käyttäytymisestä saman kilpailusääntöjen rikkomisen osalta koko siltä ajalta, jolloin se osallistui kyseiseen rikkomiseen (ks. vastaavasti tuomio 6.12.2012, komissio v. Verhuizingen Coppens, C‑441/11 P, EU:C:2012:778, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

242    Tältä osin on muistutettava, että erilaisten toimintatapojen luonnehtimiseksi yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi ei ole tarpeen selvittää, täydentävätkö ne toisiaan siinä mielessä, että kunkin niistä tarkoituksena on vastata yhteen tai useampaan normaalin kilpailun seuraukseen, ja myötävaikuttavatko ne vuorovaikutuksen kautta kaikkien kyseisten toimintojen toteuttajien haluamien kilpailunvastaisten vaikutusten toteuttamiseen sellaisen kokonaisvaltaisen suunnitelman puitteissa, jolla on yksi yhtenäinen päämäärä. Edellytys, joka koskee käsitettä ”yksi yhtenäinen päämäärä”, merkitsee sitä vastoin sitä, että on selvitettävä, onko olemassa sellaisia seikkoja, jotka ovat ominaisia rikkomisen muodostavalle erilaiselle käyttäytymiselle ja jotka voivat osoittaa, että muiden rikkomiseen osallistuneiden yritysten konkreettisesti toteuttamalla käyttäytymisellä ei ole samaa kilpailua rajoittavaa tarkoitusta tai vaikutusta eikä se siis kuulu ”kokonaissuunnitelmaan” yhteisenä tavoitteen, jona on on kilpailun vääristäminen sisämarkkinoilla, vuoksi (tuomio 26.1.2017, Villeroy & Boch v. komissio, C‑644/13 P, EU:C:2017:59, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

243    Lisäksi on todettava, kuten julkisasiamies huomautti lähinnä ratkaisuehdotuksensa 239 ja 240 kohdassa, että luonnehtiakseen menettelytapoja erillisiksi kilpailusääntöjen rikkomisiksi tai yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi komission on osoitettava objektiivisesti asiakirja-aineistosta ilmenevien seikkojen perusteella ja unionin tuomioistuinten valvonnassa, että toimintatavan tavalla tai toisella luonnehtimiseksi vahvistetut kriteerit täyttyvät. Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 1294 kohdassa, jos osoitetaan, että komissio on tehnyt virheen luonnehtiessaan tosiseikkoja oikeudellisesti tällä tavalla, kilpailusääntöjen rikkomista koskeva päätös on kumottava ja vahvistetun sakon määrä on laskettava uudelleen.

244    Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin muistutti lähinnä tämän tuomion 242 kohdassa tarkoitetuista oikeuskäytännöstä, kun se totesi valituksenalaisen tuomion 1295 kohdassa, että ”yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaolon toteamiseksi komission on osoitettava, että kyseessä olevat sopimukset kuuluvat kokonaissuunnitelmaan, jota asianomaiset yritykset toteuttivat tarkasti yhden ainoan kilpailunvastaisen tavoitteen toteuttamiseksi, ja että sen on tässä yhteydessä tutkittava kaikki tosiseikat, joilla voidaan osoittaa kyseinen kokonaissuunnitelma tai asettaa se kyseenalaiseksi”. On todettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellista virhettä yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen määrittämisessä sovellettavan oikeudellisen arviointiperusteen osalta.

245    Asian tosiseikkojen arvioinnista unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 1296 ja 1297 kohdassa, että vaikka pitikin paikkansa, että Servierillä oli ollut yksi ja sama tavoite tehdessään Nichen ja Matrixin kanssa tehtyjä sopimuksia, kyseisen seikan perusteella ei voida osoittaa, että Niche ja Matrix olisivat yhdessä tavoitelleet samaa päämäärää, joka olisi osoitus yhteisestä suunnitelmasta kyseisten sopimusten tekemisessä, eikä varsinkaan, että niillä olisi ollut tämä yhteinen suunnitelma kantajien kanssa. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin sovelsi oikein tämän tuomion 240–242 kohdassa esitettyjä arviointiperusteita, joiden mukaan yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi luokitteleminen edellyttää, että kukin kyseessä olevista kilpailunvastaisista menettelytavoista kuuluu samaan kokonaissuunnitelmaan, koska niillä on sama kilpailunvastainen tarkoitus.

246    Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 1298 ja 1299 kohdassa, että se, että sama edustaja teki Nichen ja Matrixin kanssa tehdyt sopimukset samana päivänä ja samassa paikassa, ei ollut riittävä seikka sen osoittamiseksi, että Nichellä ja Matrixilla oli yhteinen suunnitelma. Se totesi, että kyseisten sopimusten ehtojen välillä oli useita eroja, ja hylkäsi aihetodisteet Nichen ja Matrixin välisestä suullisesta sopimuksesta, joka koski kyseisten sopimusten täytäntöönpanoa, ja päätteli tästä, ettei kyseisillä yrityksillä ollut ”yhteistä suunnitelmaa”, jonka perusteella niiden toimintaa olisi voitu luonnehtia yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi.

247    Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 1300 kohdassa, että Nichen ja Matrixin kanssa tehtyjen sopimusten tekemiseen liittyvät tosiseikat osoittivat, että Matrix oli pikemminkin pyrkinyt käyttämään Servierin tarjoamaa tilaisuutta kuin toiminut yhdessä Nichen kanssa sellaisen yhteisen suunnitelman puitteissa, jolla oli tarkoitus saattaa päätökseen niiden perindopriilihanke. Matrixin osallistuminen neuvotteluihin, jotka johtivat Nichen ja Matrixin kanssa tehtyjen sopimusten tekemiseen ja joista sille ilmoitettiin vasta myöhään, rajoittui unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevien toteamusten mukaan neuvotteluihin Servierin sen hyväksi toteuttamasta varojen siirrosta. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 1301 kohdassa, että Biogaranin kanssa tehty sopimus oli tehty Matrixin tietämättä.

248    Servier väittää kuitenkin, että unionin yleinen tuomioistuin antoi osapuolten aikomuksille liian suuren merkityksen, vaikka oikeuskäytännössä edellytetään objektiivista arviointia siitä, liittyykö kilpailunvastainen käyttäytyminen kokonaissuunnitelmaan.

249    Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 248 kohdassa, yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen toteamiseksi on kuitenkin näytettävä toteen, että yritysten menettelytavat ovat osa kokonaissuunnitelmaa, koska ne myötävaikuttavat yhteisen taloudellisen tavoitteen saavuttamiseen (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2022, Toshiba Samsung Storage Technology ja Toshiba Samsung Storage Technology Korea v. komissio, C‑700/19 P, EU:C:2022:484, 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näyttö tällaisesta yhteisestä tavoitteesta voidaan siis näyttää toteen muun muassa osapuolten aikomuksiin liittyvien seikkojen perusteella, sillä kokonaissuunnitelman käsite merkitsee sitä, että osapuolet aikoivat tehdä yhteistyötä tämän suunnitelman toteuttamiseksi, ja niiden aikomukset tämän yhteistyön suhteen ovat siis merkityksellisiä, kunhan ne näytetään toteen objektiivisten ja luotettavien seikkojen perusteella sen määrittämiseksi, kuuluuko niiden käyttäytyminen yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen.

250    Näin ollen Servier ei voi perustellusti väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen toteuttama tosiseikkojen oikeudellinen luonnehdinta perustuisi virheelliseen oikeudelliseen arviointiperusteeseen. Valittaja ei ole myöskään näyttänyt toteen, että unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla.

251    Kuudes valitusperuste on tämän vuoksi hylättävä.

D       Neljäs valitusperuste, joka liittyy Tevan kanssa tehtyyn sopimukseen

252    Neljännellä valitusperusteellaan Servier riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnit SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisesta Nichen ja Matrixin kanssa tehtyihin sopimuksiin. Tämä valitusperuste jakautuu kahteen osaan.

1.     Ensimmäinen osa, joka liittyy potentiaaliseen kilpailuun

a)     Asianosaisten lausumat

253    Neljännen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa Servier väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen potentiaalista kilpailua koskevaan analyysiin liittyy useita oikeudellisia virheitä. Toisen valitusperusteen yhteydessä esitettyjen väitteiden perusteella Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta yleisesti siitä, että se asetti sille valituksenalaisen tuomion 589, 591, 592, 600, 601 ja 603 kohdassa velvollisuuden osoittaa, että Tevan markkinoilletulolle oli ylitsepääsemättömiä esteitä, potentiaalisen kilpailun puuttumisen toteamiseksi.

254    Ensimmäisellä väitteellä Servier riitauttaa valituksenalaisen tuomion 589, 591, 592 ja 596 kohdassa esitetyn arvioinnin, jonka mukaan sen patentit ja osapuolten käsitys niistä ja erityisesti vaara väliaikaisen kieltomääräyksen antamisesta näiden patenttien perusteella eivät olleet ylitsepääsemättömiä esteitä tällaiselle markkinoilletulolle.

255    Toisella väitteellä Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se totesi valituksenalaisen tuomion 599 kohdassa, että viivästykset markkinoille saattamista koskevissa lupamenettelyissä eivät riitä sulkemaan pois rinnakkaislääkkeiden valmistajan asemaa potentiaalisena kilpailijana. Unionin yleinen tuomioistuin ei analysoinut kyseisten viivästysten vaikutusta, vaikka Servier oli osoittanut, että ne olivat vaarantaneet Tevan hankkeen. Unionin yleinen tuomioistuin lisäksi kiisti sen merkityksen, että rinnakkaislääkkeiden valmistajat ovat kyseisille markkinoille tulevien ensimmäisten valmistajien joukossa, vaikka komissio oli myöntänyt kyseisen merkityksen nimenomaisesti riidanalaisen päätöksen 1126 perustelukappaleessa.

256    Kolmannella väitteellä Servier vetoaa useisiin vääristyneellä tavalla huomioon ottamisiin.

257    Yhtäältä unionin yleinen tuomioistuin otti valituksenalaisen tuomion 586 ja 609–612 kohdassa vääristyneellä tavalla huomioon Servierin esittämät todisteet, jotka osoittavat, ettei Tevalla ollut sellaisen perindopriilin varastoa, jolla olisi markkinoille saattamista koskeva lupa.

258    Toisaalta Servier väittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti valituksenalaisen tuomion 594 kohdassa ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kannekirjelmän huomioon vääristyneellä tavalla todetessaan, että Servier ei ollut riitauttanut toteamusta, jolla Teva ilmoitti olevansa valmis ottamaan riskin patentinloukkauskanteen nostamisesta perindopriilin markkinoille tulonsa vuoksi.

259    Neljännellä väitteellään Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se kieltäytyi valituksenalaisen tuomion 610 kohdassa ottamasta huomioon Hetero Drugs Ltd:n (jäljempänä Hetero) toimittamasta vaikuttavasta aineesta valmistetun perindopriilin rinnakkaisversion puutteellisuuksia koskevia todisteita sillä perusteella, että ne oli esitetty Tevan kanssa tehdyn sopimuksen tekemisen jälkeen. Koska kyseiset todisteet ovat peräisin komission tutkimusta edeltävältä ajalta, niillä on Servierin mukaan vahva todistusarvo. Kun unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisen tuomion 611 kohdassa, että Tevan Heterolle 15.10.2007 lähettämällä sähköpostiviestillä pyrittiin ”selvästi panemaan täytäntöön” Tevan kanssa tehty sopimus, se otti Servierin mukaan kyseisen sähköpostiviestin huomioon vääristyneellä tavalla.

260    Komissio kiistää kyseiset väitteet.

b)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

261    Alustavat argumentit ja ensimmäinen väite, jotka koskevat markkinoilletulon ylitsepääsemättömien esteiden olemassaoloa koskevaa todistustaakkaa, perustuvat potentiaalisen kilpailun arviointiin sovellettavien oikeudellisten arviointiperusteiden virheelliseen tulkintaan, kuten tämän tuomion 81, 107–111 ja 123–125 kohdassa todetaan. Kyseiset argumentit ja kyseinen väite on näin ollen hylättävä samoilla perusteilla kuin ne, jotka esitetään kyseisissä kohdissa.

262    Samoin siltä osin kuin kyseinen väite koskee erityisesti vaaraa siitä, että kyseisten patenttien perusteella annetaan väliaikainen kieltomääräys, on muistutettava, kuten tämän tuomion 112 kohdassa todetaan, että niiden antaminen ja sitä suuremmalla syyllä pelkkä tällaisen antamisen riski ei sellaisenaan voi estää rinnakkaislääkkeiden valmistajan asemaa potentiaalisena kilpailijana.

263    Toisen väitteen osalta on muistutettava, että kuten tämän tuomion 120 kohdassa todetaan, markkinoille saattamista koskevien lupamenettelyjen viivästyminen ei sellaisenaan riitä kyseenalaistamaan potentiaalisen kilpailijan asemaa. Toinen väite on näin ollen hylättävä samoista syistä kuin ne, jotka esitetään kyseisessä 120 kohdassa. Riidanalaisen päätöksen 1126 perustelukappaleessa tehdystä viittauksesta niin kutsutun ”ensimmäisen markkinoilletulijan” etuun, josta ensimmäinen rinnakkaislääkkeiden valmistaja hyötyisi tuodessaan tuotteensa markkinoille, ei mitenkään ilmene, että ainoastaan valmistajaa, joka voi tuoda tuotteensa markkinoille ensimmäisenä, voitaisiin pitää alkuperäislääkkeiden valmistajan potentiaalisena kilpailijana. Muilta osin riittää, kun todetaan, että Servier riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen tällaiseen viivästymiseen liittyvät tosiseikkoja koskevat arvioinnit ja että sen argumentaatio on näin ollen jätettävä tutkimatta.

264    Väitteestä, jonka mukaan Tevan perindopriilin, jota markkinoille saattamista koskeva lupa koskee, varastojen puuttumista koskeva näyttö on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, on todettava komission tavoin, että koska Servier ei ole yksilöinyt täsmällisesti niitä todisteita, jotka se väittää otetun huomioon vääristyneellä tavalla, komissio ei voi vastata tähän väitteeseen eikä unionin tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa, minkä vuoksi mainittu väite on jätettävä tutkimatta.

265    Valituksenalaisen tuomion 594 kohdassa esitetyn Servierin kanneperusteen huomioon ottamisesta vääristyneellä tavalla, kun unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että Servier ei ole kiistänyt tosiseikkojen osalta Tevan lausunnosta ilmenevää väitettä, jonka mukaan tämä oli valmis saattamaan markkinoille periindopriilinsä huolimatta patentin loukkausta koskevien kanteiden riskistä, on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin vastasi Servierin aineellisiin väitteisiin muistuttamalla kyseisen tuomion 591 kohdassa, että Tevan riskit joutua patentinloukkauskanteiden ja väliaikaismääräysten kohteeksi sen perindopriilin markkinoille tulon jälkeen eivät mahdollistaneet sitä, että ”suljettaisiin pois se, että Tevalla on todellisia ja konkreettisia mahdollisuuksia ylittää kyseessä oleviin patentteihin liittyvät esteet”. Lisäksi kyseisestä valituksenalaisen tuomion 594 kohdasta ilmenee, että vaikka Teva oli tietoinen patentinloukkausta ja väliaikaismääräysten antamista koskevista riskeistä vuoden 2006 helmikuusta lähtien, se kuitenkin jatkoi valmistelujaan, kuten kyseisen tuomion 598 kohdasta ilmenee.

266    Kuten tämän tuomion 109 kohdassa todetaan, sellaisen patentin olemassaoloa, jolla suojataan vapaasti käytettäväksi tulleen vaikuttavan aineen valmistusmenetelmää, ei voida sellaisenaan pitää ylitsepääsemättömänä esteenä markkinoilletulolle, eikä se estä pitämästä kyseisen alkuperäislääkkeen valmistajan potentiaalisena kilpailijana rinnakkaislääkkeiden valmistajaa, joka on tosiasiallisesti vakaasti päättänyt tulla markkinoille ja kykenevä itse tekemään niin ja joka menettelyllään osoittaa olevansa valmis riitauttamaan tämän patentin pätevyyden ja kantamaan riskin siitä, että sen tullessa markkinoille kyseisen patentin haltija nostaa sitä vastaan loukkauskanteen (tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 46 kohta).

267    Tämän tuomion 265 kohdassa esiin tuoduista seikoista ilmenee siis –ilman, että olisi tukeuduttava siihen, että Servier ei ollut kiistänyt Tevan aikomusta tulla riskialttiille markkinoille –, että unionin yleinen tuomioistuin tutki Servierin aineelliset väitteet ja perusteli tämän tuomion 266 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa oikeudellisesti riittävällä tavalla päätelmänsä, jonka mukaan Servierin patenttien olemassaolo ei ollut ylitsepääsemätön este Tevan potentiaaliselle markkinoille pääsylle.

268    Tästä seuraa, että valituksenalaisen tuomion 594 kohtaan kohdistettu huomioon ottamista vääristyneellä tavalla koskeva väite on tehoton, koska se koskee valituksenalaisen tuomion ylimääräistä perustelua.

269    Neljännellä väitteellään Servier riitauttaa Heteron 15.10.2007 lähettämän sähköpostiviestin arvioinnin vedoten siihen, että viesti on otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Tämänkaltainen väite ei kuitenkaan tämän tuomion 58 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan valitusmenettelyssä.

270    Edellä esitetyn perusteella neljännen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

2.     Toinen osa, joka liittyy rajoituksen luokitteluun tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi

271    Neljännen valitusperusteensa toisessa osassa Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se vahvisti valituksenalaisen tuomion 698, 700 ja 704 kohdassa Tevan kanssa tehdyn sopimuksen luokittelun tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi. Servier toistaa ensimmäisen valitusperusteen yhteydessä esitetyt perustelut ja väittää tältä osin, että se, että Tevan kanssa tehtyyn sopimukseen sisältyy kilpailua rajoittavia ehtoja ja maksu, jolla Tevaa kannustetaan noudattamaan tällaisia ehtoja, ei riitä siihen, että tätä sopimusta voitaisiin pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena, koska mainitulla sopimuksella suosittiin myös Tevan aikaistettua tuloa markkinoille ja sillä oli näin ollen kilpailua edistäviä vaikutuksia.

272    Ennen Servierin tässä yhteydessä esittämien erityisten väitteiden tarkastelua on heti alkuun huomattava, että tämän tuomion 73, 76 ja 77 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan sopimuksen mahdollisilla kilpailua edistävillä vaikutuksilla ei ole merkitystä tutkittaessa sen kilpailunvastaista tarkoitusta, myös sen mahdollisen haitallisuuden selvittämiseksi. On myös korostettava, että kuten erityisesti tämän tuomion 83 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, rinnakkaislääkkeiden markkinoilletulon lykkäämistä vastikkeena alkuperäislääkkeiden valmistajan näiden rinnakkaislääkkeiden valmistajan hyväksi tekemistä varojen siirroista on pidettävä tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena, jos kyseiset varojen siirrot selittyvät yksinomaan kyseisten lääkkeiden valmistajien kaupallisella intressillä olla kilpailematta ansioiden perusteella.

a)     Tevan kanssa tehdyn sopimuksen tavoitteet

1)     Asianosaisten lausumat

273    Servier väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei ottanut huomioon Tevan kanssa tehdyn sopimuksen objektiivisia tavoitteita pelkästään sillä perusteella, että kyseinen sopimus sisälsi kilpailua rajoittavia ehtoja. Servierin mukaan unionin yleinen tuomioistuin jätti huomiotta sen, että perindopriilin toimittaminen Tevalle oli mainitun sopimuksen olennainen tavoite. Servierin patentteja koskevien riita-asioiden sovintosopimus oli vain ”toissijainen” tavoite, jonka ulottuvuus oli rajallinen, koska se ei ulottunut patentin 947 pätevyyttä koskevaan EPO:ssa vireillä olevaan menettelyyn. Servierin mukaan kyseiset tavoitteet eivät itsessään ole haitallisia kilpailulle.

274    Lisäksi analogia, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 704 kohdassa Tevan kanssa tehdyn sopimuksen ja 20.11.2008 annetun tuomion Beef Industry Development Society ja Barry Brothers (C‑209/07, EU:C:2008:643) taustalla olleen asian olosuhteiden välillä, ei ole perusteltu, koska kyseiset seikat eivät liittyneet uuden kilpailijan markkinoilletuloon vaan markkinoilla jo toimivien kilpailevien yritysten poistumiseen markkinoilta.

275    Komissio kiistää kyseiset väitteet.

2)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

276    Servier kiistää tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaolon ja tukeutuu tiettyjen Tevan kanssa tehdyssä sopimuksessa esitettyjen tavoitteiden ja osapuolten tätä koskevan aikomuksen väitettyyn sallittuuteen. Servierin mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei luokitellessaan Tevan kanssa tehdyn sopimuksen tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi ottanut huomioon kyseisiä tavoitteita ja kyseistä aikomusta.

277    On kuitenkin muistutettava, että luonnehdittaessa toimintaa tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitteen valossa on määritettävä objektiiviset tavoitteet, joihin kyseisellä käyttäytymisellä pyritään kilpailun kannalta. Kuten tämän tuomion 87 kohdassa todetaan, se, että yritykset toimivat ilman, että ne aikoisivat estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua, ja se, että ne pyrkivät tiettyihin hyväksyttäviin tavoitteisiin, eivät sitä vastoin ole ratkaisevia SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta. Merkitystä on ainoastaan sen arvioinnilla, missä määrin kyseinen menettelytapa on taloudellisesti vahingollinen kilpailun moitteettomalle toiminnalle kyseisillä markkinoilla. Kyseisen arvioinnin on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, tarvittaessa kyseisen käytännön ja sen tavoitteiden sekä sen taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden yksityiskohtaisen tarkastelun jälkeen (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 84 ja 85 kohta sekä tuomio 25.3.2021, Lundbeck v. komissio, C‑591/16 P, EU:C:2021:243, 131 kohta).

278    Siltä osin kuin Servier korostaa, että Tevan kanssa tehdyn sopimuksen ”olennaisena” tavoitteena oli perindopriilin toimittaminen Tevalle ja ”toissijaisena” tavoitteena tehdä riita-asioiden sovintosopimus, ja pyrkii vetoamaan liitännäisrajoituksia koskevaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, tämän tuomion 148–151 kohdassa esitetyistä syistä on katsottava, ettei kyseistä oikeuskäytäntöä voida soveltaa Tevan kanssa tehdyssä sopimuksessa kuvatun kaltaiseen tilanteeseen. Ensinnäkin Tevan kanssa tehdyn sopimuksen ehto, jossa määrätään perindopriilin toimittamisesta Tevalle, ei ole kilpailun kannalta neutraali varojen siirtoja merkitsevien käänteisten maksujen vuoksi, ja toiseksi, kun otetaan huomioon kyseisten maksujen olemassaolo, riitauttamatta jättämistä ja kaupan pitämisestä luopumista koskevista ehdoista johtuvia kilpailunrajoituksia ei voida pitää objektiivisesti välttämättöminä kyseisen toimitusehdon tai riitojen sovintosopimuksen kannalta, ja näin on sitäkin suuremmalla syyllä silloin, kun riitauttamatta jättämistä ja kaupan pitämisestä luopumista koskevia ehtoja tarkastellaan sen valossa, että toimitusehto on yksinomainen.

279    Servierin esittämä väite on näin ollen hylättävä ilman, että on tarpeen lausua 20.11.2008 annetun tuomion Beef Industry Development Society ja Barry Brothers (C‑209/07, EU:C:2008:643) merkityksellisyydestä.

b)     Tevan kanssa tehdyn sopimuksen vaikutusten kaksijakoisuus

1)     Asianosaisten lausumat

280    Servier väittää, että Tevan kanssa tehdyn sopimuksen tekopäivänä tämän sopimuksen mahdolliset vaikutukset kokonaisuutena tarkasteltuna ja siltä osin kuin ne olivat yksilöitävissä kyseisenä ajankohtana, olivat kaksijakoisia, joten Tevan kanssa tehdyn sopimuksen luokittelu tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi on poissuljettua, kuten sen ensimmäisen valitusperusteen yhteydessä esittämistä perusteluista ilmenee. Unionin yleinen tuomioistuin otti kyseisen sopimuksen asiayhteyteen liittyvät tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla erityisesti valituksenalaisen tuomion 644 ja 667 kohdassa ja jätti huomiotta sen kilpailua edistävät vaikutukset.

281    Komissio kiistää kyseiset väitteet.

2)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

282    Servier ei voi vedota Tevan kanssa tehdyn sopimuksen myönteisiin tai ainakin kaksijakoisiin kilpailuvaikutuksiin, koska tämän tuomion 73, 76 ja 77 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan tällaisten vaikutusten, olivatpa ne todellisia tai potentiaalisia taikka kielteisiä tai myönteisiä, tutkiminen ei ole tarpeen sen määrittämiseksi, voidaanko kyseistä sopimusta pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena. Riippumatta siitä, että Tevan aikaistetusta markkinoilletulosta väitetysti johtuvat myönteiset vaikutukset eivät olleet varmoja, koska Servierillä oli sopimukseen perustuva oikeus estää tällainen markkinoilletulo käänteistä lisämaksua vastaan, tämä väite ei voi missään tapauksessa menestyä. Tämä väite on siis hylättävä.

c)     Tevan kanssa tehdyn sopimuksen ehtojen vahingollisuus

1)     Asianosaisten lausumat

283    Siltä osin kuin on kyse Tevan kanssa tehdyn sopimuksen riitauttamatta jättämistä koskevasta ehdosta, Servier toistaa ensimmäisen valitusperusteensa yhteydessä esittämänsä perustelut, joiden mukaan tämäntyyppinen tavanomainen ehto ei sinänsä ole haitallinen kilpailulle. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin jätti valituksenalaisen tuomion 648 ja 649 kohdassa huomiotta 25.2.1986 annettuun tuomioon Windsurfing International v. komissio (193/83, EU:C:1986:75) perustuvan oikeuskäytännön ja teki virheen katsoessaan, että sillä, että EPO:ssa käytävä menettely ei sisältynyt kyseiseen ehtoon, ei ollut merkitystä.

284    Tevan kanssa tehdyn sopimuksen sisältämän kaupan pitämisestä luopumista koskevan ehdon osalta unionin yleinen tuomioistuin jätti Servierin mukaan valituksenalaisen tuomion 663 ja 664 kohdassa huomiotta sen, että kyseisen ehdon soveltamisala rajoittui perindopriiliin, jolla loukattiin Servierin patentteja, ja sillä annettiin Tevalle vapaus kehittää kyseisen lääkkeen sellainen muoto, jolla ei loukata patenttia. Unionin yleinen tuomioistuin jätti myös virheellisesti kyseisen tuomion 666 kohdassa huomioon ottamatta todisteet, jotka koskivat sitä, että Teva kehitti kyseisen lääkkeen versiota, jolla patentteja ei loukattu. Unionin yleinen tuomioistuin teki lisäksi virheen, kun se ei ottanut huomioon sitä, että perindopriilin rinnakkaisversion toimitukset Tevalle lievensivät mainitun ehdon mahdollisia kilpailua rajoittavia vaikutuksia tai jopa poistivat ne. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin myönsi kyseisen tuomion 954 kohdassa, että Krkan kanssa tehdyn sovintosopimuksen kilpailua rajoittava luonne voitiin kompensoida sen kanssa tehdyn lisenssisopimuksen kilpailua edistävillä vaikutuksilla.

285    Servier esittää yksinostoehdon osalta kolme väitettä.

286    Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin otti kyseisen ehdon huomioon vääristyneellä tavalla. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 662 kohdassa, mainittu ehto ei estänyt Tevaa tekemästä hankintoja muilta toimittajilta. Teva saattoi siis vapaasti hankkia tuotetta kolmansilta, jotka valmistavat muuta perindopriiliä kuin patentilla 947 suojattua erbumiinin alfakristalliinimuotoa. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli kyseisen tuomion 663 kohdassa virheellisesti, että Tevan kanssa tehty sopimus ulottui Servierin patentteja pidemmälle.

287    Tämän jälkeen Servier väittää, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 672 kohdassa virheellisesti ja perusteluja esittämättä, että yksinostoehto oli epätavallinen. Tämäntyyppinen ehto on kuitenkin laillinen ja sitä käyttää usein muun muassa Teva.

288    Servier väittää vielä, että yksinostoehtoa olisi pitänyt arvioida asiayhteydessään, kun otetaan huomioon kilpailu, sellaisena kuin se olisi ollut ilman kyseistä ehtoa. Koska Tevan kanssa tehty sopimus antoi Tevalle mahdollisuuden tulla perindopriilin markkinoille, sopimusta ei voida katsoa tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi.

289    Komission mukaan kyseisiä väitteitä ei voida ottaa tutkittavaksi tai ne ovat perusteettomia.

2)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

290    Kyseisillä argumenteilla Servier riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin, joka koskee Tevan kanssa tehdyn sopimuksen luokittelua tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, ja väittää, ettei kyseisen sopimuksen sisältämällä riitauttamatta jättämistä koskevalla ehdolla eikä sen sisältämällä kaupan pitämisestä luopumista koskevalla ehdolla tai yksinostoehdolla voinut olla kilpailunvastaisia vaikutuksia.

291    Kuten tämän tuomion 88 kohdassa muistutetaan, sen määrittämiseksi, voidaanko kollusiivista menettelytapaa pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena, on tutkittava sen sisältöä, syntyhistoriaa sekä oikeudellista ja taloudellista asiayhteyttä ja erityisesti niiden markkinoiden erityispiirteitä, joilla sen vaikutukset konkreettisesti ilmenevät. Se, että kyseisen menettelytavan täytäntöönpanemiseksi tehdyn sopimuksen ehdoista ei ilmene kilpailunvastaista tarkoitusta, ei sellaisenaan ole ratkaisevaa.

292    Luokittelu tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi ei myöskään riipu niiden sopimusten tai muiden oikeudellisten välineiden muodosta, joilla tällainen kollusiivinen käytäntö on tarkoitus panna täytäntöön, eikä siitä subjektiivisesta käsityksestä, joka osapuolilla voi olla niiden välisen riita-asian lopputuloksesta patentin pätevyyden osalta. Merkitystä on ainoastaan sen arvioinnilla, missä määrin kyseinen menettelytapa on taloudellisesti vahingollinen kilpailun moitteettomalle toiminnalle kyseisillä markkinoilla. Kyseisen arvioinnin on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, tarvittaessa kyseisen käytännön ja sen tavoitteiden sekä sen taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden yksityiskohtaisen tarkastelun jälkeen (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 84 ja 85 kohta sekä tuomio 25.3.2021, Lundbeck v. komissio, C‑591/16 P, EU:C:2021:243, 131 kohta).

293    Näin ollen sovintosopimuksilla, joilla rinnakkaislääkkeiden valmistaja, joka pyrkii markkinoille, tunnustaa ainakin väliaikaisesti alkuperäislääkkeiden valmistajan hallussa olevan patentin pätevyyden ja sitoutuu tästä syystä olemaan riitauttamatta sitä tai tulematta näille markkinoille, voi olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia, koska patentin pätevyyden ja ulottuvuuden riitauttaminen kuuluu normaaliin kilpailuun aloilla, joilla on yksinoikeuksia teknologioihin (tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 81 kohta). 

294    Kuten unionin yleinen tuomioistuin lähinnä korosti valituksenalaisen tuomion 305 kohdassa, sen määrittämiseksi, voidaanko sopimus luokitella tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, ei siis ole analysoitava erikseen kutakin sen ehtoa vaan arvioitava, onko kyseisellä sopimuksella kokonaisuutena tarkasteltuna sellainen taloudellinen vahingollinen vaikutus kilpailun moitteettomaan toimintaan kyseisillä markkinoilla, että se oikeuttaa tällaisen luokittelun. Tevan kanssa tehdyn sopimuksen sisältämien riitauttamatta jättämistä, kaupan pitämisestä luopumista ja yksinostoja koskevien ehtojen välisten läheisten yhteyksien vuoksi oli siis välttämätöntä tarkastella kyseisiä ehtoja kokonaisuutena.

295    Servierin väitteissä ei myöskään oteta huomioon tämän tuomion 83 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä, josta ilmenee, että arviointiperuste, jonka avulla voidaan tarkistaa, merkitseekö Tevan kanssa tehdyn sopimuksen kaltainen sovintosopimus tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta, muodostuu sen selvittämisestä, ovatko alkuperäislääkkeiden valmistajan toteuttamat varojen siirrot rinnakkaislääkkeiden valmistajalle vastike siitä, että viimeksi mainittu luopuu kyseisille markkinoille tulosta (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 87–94 kohta).

296    Kun unionin yleinen tuomioistuin katsoi nyt käsiteltävässä asiassa valituksenalaisen tuomion 644 ja 645 kohdassa, ettei Tevan kanssa tehdyn sopimuksen mahdollisesti neutraaleilla tai kilpailua edistävillä vaikutuksilla ja liitännäisrajoituksia koskevan oikeuskäytännön sovellettavuudella ole merkitystä, se ei tehnyt sellaisia oikeudellisia virheitä, jotka voisivat kyseenalaistaa sen kyseisissä kohdissa esittämän päätelmän, kuten tämän tuomion 76, 77, 148–151, 272 ja 278 kohdassa esitetyistä perusteluista ilmenee.

297    Tevan markkinakäyttäytymiselle asetettujen rajoitusten osalta unionin yleinen tuomioistuin lähinnä vahvisti riidanalaisessa päätöksessä esitetyt toteamukset. Valituksenalaisen tuomion 647–678 kohdassa esitetyistä syistä unionin yleinen tuomioistuin totesi ensinnäkin, että riitauttamatta jättämistä koskeva ehto kielsi Tevaa osoittamasta, ettei sen perindopriili loukannut Servierin patentteja, ja riitauttamasta niiden pätevyyttä Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Toiseksi se totesi, että kaupan pitämisestä luopumista koskeva ehto velvoitti Tevaa pidättäytymään Yhdistyneessä kuningaskunnassa kaikesta oman perindopriilinsä, jonka Servier katsoi loukkaavan patenttia, tai sellaisen version, jonka Servier saattoi katsoa loukkaavan patenttia, tuotannosta tai myynnistä. Se totesi kolmanneksi, että yksinostoehto, joka liittyi läheisesti edelliseen ehtoon, antoi Tevalle mahdollisuuden joko jaella erbumiinin alfakristalliinimuodosta muodostuvaa Servierin perindopriiliä tai, jos Servier ei toimittaisi sitä, saada 500 000 GBP:n suuruinen kiinteämääräinen korvaus kuukaudessa. Kyseisen vaihtoehdon ja kyseisten ehtojen yhdistelmän yhteinen vaikutus oli käytännössä se, että Servier saattoi estää Tevaa myymästä Yhdistyneessä kuningaskunnassa erbumiinin alfakristalliinimuodosta muodostuvaa perindopriilin rinnakkaisversiota ilman suostumustaan.

298    Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta yksinostoehdon ja kaupan pitämisestä luopumista koskevan ehdon huomioon ottamisesta vääristyneellä tavalla. Toisin kuin valituksenalaisen tuomion 662 ja 663 kohdasta ilmenee, kyseiset ehdot kattoivat ainoastaan erbumiinin alfakristalliinimuodosta muodostuvan perindopriilin version, joten Teva oli edelleen vapaa ostamaan muita perindopriilin muotoja kolmansilta ja myymään niitä, ja toiseksi kyseisten ehtojen sisältö ei mennyt Servierin patenttien soveltamisalaa pidemmälle.

299    Tältä osin, ja kun kyse on valituksenalaisen tuomion 663 kohdasta, tämän tuomion 6 kohdasta ilmenee, että patentti 947 koskee erityisesti erbumiinin alfakristalliinimuodosta muodostuvaa perindopriilin versiota ja sen valmistusmenetelmiä, eikä kyseinen tuomio sisällä muita selityksiä, jotka kyseenalaistaisivat tämän seikan. Tevan kanssa tehdyn sopimuksen sanamuodosta ilmenee, että myös sen sisältämää kaupan pitämisestä luopumista koskevaa ehtoa ja yksinostoehtoa sovellettiin ainoastaan erbumiinin alfakristalliinimuodosta muodostuvaan perindopriiliin, joka siis kuului väistämättä kyseisen patentin soveltamisalaan. Valituksenalaisen tuomion 663 kohdassa esitetty toteamus, jonka mukaan kyseiset ehdot menivät Tevan kanssa tehdyssä sopimuksessa tarkoitettujen Servierin patenttien soveltamisalaa pidemmälle, perustuu kyseisen sopimuksen huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla.

300    Unionin yleinen tuomioistuin otti kuitenkin valituksenalaisen tuomion 665 ja 666 kohdassa huomioon oikein ja yksiselitteisesti kyseisten ehtojen soveltamisen rajoittamisen erbumiinin alfakristalliinimuodosta muodostuvaan perindopriiliin, kun se analysoi kyseisten ehtojen tarkoitusta kilpailun näkökulmasta. Kyseisen tuomion 662, 665 ja 666 kohdasta, kun niitä tarkastellaan kokonaisuutena, ilmenee siis, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole tältä osin ottanut tosiseikkoja huomioon vääristyneellä tavalla. Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 175 kohdassa, unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Servierin väitteet merkityksettöminä sillä perusteella, että perindopriilin muoto, jonka Teva aikoi saattaa markkinoille Tevan kanssa tehdyn sopimuksen allekirjoitushetkellä, oli juuri se muoto, joka oli kyseisen sopimuksen sisältämän kaupan pitämisestä luopumista koskevan ehdon ja yksinostoehdon kohteena. Näissä olosuhteissa se, että kyseisten ehtojen soveltamisala rajoittui tähän perindopriilin muotoon, ei kyseenalaista niiden kilpailua rajoittavaa luonnetta, sellaisena kuin unionin yleinen tuomioistuin sitä analysoi. Näin ollen mainittujen ehtojen ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla ei horjuta unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta niiden kilpailunvastaisesta luonteesta, ja se koskee loppujen lopuksi valituksenalaisen tuomion ylimääräistä perustelua. Myöskään Servierin väite, joka koskee kyseisten ehtojen väitettyä tavanomaisuutta, ei voi menestyä, koska sillä ei mitenkään heikennetä kyseistä kilpailua rajoittavaa luonnetta.

301    Muutoin on hylättävä Servierin muut väitteet, joiden mukaan riitauttamatta jättämistä ja kaupan pitämisestä luopumista koskevat ehdot eivät ole haitallisia, koska – kuten komissio esittää – niillä pyritään todellisuudessa riitauttamaan unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnit sille esitetyistä todisteista sekä Tevan kanssa tehdyn sopimuksen tulkinnan kannalta merkityksellisistä tosiseikoista.

d)     Käänteinen maksu

1)     Asianosaisten lausumat

302    Aluksi Servier toistaa, että käänteisestä maksusta määrääminen patenttiriitoja koskevassa sovintosopimuksessa ei sinänsä ole kilpailunvastaista. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä silloin, kun tämäntyyppisestä maksusta on määrätty Tevan kanssa tehdyn sopimuksen kaltaisessa toimitussopimuksessa. Servier viittaa tältä osin toisen valitusperusteen toisen osan yhteydessä esittämiinsä perusteluihin, jotka on kerrattu tiivistetysti tämän tuomion 139 ja 140 kohdassa.

303    Siltä osin kuin on kyse Tevan kanssa tehdyssä sopimuksessa määrätystä kiinteämääräistä korvausta koskevasta ehdosta, Servier väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 660 ja 699 kohdassa useita oikeudellisia virheitä katsoessaan, että kyseinen korvaus oli osa käänteistä maksua, jonka perusteella kyseinen sopimus oli katsottu tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 685 kohdassa Servierin mukaan virheellisesti, ettei tämäntyyppinen ehto ole tavanomainen. Vaikka kyseisen korvauksen tarkoituksena olisi ollut myöntää Tevalle korvaus vastikkeena siitä, ettei se tule perindopriilin markkinoille, tämä ei riitä sen luonnehtimiseen käänteiseksi maksuksi. Mainittu kiinteämääräinen korvaus ei nimittäin liity patenttiriitojen sovintosopimukseen vaan Tevan kanssa tehdyssä sopimuksessa määrätyn yksinostovelvoitteen täyttämättä jättämiseen. Tällaisen kiinteämääräisen korvauksen maksaminen oli luonteeltaan epävarmaa. Näin ollen kyseistä korvausta ei olisi pitänyt ottaa huomioon vertailtaessa patenttiriitojen sovintosopimukseen erottamattomasti liittyviä kustannuksia.

304    Siltä osin kuin on kyse 5 miljoonan GBP:n määrän maksamisesta Tevalle, Servier viittaa ensimmäisen valitusperusteensa yhteydessä esittämiinsä perusteluihin kiistääkseen kyseisen maksun merkityksen tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi luokittelun kannalta. Servierin mukaan kyseisellä maksulla pyrittiin kattamaan kulut, joita Tevalle aiheutui siitä, että sen Heteron ja Alembic Pharmaceuticals Ltd:n kanssa perindopriilin rinnakkaisversion valmistamisesta tekemät sopimukset irtisanottiin, olemassa olevien varastojen hävittämisestä sekä oikeudenkäyntikuluista. Kyseiset kulut johtuvat kuitenkin suoraan Tevan kanssa tehdystä sopimuksesta.

305    Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se otti vääristyneellä tavalla huomioon sen väitteet, jotka koskevat 5 miljoonan GBP:n määrän maksamisen syytä, kun se totesi valituksenalaisen tuomion 697 kohdassa Servierin väittäneen, että kyseisellä maksulla oli tarkoitus ”turvata” Tevan kanssa tehdyn sopimuksen sisältämä yksinostoehto, vaikka se oli väittänyt, että kyseisen sopimuksen tarkoituksena oli sen mielestä varmistaa Tevan palvelut rinnakkaislääkkeiden jakelijana Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan tutkinut kyseistä seikkaa.

306    Komission mukaan kyseisiä väitteitä ei voida ottaa tutkittavaksi ja ne ovat perusteettomia.

2)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

307    Väitettä, jonka mukaan Servierin Tevalle suorittamia maksuja ei pitäisi rinnastaa käänteiseen maksuun sillä perusteella, että Tevan kanssa tehty sopimus ei ole sovintosopimus vaan yksinostosopimus, ei voida hyväksyä. Tämä seikka ei muuta mitenkään sitä, että – kuten tämän tuomion 290–300 kohdasta ilmenee – kyseinen sopimus sisälsi tarkoitukseen perustuvia kilpailunrajoituksia ja näin ollen – kuten unionin tuomioistuin muistuttaa muun muassa tämän tuomion 272 kohdassa – tällainen maksu voi muodostua siitä, että Servier maksoi rahasummia vastikkeena siitä, että Teva hyväksyi kyseiset rajoitukset.

308    Kuuluakseen SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan kollusiivisen menettelytavan on täytettävä erilaisia edellytyksiä, jotka eivät riipu kyseisen menettelytavan tai sen toteuttamiseen tarkoitettujen oikeudellisten välineiden oikeudellisesta luonteesta vaan sen yhteydestä kilpailuun, kuten tämän tuomion 292 kohdassa muistutetaan. Koska kyseisen määräyksen soveltaminen perustuu kyseessä olevan menettelytavan taloudellisten vaikutusten arviointiin, mainittua määräystä ei voida tulkita siten, että sillä vahvistettaisiin etukäteen jokin luokittelu sellaisen sopimusryhmän osalta, joka on määritetty sen oikeudellisen luonteen perusteella, koska kaikkia sopimuksia on arvioitava niiden erityisen sisällön ja taloudellisen asiayhteyden perusteella ja erityisesti merkityksellisten markkinoiden tilanteen valossa (ks. vastaavasti tuomio 30.6.1966, LTM, 56/65, EU:C:1966:38, s. 358 ja tuomio 17.11.1987, British American Tobacco ja Reynolds Industries v. komissio, 142/84 ja 156/84, EU:C:1987:490, 40 kohta). Lisäksi unionin kilpailuoikeuden tehokkuus vaarantuisi vakavasti, jos kilpailunvastaisten sopimusten osapuolet voisivat vapautua SEUT 101 artiklan soveltamisesta pelkästään tekemällä nämä sopimukset tietyssä muodossa.

309    Myös Servierin väitteet, joiden mukaan alkuperäisen 5 miljoonan GBP:n määrän maksamisen tai 5,5 miljoonan GBP:n suuruisen kiinteämääräisen korvauksen ei pidä katsoa kuuluvan käänteiseen maksuun, on hylättävä. Kuten tämän tuomion 161–167 kohdasta ilmenee, on tarkistettava, voidaanko kyseisten siirtojen positiivinen nettosaldo oikeuttaa kokonaisuudessaan tarpeella korvata kyseiseen riitaan liittyviä kustannuksia tai haittoja, ja mikäli näin ei ole, arvioitava, oliko kyseinen varojen siirtojen positiivinen nettosaldo riittävän suuri kannustaakseen tosiasiallisesti rinnakkaislääkkeiden valmistajaa luopumaan kyseisille markkinoille tulosta.

310    Valituksenalaisen tuomion 687–699 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin analysoi yksityiskohtaisesti kysymystä siitä, olivatko kyseessä olevat kaksi maksua tämän tuomion 161–167 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenevien edellytysten mukaisesti tarpeellisia, ja sitä, olivatko nämä maksut, kun otetaan huomioon erityisesti niiden suuruus, kannustaneet Tevaa hyväksymään Tevan kanssa tehtyyn sopimukseen sisältyvät kilpailunrajoitukset. Koska Servier ei onnistunut esittämään seikkoja, jotka voisivat kyseenalaistaa komission riidanalaisessa päätöksessä esittämät toteamukset, unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 687–699 kohdassa esitettyjen toteamusten jälkeen oikeudellista virhettä tekemättä, että Servierin Tevalle maksama 10,5 miljoonan GBP:n määrä oli kannustanut Tevaa luopumaan markkinoilletulosta.

311    Servierin käänteistä maksua koskevat väitteet ja neljäs valitusperuste kokonaisuudessaan on näin ollen hylättävä.

E       Viides valitusperuste, joka liittyy Lupinin kanssa tehtyyn sopimukseen

312    Viidennellä valitusperusteellaan Servier riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnit, jotka koskevat SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamista Nichen ja Matrixin kanssa tehtyihin sopimuksiin. Tämä valitusperuste sisältää kolme osaa.

1.     Ensimmäinen osa, joka liittyy potentiaaliseen kilpailuun

a)     Asianosaisten lausumat

313    Viidennen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se teki oikeudellisia virheitä soveltaessaan oikeudellista arviointiperustetta, jonka perusteella Lupin voidaan luokitella potentiaaliseksi kilpailijaksi, ja viittaa tältä osin toisen valitusperusteen yhteydessä esittämiinsä perusteluihin.

314    Servier väittää ensinnäkin, että valituksenalaista tuomiota rasittaa useita vääristyneellä tavalla huomioon ottamisia.

315    Tosiseikkojen osalta unionin yleinen tuomioistuin totesi yhtäältä valituksenalaisen tuomion 729 ja 730 kohdassa, että EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen jälkeen asiakirja-aineistoon sisältyvissä todisteissa ei mainita eikä edes anneta ymmärtää, että Lupin olisi aikonut luopua patentin 947 pätevyyden riitauttamisesta. Kyseinen toteamus ei kuitenkaan pidä paikkaansa, ja unionin yleinen tuomioistuin otti tosiseikat tältä osin huomioon vääristyneellä tavalla. Lupin valitti kyseisestä päätöksestä ja esitti eräässä Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimessa patentin 947 mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen, joka yhdistettiin Apotexin ja Krkan vaatimuksiin, mutta se ei uskonut menestymismahdollisuuksiinsa, toisin kuin riidanalaisen päätöksen 1016 perustelukappaleesta ilmenee.

316    Unionin yleinen tuomioistuin otti toisaalta tosiseikat vääristyneellä tavalla huomioon katsoessaan valituksenalaisen tuomion 748 ja 749 kohdassa, että Lupin oli sen kanssa tehdyn sopimuksen tekoajankohtana käynyt kauppakumppaneiden kanssa pitkälle edenneitä neuvotteluja perindopriilin rinnakkaisversion jakelusta. Servier katsoo kuitenkin, että kyseiset neuvottelut olivat rajallisia eivätkä johtaneet tulokseen.

317    Unionin yleinen tuomioistuin otti myös ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kannekirjelmän huomioon vääristyneellä tavalla todetessaan valituksenalaisen tuomion 736 kohdassa, että Servier ei riitauttanut Lupinin osalta arviointiperusteita, joita komissio käytti potentiaalisen kilpailun olemassaolon osoittamiseksi.

318    Toiseksi Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ottanut riittävällä tavalla huomioon Lupinin patentteja koskevaa ja kaupallista tilannetta.

319    Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 728 kohdassa patenttitilanteesta virheellisesti, että Lupinin käsitys kyseisestä tilanteesta oli merkityksellinen ainoastaan arvioitaessa kyseisen yrityksen aikomusta tulla markkinoille.

320    Kaupallisten vaikeuksien osalta Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se katsoi valituksenalaisen tuomion 749 kohdassa, että Lupinilla oli tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet myydä perindopriilin rinnakkaisversiotaan koko unionissa, vaikka se oli läsnä ainoastaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tältä osin Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se otti Lupinin perustelut huomioon vääristyneellä tavalla todetessaan, että Lupin oli tyytynyt vetoamaan ylitsepääsemättömiin kaupallisiin esteisiin, vaikka se oli todennut, että koska Lupinilla ei ollut kauppakumppaneita, se ei voinut tulla markkinoille lyhyellä aikavälillä, mikä vahvistettiin myöhemmin tosiasiallisesti.

321    Komissio kiistää kyseiset väitteet.

b)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

322    On todettava, että vaikka Servier näennäisesti vetoaa tiettyjen tosiseikkojen paikkansapitämättömyyteen asiakirja-aineistoon nähden tai todisteiden huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla, todellisuudessa se riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 730, 748 ja 749 kohdassa tekemän kyseisten tosiseikkojen ja todisteiden arvioinnin, mikä ei tämän tuomion 58 kohdassa mieleen palautetun oikeuskäytännön mukaan kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan valitusmenettelyssä.

323    Väitteestä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut Servierin kanteen huomioon vääristyneellä tavalla, on todettava, että kyseisen kannekirjelmän 108 kohdan selvästä ja täsmällisestä sanamuodosta ilmenee, että Servier riitautti komission soveltamat oikeudelliset arviointiperusteet. Servier väitti tosiaankin, että komissio oli soveltanut virheellisesti potentiaalisen kilpailun arviointia koskevaa oikeuskäytäntöä. Kun riidanalaisessa päätöksessä katsotaan, että rinnakkaislääkkeiden valmistajien kohtaamien ylitsepääsemättömien esteiden puuttuminen vastasi sitä, että tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet päästä markkinoille myönnetään, komissio teki Servierin mukaan tyhjäksi ilmaisun ”todelliset ja konkreettiset” ja ilmaisun ”otetaan huomioon oikeuskäytännön vastainen oikeudellinen arviointiperuste” sisällön.

324    Tästä vääristyneellä tavalla huomioon ottamisesta huolimatta on kuitenkin todettava, että unionin yleinen tuomioistuin ei rajoittunut tutkimaan pelkästään kysymystä siitä, onko Lupinin markkinoille pääsylle ylitsepääsemättömiä esteitä, vaan se myös tutki yksityiskohtaisesti erityisesti valituksenalaisen tuomion 718–724 kohdassa kyseisen yrityksen markkinoilletuloa varten toteuttamia valmistelevia toimenpiteitä, joiden perusteella voidaan päätellä tämän tuomion 79, 80 ja 104–111 kohdassa todetun mukaisesti, että Lupinilla oli aikomus ja tosiasiallinen ja konkreettinen mahdollisuus toteuttaa tällainen markkinoilletulo. Kuten tämän tuomion 118, 120 ja 121 kohdassa todetaan, unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 736–743 kohdassa esitetyistä syistä, että Servierin väitteet, jotka koskevat Lupinin markkinoille saattamista koskevissa lupamenettelyissä kohtaamia vaikeuksia, eivät olleet omiaan kyseenalaistamaan sen asemaa potentiaalisena kilpailijana. Näin todettu vääristyneellä tavalla huomioon ottaminen ei siis vaikuta valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman pätevyyteen.

325    Servierin väitteissä, jotka koskevat Lupinin patenttitilanteen arviointia, ei oteta huomioon sitä, että unionin yleinen tuomioistuin otti huomioon patentteihin liittyvät esteet, ja ne perustuvat tältä osin valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan. Kuten tämän tuomion 108 kohdassa todetaan, unionin yleinen tuomioistuin ei katsonut muun muassa valituksenalaisen tuomion 728 kohdassa, että rinnakkaislääkkeiden valmistajan käsitys patentin vahvuudesta oli täysin merkityksetön arvioitaessa sitä, oliko yhtäältä Servierin ja toisaalta Nichen ja Matrixin välillä potentiaalinen kilpailusuhde, vaan että tällä käsityksellä saattoi olla merkitystä yksinomaan määritettäessä, oliko Nichellä ja Matrixilla aikomus tulla markkinoille, eikä arvioitaessa niiden kykyä toteuttaa tällainen markkinoilletulo. Kuten tämän tuomion 107–111 kohdassa todetaan, unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt tältä osin oikeudellista virhettä. Nämä väitteet on näin ollen hylättävä.

326    Servierin väitteistä, jotka liittyvät Lupinin kohtaamiin lainsäädännöllisiin ja kaupallisiin esteisiin ja erityisesti tarpeeseen löytää kauppakumppaneita, sekä Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämien tällaisia kaupallisia vaikeuksia koskevien väitteiden huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla, on todettava, että Servier pyrkii todellisuudessa kyseenalaistamaan unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 736–742 ja 744–749 kohdassa esittämät tosiseikkoja koskevat arvioinnit, mikä ei tämän tuomion 58 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan valitusmenettelyssä.

327    Tästä seuraa, että viidennen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

2.     Toinen osa, joka liittyy rajoituksen luokitteluun tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi

328    Viidennen valitusperusteensa toisessa osassa Servier toistaa ensimmäisen valitusperusteensa yhteydessä esittämänsä perustelut ja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se teki oikeudellisia virheitä katsoessaan Lupinin kanssa tehdyn sopimuksen tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi.

a)     Käänteinen maksu

1)     Asianosaisten lausumat

329    Servier viittaa ensimmäisen valitusperusteensa yhteydessä esittämiinsä perusteluihin ja riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen päättelyn, jonka mukaan patenttiriitoja koskevan sovintosopimuksen kanssa samanaikaisesti tehty kaupallinen sopimus muodostaa käänteisen maksun, joka tekee kyseisestä sovintosopimuksesta kilpailunvastaisen tarkoituksensa perusteella, kun kyseistä sopimusta ei ole tehty markkinaehdoin.

330    Servier riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 827 kohdassa esittämän toteamuksen, jonka mukaan 40 miljoonan euron määrän maksu Lupinille muodosti käänteisen maksun. Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 816 kohdassa suorittama kyseisen määrän ja Lupinin odottamien tuottojen vertailu ei ole merkityksellinen, koska mainittu määrä on vastike patenteista ja koska Lupin ei luopunut markkinoilletulosta vaan asetti markkinoilletulolle tiettyjä edellytyksiä. Vaikka mainittu määrä olisi ylittänyt Lupinin kahden vuoden aikana saamien tuottojen arvon, komissio ei ole osoittanut, että kyseinen arvo olisi riittänyt kannustamaan Lupinia luopumaan toistaiseksi perindopriilin markkinoilletulosta.

331    Komissio kiistää kyseiset väitteet.

2)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

332    On korostettava, että Servierin perusteluissa väitetään lähinnä, että toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi, sen Lupinille kolmeen patenttihakemukseen liittyvien immateriaalioikeuksien luovuttamista vastaan suorittama 40 miljoonan euron määrän maksaminen ei muodosta käänteistä maksua vaan laillisen vastikkeen kyseisten oikeuksien hankkimisesta.

333    Tältä osin on muistutettava, että vaikka – kuten tämän tuomion 163 ja 166 kohdasta ilmenee – alkuperäislääkkeiden valmistajalle luovutetuista tavaroista tai palveluista maksettavaa korvausta vastaavat määrät voivat osoittautua oikeutetuiksi, näin ei ole, jos ne ovat liian suuria eivätkä näin ollen kyseiseen tarkoitukseen nähden välttämättömiä. Kuten tämän tuomion 165 kohdassa todetaan, tässä tilanteessa on selvitettävä, onko kyseisten määrien positiivinen nettosaldo, mukaan lukien mahdolliset perustellut kulut, riittävän suuri kannustaakseen tosiasiallisesti rinnakkaislääkkeiden valmistajaa luopumaan kyseisille markkinoilletulosta, eikä tältä osin edellytetä, että kyseinen positiivinen nettosaldo olisi välttämättä suurempi kuin voitot, joita tämä rinnakkaislääkkeiden valmistaja olisi saanut, jos se olisi voittanut patenttia koskevan oikeudenkäynnin, josta tehtiin sovintosopimus.

334    Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 814–824 kohdassa, että se, että Servier maksoi Lupinille 40 miljoonan euron määrän vastikkeena Lupinin jättämän kolmen patenttihakemuksen luovutuksesta, oli otettava huomioon niiden varojen siirtojen joukossa, joiden avulla voitiin määrittää sellaisen käänteisen maksun olemassaolo, joka oli vastike Lupinin markkinoilletulosta luopumisesta. Unionin yleinen tuomioistuin totesi tältä osin kyseisen tuomion 825 kohdassa, että Servier ei ollut onnistunut esittämään näyttöä, jonka perusteella voitaisiin todeta, että kyseinen maksu vastasi tavanomaisissa markkinaolosuhteissa toteutettua liiketoimea. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen lähinnä, että siirretyllä teknologialla ei voitu perustella tällaista määrää, ja totesi kyseisen tuomion 827 kohdassa, että mainittu maksu oli kannustin Servierin ja Lupinin välisten patenttiriitojen sovintosopimuksen yhteydessä. Kun otetaan huomioon tämän tuomion edellisessä kohdassa mainitut arviointiperusteet, kyseisiin unionin yleisen tuomioistuimen arviointeihin ei liity mitään oikeudellista virhettä.

335    Koska Servier ei ole vedonnut oikeudellisiin virheisiin, joiden perusteella unionin yleisen tuomioistuimen toteuttamien kyseisten arviointien pätevyys voitaisiin kyseenalaistaa, Servierin väitteet on hylättävä myös muilta osin, koska niillä todellisuudessa pyydetään unionin tuomioistuinta arvioimaan tosiseikkoja ja todisteita uudelleen, mikä ei tämän tuomion 58 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti kuulu sen toimivaltaan valitusmenettelyssä.

336    Servierin väitteet on näin ollen hylättävä.

b)     Lupinin kanssa tehdyn sopimuksen ehtojen vahingollisuus

1)     Asianosaisten lausumat

337    Lupinin kanssa tehdyssä sopimuksessa määrätyn riitauttamatta jättämistä koskevan ehdon osalta Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se katsoi valituksenalaisen tuomion 836 kohdassa, että kyseinen ehto merkitsi ilmeistä kilpailunrajoitusta, tutkimatta asiayhteyttä, johon kyseinen ehto kuului. Servierin mukaan Lupinin kanssa tehdyllä sopimuksella ei ole ollut vaikutusta siihen, että Apotexin kaltaiset kolmannet osapuolet ovat riitauttaneet patentin 947 pätevyyden, minkä unionin yleinen tuomioistuin on todennut Servierin ja Krkan välillä tehtyjen sopimusten osalta. Servier väittää muiden patenttiensa osalta, että Lupinilla ei ollut aikomusta eikä kykyä riitauttaa niitä, mitä unionin yleinen tuomioistuin ei sen mukaan ole tutkinut.

338    Servier kiistää, että Lupinin kanssa tehdyn sopimuksen sisältämä kaupan pitämisestä luopumista koskeva ehto olisi voinut rajoittaa kilpailua. Unionin yleinen tuomioistuin jätti valituksenalaisen tuomion 843 ja 844 kohdassa ottamatta huomioon kyseisen ehdon asiayhteyden, josta ilmenee, että patentti 947 ja Servierin saamat tuomioistuinmääräykset sekä se, että Lupinilla ei ollut Yhdistyneessä kuningaskunnassa markkinoille saattamista koskevia lupia eikä kauppakumppaneita, estivät Lupinin pääsyn kyseisen aikaisemman jäsenvaltion markkinoille.

339    Servierin mukaan Lupinin kanssa tehdyssä sopimuksessa sitä vastoin määrättiin, että Lupin säilytti mahdollisuuden tulla Servierin patenttien kattaman perindopriilin markkinoille sillä edellytyksellä, että Servier on antanut etukäteen kolmannelle luvan tulla näille markkinoille patenttejaan koskevan lisenssin perusteella. Tällainen aikaistetun markkinoilletulon mahdollisuus estää Lupinin kanssa tehdyn sopimuksen luokittelun tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi. Unionin yleinen tuomioistuin myönsi valituksenalaisen tuomion 954 kohdassa nimenomaisesti, että kaupan pitämisestä luopumista koskevan ehdon kilpailunvastaiset vaikutukset voitiin neutralisoida myöntämällä patenttilisenssi.

340    Servierin mukaan unionin yleinen tuomioistuin sulki kuitenkin valituksenalaisen tuomion 852 kohdassa pois tällaisen mahdollisuuden, koska tällainen aikaistettu markkinoilletulo on epävarmaa. Tällaista syytä ei esitetä riidanalaisessa päätöksessä. Servier väittää, että kun unionin yleinen tuomioistuin korvasi komission perustelut omilla perusteluillaan, se jätti huomiotta toimivaltansa rajat ja loukkasi kontradiktorista periaatetta. Kyseiset perustelut ovat joka tapauksessa ilmeisen virheellisiä, ja niissä otetaan tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla.

341    Servier väittää, että ehto, joka koskee perindopriilin toimitussopimuksen tekemistä, on kilpailua edistävä, toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 858 ja 859 kohdassa, sillä kyseisen ehdon ansiosta Lupin saattoi tulla perindopriilin markkinoille. Kyseistä kilpailua edistävää luonnetta ei sen mukaan kyseenalaista se, että Servierin sitoumukseen tehdä toimitussopimus Lupinin kanssa oli asetettu ehtoja, eikä se, että mitään tämäntyyppistä sopimusta ei lopulta tehty. Siltä osin kuin on kyse siitä, että kyseisen sitoumuksen noudattamatta jättämisestä ei ollut nimenomaisesti sovittu seuraamuksia, Servier korostaa, ettei riidanalaisessa päätöksessä ollut tällaista perustetta. Servier väittää, että ainoa syy, jonka vuoksi mitään toimitussopimusta ei tehty lopullisesti, johtuu siitä, että Lupin onnistui saamaan perindopriililleen markkinoille saattamista koskevan luvan.

342    Servier katsoo, että Lupinin kanssa tehdyn sopimuksen sisältämä luovutusta ja lisenssiä koskeva ehto voitiin tulkita sen omia patentteja koskevaksi implisiittiseksi lisenssiksi, jonka vaikutukset ovat kilpailua edistäviä. Servier arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se hylkäsi kyseisen väitteen sillä perusteella, että kyseisen ehdon sisältö oli epäselvä ja epävarma. Ensimmäinen kyseisistä perusteluista, joka koskee mainitun ehdon sisällön epäselvyyttä, ei sen mukaan pidä paikkaansa, eikä sitä ole esitetty riidanalaisessa päätöksessä. Toinen mainituista perusteluista, joka koskee sen mahdollisuuden epävarmuutta, että Servier myöntää Lupinille patenttilisenssin tämän tuomion 339 kohdassa mainittujen edellytysten vuoksi, ei sen mukaan kyseenalaista luovutusta ja lisenssiä koskevan ehdon kilpailua edistävää luonnetta.

343    Komissio kiistää kyseiset väitteet.

2)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

344    Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 836 ja 837 kohdassa, että Lupinin kanssa tehdyssä sopimuksessa määrätyn riitauttamatta jättämistä koskevan ehdon kilpailua rajoittava luonne oli ”ilmeinen”, koska kyseisessä ehdossa määrättiin, että Lupinin oli pidättäydyttävä riitauttamasta Servierin perindopriiliä suojaavien patenttien pätevyyttä kaikissa ETA:n jäsenvaltioissa.

345    Unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 839–864 kohdassa, että Lupinin kanssa tehdyn sopimuksen sisältämässä kaupan pitämisestä luopumista koskevassa ehdossa kiellettiin Lupinia myymästä perindopriilin rinnakkaisversiota kaikilla kyseisen sopimuksen kattamilla kansallisilla markkinoilla kolmea tapausta lukuun ottamatta: ensinnäkin silloin, kun Servierin patenttien voimassaolo päättyi, ne julistettiin mitättömiksi tai ne kumottiin; toiseksi, jos Servier salli, että kolmas osapuoli myy sen valmistamaa rinnakkaisversiota; tai kolmanneksi, jos Servier luopui vaatimasta tai ei onnistunut saamaan kieltomääräystä sellaista kolmatta vastaan, joka piti kaupan perindopriilin rinnakkaisversiota, jota Servier ei ollut valmistanut.

346    Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että huolimatta Lupinin kanssa tehdyn sopimuksen tiettyjen ehtojen moniselitteisyydestä siltä osin kuin on kyse siitä, ulottuuko kyseinen sopimus muihin perindopriilin muotoihin kuin siihen, joka muodostuu patentissa 947 tarkoitetusta erbumiinin alfakristalliinimuodosta, kyseisten ehtojen käytännön seuraus oli se, että Lupinia kiellettiin tulemasta perindopriilin markkinoille niin kauan kuin Servierin patentit olivat voimassa, paitsi jos Servier etukäteen antaisi luvan kolmansien tulolle näille markkinoille tai Servier ei voisi kyseisten patenttien perusteella vastustaa tällaista markkinoilletuloa.

347    Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 858–860 kohdassa, ettei merkitystä ole sillä, että Lupinin kanssa tehdyssä sopimuksessa määrättiin Servierin ja Lupinin välisen toimitussopimuksen tekemisestä tulevaisuudessa, koska Servierillä ei ollut velvollisuutta tehdä tällaista sopimusta ja koska tällaisen sopimuksen tekemättä jättämisestä ei aiheutuisi merkittäviä oikeudellisia seurauksia osapuolille.

348    Valituksenalaisen tuomion 865–887 kohdassa esitetyistä syistä unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että komissio oli voinut pätevästi katsoa Lupinin toiminnalle näin asetetut rajoitukset tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi.

349    Servier väittää, että Lupinin kanssa tehdyssä sopimuksessa määrätyt riitauttamatta jättämistä, kaupan pitämisestä luopumista, luovutusta ja lisenssiä koskevat ehdot sekä toimitussopimuksen tekemistä koskevat ehdot eivät olleet kilpailunvastaisia. On todettava, että kyseisissä väitteissä ei oteta huomioon tämän tuomion 83 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä, josta ilmenee, että arviointiperuste, jonka avulla voidaan tarkistaa, merkitseekö Tevan kanssa tehdyn sopimuksen kaltainen sovintosopimus tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta, muodostuu sen selvittämisestä, ovatko alkuperäislääkkeiden valmistajan varojen siirrot rinnakkaislääkkeiden valmistajalle vastike siitä, että viimeksi mainittu luopuu kyseisille markkinoille tulosta. Kuten tämän tuomion 332–336 kohdasta ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, että Lupinin kanssa tehdyssä sopimuksessa määrättiin 40 miljoonan euron suuruisesta käänteisestä maksusta.

350    Lisäksi tämän tuomion 293 kohdasta ilmenee, että sovintosopimuksilla, joilla rinnakkaislääkkeiden valmistaja, joka pyrkii markkinoille, tunnustaa ainakin väliaikaisesti alkuperäislääkkeiden valmistajan patentin pätevyyden ja sitoutuu tästä syystä olemaan riitauttamatta sitä tai tulematta kyseisille markkinoille, voi olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia, koska patentin pätevyyden ja ulottuvuuden riitauttaminen kuuluu normaaliin kilpailuun aloilla, joilla on yksinoikeuksia teknologioihin (tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 81 kohta). Lisäksi se, että sopimus rajoittaa potentiaalisen kilpailijan mahdollisuuksia kilpailla patentinhaltijan kanssa sulkematta kuitenkaan pois tämän kilpailijan mahdollisuutta kilpailla, ei voi horjuttaa päätelmää, jonka mukaan tällainen sopimus on tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus.

351    Koska unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä valituksenalaisen tuomion perusteluissa, jotka esitetään tiivistetysti tämän tuomion 344–348 kohdassa, kyseiset väitteet on hylättävä.

352    Lisäksi tämän tuomion 339–342 kohdassa tiivistetysti esitetyistä Servierin väitteistä, jotka koskevat Lupinin kanssa tehdyn sopimuksen väitetysti kilpailua edistäviä vaikutuksia, on riittävää muistuttaa, että tämän tuomion 73, 76 ja 77 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan tällaisilla vaikutuksilla ei ole merkitystä tutkittaessa tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaoloa.

c)     Lupinin kanssa tehdyn sopimuksen soveltamisala

1)     Asianosaisten lausumat

353    Servier riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 875–877 kohdassa esittämän arvioinnin, jonka mukaan komissio saattoi perustellusti katsoa, että Lupinin kanssa tehdyn sopimuksen kilpailua rajoittavien ehtojen soveltamisala ulottui muihin tuotteisiin kuin perindopriiliin, joka muodostuu erbumiinin alfakristalliinimuodosta, jota tarkoitetaan patentissa 947, joka oli kyseisellä sopimuksella ratkaistujen riitojen kohteena, ja saattoi näin ollen oikeuttaa kyseisen sopimuksen luokittelun tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi.

354    Hyväksyessään näin Servierille epäedullisimman Lupinin kanssa tehdyn sopimuksen tulkinnan unionin yleinen tuomioistuin loukkasi syyttömyysolettaman periaatetta ja oikeuskäytäntöä, jonka mukaan tilanteessa, jossa esiintyy epätietoisuutta, tuomioistuimen on ratkaistava asia sen yrityksen hyväksi, jolle rikkomisen toteamista koskeva päätös on osoitettu.

355    Servier väittää lisäksi, että valituksenalaisen tuomion 877 kohdassa esitetty arviointi, jonka mukaan patenttiriitojen sovintosopimukseen sisältyviä kaupan pitämisestä luopumista ja riitauttamatta jättämistä koskevia ehtoja voidaan pitää tarkoitukseen perustuvina kilpailunrajoituksina pelkästään sillä perusteella, että niiden sisältö ulottuu ”erikseen yksilöidyn patentin” soveltamisalaa pidemmälle, on oikeudellisesti virheellinen. Tämäntyyppinen sopimus voisi nimittäin laillisesti kattaa useita patentteja tulevien riitojen välttämiseksi. Lupinin kanssa tehty sopimus ei ole tässä tapauksessa millään tavoin estänyt Lupinia myymästä perindopriilin sellaisia versioita, joilla ei loukata patenttia.

356    Komissio kiistää kyseiset väitteet.

2)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

357    Valituksenalaisen tuomion 877 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin korosti, että kaupan pitämisestä luopumista ja riitauttamatta jättämistä koskevien ehtojen olemassaolo, siltä osin kuin niiden sisältö ulottuu kyseisen patentin soveltamisalaa pidemmälle, ”on selvästi siinä määrin vahingollinen tavanomaisen kilpailun normaalille toiminnalle, että näiden ehtojen sisällyttämistä sopimukseen on pidettävä tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena, ilman että lisäksi olisi tarpeen osoittaa kannustimen olemassaoloa” .

358    Unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 878 kohdassa, että vaikka oletettaisiinkin, että komissio oli todennut virheellisesti Lupinin kanssa tehdyn sopimuksen ulottuneen patentin 947 soveltamisalaa pidemmälle, tällainen virhe ei voi kyseenalaistaa komission toteamusta tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaolosta, koska kyseinen toteamus perustuu olennaisesti sellaisen käänteisen maksun olemassaoloon, joka on saanut Lupinin luopumaan kyseisille markkinoille tulosta. Kyseisestä arvioinnista sekä siitä, että Servierin väitteet, joilla se pyrkii kiistämään tällaisen maksun suorittamisen nyt käsiteltävässä asiassa, hylätään tämän tuomion 329–336 kohdassa, seuraa, että valituksenalaisen tuomion 877 kohdassa esitetyt toteamukset ovat luonteeltaan ylimääräisiä. Tästä seuraa, että Servierin kyseistä 877 kohtaa vastaan esittämät väitteet ovat tehottomia, ja ne on hylättävä.

359    Edellä esitetystä seuraa, että viidennen valitusperusteen toinen osa on hylättävä.

3.     Kolmas osa, joka liittyy rikkomisen päättymispäivään

a)     Asianosaisten lausumat

360    Viidennen valitusperusteensa kolmannessa osassa Servier väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä määrittäessään Lupinin kanssa tehtyyn sopimukseen liittyvän kilpailusääntöjen rikkomisen päättymispäivän.

361    Servier muistuttaa riitauttaneensa ensimmäisessä oikeusasteessa nostamassaan kanteessa kyseisen päivämäärän määrittämisen vetoamalla riidanalaisen päätöksen epäjohdonmukaisuuteen ja perustelujen puuttumiseen tältä osin. Ranskan osalta komissio vahvisti rikkomisen päättymisajankohdaksi päivän, jona toinen rinnakkaislääkkeiden valmistaja, Sandoz AG, tuli kyseisille markkinoille syyskuussa 2008. Komissio ei sitä vastoin ottanut huomioon päivämäärää, jona Sandoz tuli Belgian, Tšekin, Irlannin ja Unkarin markkinoille, ja katsoi, että mainittu rikkominen oli päättynyt, kun EPO teki päätöksen 6.5.2009.

362    Servierin mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei todennut kyseistä epäjohdonmukaisuutta ja ilmeistä arviointivirhettä. Unionin yleinen tuomioistuin tukeutui valituksenalaisen tuomion 898 kohdassa Lupinin kanssa tehdyn sopimuksen sanamuodon moniselitteisyyteen ja erityisesti kyseisen tuomion 899 ja 903 kohdassa siihen, että osapuolet jatkoivat Lupinin kanssa tehdyn sopimuksen soveltamista sen jälkeen, kun Sandoz oli tullut perindopriilin markkinoille. Kyseisiä perusteluja ei kuitenkaan esitetä riidanalaisessa päätöksessä. Unionin yleinen tuomioistuin korvasi näin ollen komission perustelut omilla perusteluillaan. Servierin mielestä unionin yleisen tuomioistuimen esittämät perustelut eivät pidä paikkaansa. Syy siihen, että Lupin ei tullut markkinoille, oli sen mukaan se, että sillä ei ollut siihen tarvittavia lupia.

363    Servier väittää, että Lupinin kanssa tehdyn sopimuksen mukaan Sandozin markkinoilletulo vapautti Lupinin kaupan pitämisestä luopumista koskevasta velvollisuudestaan, kuten riidanalaisen päätöksen 2127 perustelukappaleesta ilmenee Ranskan markkinoiden osalta. Samasta syystä unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt myöntää, että Sandozin markkinoilletulon seurauksena Lupinin kanssa tehtyyn sopimukseen liittyvä rikkominen päättyi myös Belgiassa heinäkuussa 2008, Tšekissä vuoden 2009 tammikuussa, Irlannissa vuoden 2008 kesäkuussa ja Unkarissa vuoden 2008 joulukuussa.

364    Servier vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan riidanalaisen päätöksen 7 artiklan 5 kohdan b alakohdan ja alentamaan sille määrätyn sakon määrää 37 102 100 eurosta 34 745 100 euroon.

365    Komissio kiistää kyseiset väitteet.

366    Komission mukaan riidanalaisen päätöksen 1039 perustelukappaleessa esitetty tulkinta Lupinin kanssa tehdyn sopimuksen sisältämästä kaupan pitämisestä luopumista koskevasta ehdosta perustuu Servierin ilmoituksiin. Kyseisen tulkinnan mukaisesti kyseisen ehdon vaikutukset jatkuivat sen jälkeen, kun Sandozin tuottaman perindopriilin rinnakkaisversio oli tullut Belgian, Tšekin, Irlannin ja Unkarin markkinoille.

367    Sen jälkeen, kun Sandoz oli tuonut 17.9.2008 markkinoille perindopriilin, joka ei sisältänyt mitään patentilla 947 suojatuista kiteistä, Lupin pyysi Servieriä vahvistamaan, saattoiko se tuoda rinnakkaislääkkeensä markkinoille. Servier ei 31.3.2009 päivätyssä vastauksessaan vastannut kyseiseen pyyntöön myöntävästi. Näin ollen Lupinin markkinoilletulo on tullut mahdolliseksi vasta EPO:n 6.5.2009 tekemästä päätöksestä lähtien.

b)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

368    Servier väittää lähinnä, että kieltäytyessään katsomasta, että Lupinin kanssa tehtyyn sopimukseen liittyvä kilpailusääntöjen rikkominen oli päättynyt Belgian, Tšekin, Irlannin ja Unkarin markkinoilla Sandozin tuottaman perindopriilin rinnakkaisversion tullessa näille markkinoille, kuten se oli tehnyt Ranskan markkinoiden osalta, komissio käytti riidanalaisessa päätöksessä epäjohdonmukaisia perusteluja ja teki siinä ilmeisen arviointivirheen, jotka unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta.

369    Tältä osin riidanalaisen päätöksen 3136 perustelukappaleesta ilmenee komission katsoneen, että SEUT 101 artiklan rikkomiset olivat alkaneet riidanalaisten sopimusten tekopäivänä ja päättyneet ”päivänä, josta lähtien rinnakkaislääkkeitä tuottavat kilpailijat olivat kyenneet harjoittamaan kilpailua”. Kyseisen päätöksen 5 artiklan mukaan Lupinin kanssa tehtyyn sopimukseen liittyvä rikkominen alkoi 30.1.2007 ja päättyi 6.5.2009, jolloin EPO antoi päätöksen, jolla patentti 947 kumottiin, poikkeuksena kuitenkin viisi kansallista markkina-aluetta. Kyseisiin markkinoihin kuuluvat Ranskan markkinat, joiden osalta komissio katsoi rikkomisen päättyneen 16.9.2008, jolloin Sandozin valmistama perindopriilin rinnakkaisversio tuli kyseisille markkinoille.

370    Komissio korosti riidanalaisen päätöksen 410 perustelukappaleessa, että Sandoz oli tuonut perindopriilin rinnakkaisversionsa markkinoille Belgiassa heinäkuussa 2008, Tšekissä vuoden 2009 tammikuussa, Irlannissa vuoden 2008 kesäkuussa ja Unkarissa vuoden 2008 joulukuussa.

371    Ensimmäisessä oikeusasteessa esittämässään kanneperusteessa, joka koski sille SEUT 101 artiklan nojalla määrättyjä sakkoja, Servier riitautti Lupinin kanssa tehtyyn sopimukseen liittyvän kilpailusääntöjen rikkomisen keston. Se väitti, että komission olisi pitänyt, kuten se oli tehnyt Ranskan markkinoiden osalta, todeta, että rikkominen oli päättynyt Belgiassa, Tšekissä, Irlannissa ja Unkarissa sinä päivänä, kun Sandoz tuli kyseisille markkinoille.

372    Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 894 kohdassa, että kyseistä sopimusta voitiin tulkita siten, että se mahdollistaisi ”Lupinin markkinoilletulon omilla tuotteillaan, kun geneerinen ’tuote’, joka ei ole Servierin valmistama, tuodaan markkinoille kieltomääräystä rikkomatta ja ilman, että Servierin tekemää kieltomääräystä koskevaa hakemusta olisi vielä hylätty”.

373    Lupinin kanssa tehdyssä sopimuksessa käytetyn ilmaisun ”tuote” määritelmän moniselitteisen sanamuodon vuoksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi kuitenkin, ettei ollut olemassa selkeää vastausta kysymykseen siitä, saattoiko Sandozin tulo markkinoille sellaisella tuotteella, joka ei muodostu patentilla 947 suojatun erbumiinin alfakristalliinimuodosta, johtaa kaupan pitämisestä luopumista koskevan ehdon vaikutusten lakkaamiseen. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan kyseiset epävarmuustekijät olivat omiaan saamaan Lupinin luopumaan kyseisille markkinoille tulosta, ja näin oli Sandozin perindopriilin rinnakkaisversion kyseisille markkinoille tulosta huolimatta.

374    Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 902 kohdassa, että ”se, että kaupan pitämisestä luopumista koskeva ehto on – – jäänyt voimaan, mikä on siis osoitus sopimuspuolten tahtojen yhtymisen jatkumisesta – mahdollisesti vastoin ehdon soveltamisedellytysten tulkintaa, jonka muun muassa sopimusasiaa käsittelevä tuomioistuin voisi hyväksyä jälkikäteen –, riittäisi komissiolle perusteeksi todeta, että Servierin ja Lupinin tahtojen yhtyminen ja siten kilpailusääntöjen rikkominen jatkuivat Sandozin markkinoilletulosta huolimatta”.

375    Unionin yleinen tuomioistuin totesi lopuksi valituksenalaisen tuomion 903 kohdassa, että ”joka tapauksessa – – Servier ja Lupin jatkoivat kaupan pitämisestä luopumista koskevan ehdon soveltamista sen jälkeen, kun Sandoz oli tullut peräkkäin kyseessä oleville neljän valtion markkinoille”. Koska kilpailusääntöjen rikkomisen voidaan kuitenkin todeta jatkuneen sen ajanjakson jälkeen, jonka sopimus on muodollisesti voimassa, kun kyseessä olevat yritykset ovat edelleen toimineet kielletyllä tavalla, unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Servierin väitteet kyseisen tuomion 905 ja 906 kohdassa esitetyillä perusteilla.

376    Kuten tämän tuomion 369 kohdassa muistutetaan, nyt käsiteltävässä asiassa komissio ei ottanut riidanalaisessa päätöksessä huomioon rikkomisajanjakson päättymisen määrittämisessä arviointiperusteena ajankohtaa, josta lähtien kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevä toiminta oli lakannut sellaisenaan, vaan ”päivää, josta lähtien rinnakkaislääkkeitä tuottavat kilpailijat olivat kyenneet harjoittamaan kilpailua”. Koska valituksenalaisen tuomion perusteluissa ei ole esitetty mitään päinvastaisia viitteitä, on näin ollen katsottava, että Sandozin tuottaman perindopriilin rinnakkaisversion tulosta kansallisille markkinoille aiheutunut tilanne toi kaikilla merkityksellisillä markkinoilla esiin kysymyksen siitä, oliko kyseisellä kaupan pitämisestä luopumista koskevalla ehdolla edelleen vaikutuksia.

377    Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan esittänyt valituksenalaisessa tuomiossa mitään selitystä niiden syiden osalta, joiden vuoksi Ranskan markkinoita oli riidanalaisen päätöksen 2127 perustelukappaleessa kohdeltu eri tavalla kuin Belgian, Tšekin, Irlannin ja Unkarin markkinoita. Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 900 kohdassa, että myös Ranskan markkinoiden osalta oli epäselvää, minä päivänä Lupin oli vapaa tulemaan kyseisille markkinoille Sandozin markkinoilletulon vuoksi, mutta se ei tehnyt tästä mitään johtopäätöksiä sen ajankohdan osalta, jolloin rikkominen lakkasi kyseisillä markkinoilla. Valituksenalaisen tuomion perusteella ei näin ollen voida ymmärtää, miksi komissio ei unionin yleisen tuomioistuimen mukaan toiminut lainvastaisesti, kun se kohteli Ranskan markkinoita eri tavalla kuin neljää muuta edellä mainittua markkina-aluetta.

378    Vaikka tämä kysymys, joka liittyy Sandozin markkinoilletulosta johtuvaan tilanteeseen, nousi siis esiin vastaavin sanamuodoin Ranskassa kuin myös Belgiassa, Tšekissä, Irlannissa ja Unkarissa, unionin yleinen tuomioistuin ei hyväksynyt Servierin kumoamisperustetta, joka koski riidanalaisen päätöksen perustelujen ristiriitaisuutta.

379    Näiden seikkojen perusteella on todettava, että valituksenalaisessa tuomiossa on oikeudellinen virhe ja että viidennen valitusperusteen kolmas osa on hyväksyttävä.

F       Seitsemäs valitusperuste, joka liittyy sakkoihin

380    Seitsemännellä valitusperusteellaan Servier riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnit, jotka koskevat Servierin vaatimuksia sille määrättyjen sakkojen kumoamiseksi ja sakkojen määrän laskemista. Tämä valitusperuste jakautuu kahteen osaan.

1.     Ensimmäinen osa, joka liittyy rikosten ja rangaistusten lakisidonnaisuutta koskevan periaatteen loukkaamiseen

a)     Asianosaisten lausumat

381    Servier katsoo, että kun unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 1660 kohdassa, että Servierin ”olisi pitänyt arvata – mahdollisesti käytettyään valistuneita neuvonantajia –, että sen toiminnan voitiin katsoa olevan ristiriidassa unionin oikeuden kilpailusääntöjen kanssa”, se loukkasi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdassa vahvistettua rikosten ja rangaistusten lakisidonnaisuutta koskevaa periaatetta, laiminlöi perusteluvelvollisuuttaan ja lausui asiassa sellaisen perustelun perusteella, joka on ristiriidassa kyseisen tuomion 1666 kohdassa esitetyn perustelun kanssa, jonka mukaan ”[riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettujen sopimusten] kilpailunvastaisuus ei ollut ilmeinen komission tai näihin aloihin erikoistuneen juristin kaltaiselle ulkopuoliselle tarkkailijalle”.

382    Servier nimittäin katsoo, että kyseisen periaatteen nojalla komissio ei voi määrätä sakkoja monitahoisessa ja uudessa tilanteessa, josta ei ole aikaisempaa päätöskäytäntöä tai oikeuskäytäntöä. Käsiteltävä asia oli Servierin mukaan sekä uusi että monitahoinen. Kyseisen asian uutuudesta ovat osoituksena riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneesta komission tutkimuksesta vastaavan yksikön päällikön ilmoitus, kyseisen päätöksen 3091, 3092 ja 3107 perustelukappale sekä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 1660 kohdassa esittämät arvioinnit.

383    Esiin nousseiden taloudellisten ja oikeudellisten kysymysten monitahoisuus ilmenee muun muassa riidanalaisen päätöksen poikkeuksellisesta pituudesta sekä komission unionin yleisen tuomioistuimen kirjaajalle ensimmäisessä oikeusasteessa käydyssä oikeudenkäynnissä esittämistä tätä koskevista toteamuksista. Kyseisen monitahoisuuden vuoksi komissio muutti vuonna 2014 teknologiansiirtosopimuksia koskevia vuoden 2004 suuntaviivojaan täsmentääkseen, että riitojen sovintosopimukset saattoivat olla kiellettyjä SEUT 101 artiklan 1 kohdan nojalla.

384    Servier arvostelee valituksenalaista tuomiota sillä perusteella, että unionin yleinen tuomioistuin otti sen mukaan tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla, kun se antoi ymmärtää, että olisi riittänyt, että olisi turvauduttu asiantunteviin neuvonantajiin sen määrittämiseksi, oliko sen menettely SEUT 101 artiklan vastainen.

385    Komissio kiistää kyseiset väitteet.

b)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

386    Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan rikosten ja rangaistusten lakisidonnaisuutta koskeva periaate (nullum crimen, nulla poena sine lege) edellyttää, että rikokset ja niistä määrättävät rangaistukset määritellään selkeästi laissa. Tämä edellytys täyttyy, kun yksityinen voi tietää kyseessä olevan säännöksen tai määräyksen sanamuodon ja tarvittaessa tuomioistuinten siitä tekemän tulkinnan perusteella, mitkä toimet tai laiminlyönnit synnyttävät sen rikosoikeudellisen vastuun (tuomio 22.5.2008, Evonik Degussa v. komissio, C‑266/06 P, EU:C:2008:295, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

387    Rikosten ja rangaistusten lakisidonnaisuutta koskevaa periaatetta ei voida tulkita siten, että siinä kiellettäisiin rikosoikeudellista vastuuta koskevien säännösten asteittainen selkeyttäminen tuomioistuinten tapauksesta toiseen suorittamalla tulkinnalla, sillä edellytyksellä, että tulkinnan tulos on kohtuullisesti ennakoitavissa rikkomishetkellä, kun otetaan huomioon erityisesti oikeuskäytännössä tuolloin vahvistettu kyseisen oikeussäännön tulkinta (ks. tuomio 22.10.2015, AC-Treuhand v. komissio, C‑194/14 P, EU:C:2015:717, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

388    Ennakoitavuuden käsitteen sisältö riippuu suuresti kyseessä olevan säännöstön sisällöstä, sen kattamasta alasta ja sen adressaattien lukumäärästä ja laadusta. Lain ennakoitavuuden vastaista ei ole se, että kyseessä olevan henkilön on käytettävä valistuneita neuvonantajia arvioidakseen tietyn teon mahdollisia seurauksia asian olosuhteisiin nähden järkevässä määrin. Tämä koskee erityisesti ammattilaisia, jotka ovat tottuneet harjoittamaan ammattiaan erittäin huolellisesti. Niinpä heidän voidaan edellyttää arvioivan toiminnan riskejä huolellisesti (ks. tuomio 22.10.2015, AC-Treuhand v. komissio, C‑194/14 P, EU:C:2015:717, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

389    Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin muistutti valituksenalaisen tuomion 1656–1658 kohdassa kyseisestä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Se korosti kyseisen tuomion 1659–1665 kohdassa, että kun otetaan huomioon SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon ulottuvuus, Servier ei voinut olla tietämättä sitä, että maksamalla rinnakkaislääkkeiden valmistajille siitä, että ne eivät tule perindopriilin markkinoille, se omaksui kyseisessä määräyksessä kielletyn menettelytavan. Tältä osin on korostettava, että tämän tuomion 144 kohdassa esitetyistä syistä se, että menettely, jossa todettujen rikkomisten taustalla olevat menettelytavat luokitellaan tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi, on väitetysti uusi, ei ole omiaan asettamaan kyseenalaiseksi tällaista luokittelua.

390    Kuten unionin yleinen tuomioistuin korosti valituksenalaisen tuomion 1666 ja 1667 kohdassa, sen perusteella, että riidanalaiset sopimukset ja niiden asiayhteys olivat monitahoisia ja että ne olivat voineet aiheuttaa tiettyjä vaikeuksia hallinnollisessa menettelyssä, mikä selittää kyseisen menettelyn keston ja riidanalaisen päätöksen pituuden, ei voida kyseenalaistaa sitä, etteivät asianomaiset yritykset voineet olla tietämättömiä siitä, että kyseiset sopimukset olivat kilpailusääntöjen vastaisia. Kuten valituksenalaisesta tuomiosta kokonaisuutena tarkasteltuna ilmenee, kyseisten sopimusten varsinaisena tarkoituksena oli Servierin potentiaalisten kilpailijoiden eli rinnakkaislääkkeiden valmistajien sulkeminen perindopriilin markkinoilta maksamalla käänteisiä maksuja, mikä ei kuulu vapaaseen kilpailuun.

391    Näin ollen seitsemännen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

2.     Toinen osa, joka liittyy suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen

a)     Asianosaisten lausumat

392    Servier arvostelee seitsemännen valitusperusteensa toisessa osassa valituksenalaista tuomiota siltä osin kuin siinä hylätään sen kanneperuste, joka koski sakon suhteellisuutta koskevan periaatteen loukkaamista ja jossa Servier riitautti SEUT 101 artiklan rikkomisesta määrättävän sakon perusmäärän vahvistamisen 11 prosentiksi sen myynnin arvosta.

393    Servierin mukaan unionin yleinen tuomioistuin jätti ottamatta huomioon sen, että kyseessä oleva tilanne oli monitahoinen ja uusi, sekä useita muita asiayhteyteen liittyviä seikkoja, jotka olisivat oikeuttaneet Servierille määrätyn sakon määrän alentamiseen.

394    Kun unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 1797 kohdassa patentin 947 pätevyyden tunnustavien tuomioistuinratkaisujen merkityksellisyyden, se ei ottanut huomioon asian patentteihin liittyvää ulottuvuutta. Servierille määrättiin paradoksaalisesti ankarampi seuraamus, koska se oli EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen vuoksi voittanut asian, minkä vuoksi patentin 947 pätevyyttä koskeva oikeudenkäynti kesti kauemmin. Servier katsoo, ettei sille olisi pitänyt määrätä yhtä ankaraa seuraamusta kuin sille olisi määrätty, jos kyseinen patentti olisi ollut fiktiivinen.

395    Arvioidessaan kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuutta komissio tukeutui riidanalaisen päätöksen 3130 perustelukappaleessa Servierin markkinaosuuksien suuruuteen, jonka se arvioi olevan yli 90 prosenttia. Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 1602 kohdassa, että kyseinen arvio, joka perustui merkityksellisten markkinoiden virheelliseen määritelmään, oli virheellinen. Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan tehnyt kyseisestä virheestä päätelmiä sakon määrän laskemisen osalta. Se tyytyi kyseisen tuomion 1954 kohdassa viittaamaan mainitun tuomion 1948–1953 kohtaan ilmoittamatta kuitenkaan syitä, joiden vuoksi se ei ollut alentanut sakon määrää. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin loukkasi valittajan mukaan suhteellisuusperiaatetta ja laiminlöi perusteluvelvollisuuttaan.

396    Servierin mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ottanut huomioon sitä, että riidanalaiset sopimukset eivät olleet salaisia. Muissa asioissa kyseinen seikka on kuitenkin johtanut siihen, että komissio on soveltanut rikkomisen vakavuutta ilmentävää kerrointa, joka on alempi kuin nyt käsiteltävässä asiassa käytetty kerroin.

397    Sen lisäksi, että kyseiset sopimukset eivät viivästyttäneet rinnakkaislääkkeiden tuloa markkinoille, Servier huomauttaa, ettei niiden voitu valituksenalaisen tuomion 1883 kohdassa katsoa olevan äärimmäinen tapa jakaa markkinat ja rajoittaa tuotantoa. Tällainen arviointi on ristiriidassa kyseisen tuomion 1666 kohdassa esitetyn arvioinnin kanssa, jonka mukaan oli mahdollista, että kyseisten sopimusten kilpailunvastaisuus ei ollut ilmeinen.

398     Komissio kiistää kyseiset väitteet.

b)     Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

399    Aluksi on hylättävä väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon rikkomisten vakavuuden arvioinnissa sitä, että ne olivat väitteen mukaan uusia. Tältä osin on muistutettava, että tämän tuomion 144 kohdassa esitetyistä syistä kyseinen seikka ei vaikuta riidanalaisten sopimusten luokitteluun tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi. Kuten tämän tuomion 390 kohdassa korostetaan, kyseisten sopimusten varsinaisena tarkoituksena oli Servierin potentiaalisten kilpailijoiden sulkeminen markkinoilta.

400    Lisäksi kun Servier vetoaa patenteilla annettujen oikeuksien merkitykseen valituksenalaisen tuomion 1797 kohdan riitauttamiseksi, se vain toistaa, että unionin yleinen tuomioistuin jätti ottamatta huomioon sen, että asianosaiset ovat väitetysti myöntäneet patentin 947 pätevyyden. Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan tehnyt oikeudellista virhettä, kun se vahvisti komission analyysin, jonka mukaan riidanalaisten sopimusten tarkoituksena oli paitsi patenttiriitojen ratkaiseminen myös kilpailijoiden sulkeminen pois markkinoilta, mikä on äärimmäinen tapa jakaa markkinat ja rajoittaa tuotantoa.

401    Lisäksi toisin kuin Servier väittää ja kun otetaan huomioon riidanalaisten sopimusten tarkoitus, unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan valituksenalaisen tuomion 1786–1791 kohdassa, että komissio oli voinut katsoa sakkojen määrää laskiessaan, että Servier oli rikkonut SEUT 101 artiklaa tahallisesti.

402    Servierin markkinaosuuksien arvioinnista on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin totesi oikeudellista virhettä tekemättä ja riidanalaista päätöstä vääristämättä valituksenalaisen tuomion 1951 kohdassa, että komissio oli ottanut huomioon sen, että Servier oli toteuttanut useita kilpailusääntöjen rikkomisia, jotka liittyivät samaan tuotteeseen ja pitkälti samoihin maantieteellisiin alueisiin ja samoihin ajanjaksoihin. Komissio oli välttääkseen mahdollisesti suhteettoman lopputuloksen päättänyt rajoittaa kunkin kilpailusääntöjen rikkomisen osalta Servierin toteuttaman myynnin arvon sitä osuutta, joka otettiin huomioon sakon perusmäärän määrittämiseksi. Kyseinen korjaus johti siihen, että SEUT 101 artiklan eri rikkomisten perusteella huomioon otetun myynnin kokonaisarvoa alennettiin keskimäärin 54,5 prosenttia.

403    Kyseiset alennukset huomioon ottaen unionin yleinen tuomioistuin saattoi katsoa valituksenalaisen tuomion 1954 kohdassa, että sakkojen määrät eivät olleet suhteettomia, vaikka komissio oli katsonut, että Servierillä oli erittäin suuret markkinaosuudet, unionin yleisen tuomioistuimen virheellisenä pitämän merkityksellisten markkinoiden määritelmän perusteella.

404    Servierin väitteestä, jonka mukaan sakkojen määrää olisi pitänyt alentaa, kun otetaan huomioon se, että riidanalaiset sopimukset eivät olleet salaisia eivätkä olleet viivästyttäneet perindopriilin rinnakkaisversioiden markkinoilletuloa, riittää, kun todetaan, että Servier vaatii todellisuudessa unionin tuomioistuinta arvioimaan uudelleen ensimmäisen oikeusasteen riita-asian seikkoja. Tällainen vaatimus ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan valitusmenettelyssä. Kun unionin yleinen tuomioistuin on ratkaissut täyden tuomiovaltansa perusteella unionin oikeuden rikkomisesta yrityksille määrättyjen sakkojen suuruuden, unionin tuomioistuimen asiana ei ole korvata kohtuullisuussyistä unionin yleisen tuomioistuimen harkintaa omallaan, kun se käsittelee oikeuskysymyksiä valituksen yhteydessä (tuomio 22.11.2012, E.ON Energie v. komissio, C‑89/11 P, EU:C:2012:738, 125 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

405    Näiden seikkojen perusteella seitsemännen valitusperusteen toinen osa ja näin ollen seitsemäs valitusperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.

G       Valitusta koskevat päätelmät

406    Koska viidennen valitusperusteen kolmas osa hyväksytään, Servierin vaatimusten mukaisesti valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 5 kohta on kumottava siltä osin kuin siinä hylätään Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa toissijaisesti esittämän kanneperusteen väitteet, jotka koskevat kilpailusääntöjen rikkomisen kestoa ja Lupinin kanssa tehtyä sopimusta koskevasta kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätyn sakon määrän laskemista. Valitus hylätään muilta osin.

VII  Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne

407    Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jos unionin yleisen tuomioistuimen päätös kumotaan, unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.

408    Kuten valituksenalaisen tuomion 891 kohdasta ilmenee, Servier esitti ensimmäisessä oikeusasteessa nostamansa kanteen yhteydessä toissijaisen kanneperusteen yhteydessä väitteitä, joilla pyrittiin riitauttamaan Lupinin kanssa tehtyyn sopimukseen liittyvän kilpailusääntöjen rikkomisen kesto sillä perusteella, että komission olisi pitänyt, kuten se oli tehnyt Ranskan markkinoiden osalta, todeta, että kyseinen rikkominen oli päättynyt Belgiassa, Tšekissä, Irlannissa ja Unkarissa päivänä, jona Sandoz tuli kyseisille markkinoille.

409    Kyseisistä väitteistä käytiin kontradiktorinen näkemystenvaihto unionin yleisessä tuomioistuimessa, eikä niiden tutkiminen edellytä minkään muun prosessinjohtotoimen tai asian selvittämistoimen toteuttamista. Unionin tuomioistuin katsoo, että asiassa T‑691/14 nostettu kanne on ratkaisukelpoinen mainittujen väitteiden osalta ja että ne on ratkaistava lopullisesti.

410    Tämän tuomion 369–378 kohdassa esitetyistä syistä on todettava perustelluksi väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei todennut, että perustelut, jotka koskivat Lupinin kanssa tehtyyn sopimukseen perustuvan kilpailusääntöjen rikkomisen päättymistä yhtäältä Ranskan markkinoilla ja toisaalta Belgian, Tšekin, Irlannin ja Unkarin markkinoilla, olivat ristiriitaiset.

411    Näin ollen riidanalaisen päätöksen 5 artikla on kumottava siltä osin kuin siinä todetaan, että Lupinin kanssa tehtyyn sopimukseen liittyvä rikkominen päättyi 6.5.2009 Belgian, Tšekin, Irlannin ja Unkarin osalta. Myös kyseisen päätöksen 7 artiklan 5 kohdan b alakohta on kumottava siltä osin kuin siinä vahvistetaan Servierille Lupinin kanssa tehtyyn sopimukseen osallistumisen perusteella määrätyn sakon määräksi 37 102 100 euroa.

412    Kun unionin tuomioistuin on todennut riidanalaisen päätöksen lainvastaiseksi, se voi täyttä tuomiovaltaansa käyttäen korvata komission arvioinnin omallaan ja näin ollen poistaa sakon taikka alentaa tai korottaa sen määrää. Tätä tuomiovaltaa käytetään ottaen huomioon kaikki tosiseikat (tuomio 12.11.2014, Guardian Industries ja Guardian Europe v. komissio, C‑580/12 P, EU:C:2014:2363, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

413    Kun otetaan huomioon se, ettei riidanalaisen päätöksen 5 artiklan laillisuutta ole riitautettu unionin tuomioistuimissa siltä osin kuin siinä todettiin, että Lupinin kanssa tehdystä sopimuksesta johtuva kilpailusääntöjen rikkominen oli päättynyt 16.9.2008 Ranskassa Sandozin tultua kyseisen jäsenvaltion markkinoille kyseisenä ajankohtana, on todettava, että kyseinen tosiseikka on katsottava lopullisesti toteen näytetyksi. Tästä seuraa, että riidanalaisen päätöksen perustelujen ristiriitaisuus, jonka seurauksena unionin tuomioistuin kumoaa kyseisen päätöksen 5 artiklan siltä osin kuin siinä todetaan, että siinä todettu rikkominen päättyi 6.5.2009 Belgian, Tšekin, Irlannin ja Unkarin osalta, voidaan korjata ainoastaan soveltamalla samaa päättelyä kuin jota se käytti Ranskan osalta Lupinin kanssa tehdystä sopimuksesta johtuvaan rikkomiseen liittyvän sakon määrän vahvistamiseksi.

414    Sakon määrän vahvistamiseksi on siis katsottava riidanalaisen päätöksen 410 perustelukappaleesta ilmenevien tietojen mukaisesti, että Lupinin kanssa tehtyyn sopimukseen liittyvä rikkominen päättyi Belgiassa heinäkuussa 2008, Tšekissä vuoden 2009 tammikuussa, Irlannissa vuoden 2008 kesäkuussa ja Unkarissa vuoden 2008 joulukuussa.

415    Tästä toteamuksesta seuraa, että sakon määrää määritettäessä huomioon otettavaksi kestoksi on vahvistettava 1,4 vuotta Belgian osalta, 1,9 vuotta Tšekin tasavallan osalta, 1,3 vuotta Irlannin osalta ja 1,8 vuotta Unkarin osalta.

416    Tässä oikeudenkäynnissä Servier on toimittanut unionin tuomioistuimelle taulukon muodossa olevan laskelman, jossa esitetään kaikki komission Lupinin kanssa tehtyyn sopimukseen liittyvästä kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon määrän vahvistamiseksi käyttämän menetelmän vaiheet. Kyseiseen laskelmaan sisältyvät tämän tuomion edellisessä kohdassa mainitut tarkistetut rikkomisajanjaksot, ja se perustuu komission ensimmäisessä oikeusasteessa käydyssä menettelyssä toimittamiin tietoihin. Kyseinen laskelma johtaa siihen, että näin korjatuksi sakon määräksi vahvistetaan 34 745 100 euroa.

417    Koska komissio ei ole riitauttanut kyseistä määrää eikä kyseistä laskentamenetelmää, joka vastaa sen riidanalaisessa päätöksessä itse käyttämää menetelmää, Servierille riidanalaisen päätöksen 7 artiklan 5 kohdan b alakohdassa määrätyn sakon määräksi on kaikkien asiaan liittyvien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella vahvistettava 34 745 100 euroa.

 Oikeudenkäyntikulut

418    Työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus hyväksytään ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

419    Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

420    Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos yksi tai useampi asianosaisen vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen hyväksi, asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Unionin tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että asianosainen vastaa omien kulujensa lisäksi osasta toisen asianosaisen kuluja, jos tämä on perusteltua asiassa ilmenneiden seikkojen vuoksi.

421    Servier vaati nyt käsiteltävässä asiassa komission velvoittamista korvaamaan valitusasteessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, ja komissio hävisi asian osittain valitusvaiheessa ja osittain ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiensä vaatimusten osalta.

422    Koska osa valituksesta hyväksytään, kukin asianosainen on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan, jotka ovat aiheutuneet sekä ensimmäisessä oikeusasteessa käydyssä menettelyssä että valitusmenettelyssä.

423    Työjärjestyksen 184 artiklan 4 kohdan nojalla on niin, että kun väliintulija ensimmäisessä oikeusasteessa ei ole itse tehnyt valitusta, tämä voidaan velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut muutoksenhaussa vain siinä tapauksessa, että tämä osallistuu unionin tuomioistuimessa käydyn menettelyn kirjalliseen tai suulliseen vaiheeseen. Jos tässä tarkoitettu asianosainen osallistuu oikeudenkäyntiin, unionin tuomioistuin voi määrätä, että se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

424    Koska EFPIA on osallistunut oikeudenkäyntiin unionin tuomioistuimessa, on määrättävä, että se vastaa nyt käsiteltävässä asiassa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

425    Työjärjestyksen 140 artiklan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, 1 kohdan mukaan asiassa väliintulijoina olleet jäsenvaltiot vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

426    Nyt käsiteltävässä asiassa Yhdistynyt kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Unionin yleisen tuomioistuimen 12.12.2018 antaman tuomion Servier ym. v. komissio (T‑691/14, EU:T:2018:922) tuomiolauselman 5 kohta kumotaan siltä osin kuin siinä hylätään Servier SAS, Servier Laboratories Ltd ja Les Laboratoires Servier SAS:n ensimmäisessä oikeusasteessa nostaman kanteen siinä kanneperusteessa esitetyt väitteet, johon vedottiin toissijaisesti ja joka koski [SEUT] 101 artiklan ja 102 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia AT.39612 – Perindopriili (Servier)) 9.7.2014 annetun komission päätöksen C(2014) 4955 final 5 artiklassa tarkoitetun rikkomisen kestoa ja siitä määrätyn sakon määrän laskemista.

2)      Päätöksen C(2014) 4955 final 5 artikla kumotaan siltä osin kuin siinä määrätään, että siinä todettu rikkominen päättyi 6.5.2009 Belgian, Tšekin, Irlannin ja Unkarin osalta.

3)      Päätöksen C(2014) 4955 final 7 artiklan 5 kohdan b alakohta kumotaan siltä osin kuin siinä vahvistetaan Servier SAS:lle ja Les Laboratoires Servier SAS:lle, jotka ovat vastuussa yhdessä ja yhteisvastuullisesti, määrätyn sakon määräksi 37 102 100 euroa.

4)      Servier SAS:lle ja Les Laboratoires Servier SAS:lle, jotka ovat vastuussa yhdessä ja solidaarisesti, päätöksen C(2014) 4955 final 5 artiklassa todetun kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi määrätyn sakon määräksi vahvistetaan 34 745 100 euroa.

5)      Valitus hylätään muilta osin.

6)      Servier SAS, Servier Laboratories Ltd ja Les Laboratoires Servier SAS vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, jotka liittyvät sekä ensimmäisessä oikeusasteessa käytyyn menettelyyn että valitusmenettelyyn.

7)      Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, jotka liittyvät sekä ensimmäisessä oikeusasteessa käytyyn menettelyyn että valitusmenettelyyn.

8)      European Federation of Pharmaceutical Industries and Associations (EFPIA) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, jotka liittyvät sekä ensimmäisessä oikeusasteessa käytyyn menettelyyn että valitusmenettelyyn.

9)      Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.