Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
27 päivänä kesäkuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – 2 ja 4 lauseke – Syrjintäkiellon periaate – Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa – Onorario-tuomarit ja ‑syyttäjät ja vakituiset tuomarit ja syyttäjät – 5 lauseke – Toimenpiteet seuraamusten määräämiseksi määräaikaisten sopimusten väärinkäytöstä – Direktiivi 2003/88/EY – 7 artikla – Palkallinen vuosiloma
Asiassa C‑41/23 Peigli(i),
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Consiglio di Stato (ylin hallintotuomioistuin, Italia) on esittänyt 26.1.2023 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen samana päivänä, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
AV,
BT,
CV ja
DW
vastaan
Ministero della Giustizia,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja T. von Danwitz, , ensimmäisen jaoston puheenjohtaja A. Arabadjiev (esittelevä tuomari), joka hoitaa kuudennen jaoston tuomarin tehtäviä, sekä tuomari I. Ziemele,
julkisasiamies: J. Kokott,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– AV, BT, CV ja DW, edustajinaan G. Graziani ja C. Ingrilli, avvocati,
– Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajinaan E. De Bonis ja F. Sclafani, avvocati dello Stato,
– Euroopan komissio, asiamiehinään D. Recchia ja F. van Schaik,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (EUVL 2003, L 299, s. 9) 7 artiklan ja 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen (jäljempänä puitesopimus), joka on Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY (EYVL 1999, L 175, s. 43) liitteenä, 4 ja 5 lausekkeen tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä onorario-tuomareina ja –syyttäjinä (luottamustehtävää hoitavina tuomareina ja syyttäjinä) toimivat AV, BT, CV ja DW ja toisaalta Ministero della Giustizia (oikeusministeriö, Italia) ja jossa on kyse näiden tuomarien ja syyttäjien vaatimuksesta saada sama taloudellinen ja oikeudellinen kohtelu kuin jonka vakituiset tuomarit ja syyttäjät saavat.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Puitesopimus
3 Puitesopimuksen 2 lausekkeen, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Tätä sopimusta sovelletaan määräaikaisiin työntekijöihin, joilla on työsopimus tai työsuhde, sellaisena kuin se on määritelty jäsenvaltion lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai käytännössä.”
4 Puitesopimuksen 4 lausekkeen, jonka otsikko on ”Syrjimättömyyden periaate”, sanamuoto on seuraavaa:
”1. Määräaikaisiin työntekijöihin ei saa soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin vastaaviin vakituisiin työntekijöihin pelkästään siksi, että heillä on määräaikainen työsopimus tai työsuhde, ellei siihen ole asiallisia syitä.
2. Silloin kun se on tarkoituksenmukaista, sovelletaan pro rata temporis ‑periaatetta.
– – ”.
5 Puitesopimuksen 5 lausekkeessa, jonka otsikko on ”Väärinkäytöksiä ehkäisevät toimenpiteet”, määrätään seuraavaa:
”1. Perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden väärinkäytösten estämiseksi jäsenvaltiot kuultuaan työmarkkinaosapuolia kansallisen lainsäädännön, työehtosopimusten tai käytännön mukaan ja/tai työmarkkinaosapuolten on otettava käyttöön erityisten alojen ja/tai työntekijäryhmien tarpeiden mukaan yksi tai useita seuraavista toimenpiteistä, jos käytettävissä ei ole vastaavia oikeudellisia toimenpiteitä väärinkäytösten estämiseksi:
a) perustellut syyt tällaisen työsopimuksen tai työsuhteen uudistamista varten;
b) perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden enimmäiskokonaiskesto;
c) tällaisten työsopimusten tai työsuhteiden uudistamisten lukumäärä.
2. Jäsenvaltiot kuultuaan työmarkkinaosapuolia ja/tai työmarkkinaosapuolet määrittävät tarvittaessa, millä edellytyksillä määräaikaisia työsopimuksia tai työsuhteita
a) pidetään perättäisinä;
b) pidetään toistaiseksi voimassa olevina työsopimuksina tai työsuhteina.”
Direktiivi 2003/88
6 Direktiivin 2003/88 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Vuosiloma”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen työntekijä saa vähintään neljän viikon palkallisen vuosiloman tällaisen loman saamiselle ja myöntämiselle kansallisessa lainsäädännössä ja/tai käytännössä vahvistettujen edellytysten mukaisesti.
2. Palkallisen vuosiloman vähimmäisaikaa ei saa korvata rahalla, paitsi kun työsuhde päättyy.”
Italian lainsäädäntö
7 Perustuslain 106 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Tuomarit ja syyttäjät nimitetään kilpailumenettelyllä.
Tuomioistuinlaitoksen organisaatiota koskevassa laissa voidaan sallia onorario-tuomareiden ja ‑syyttäjien [(luottamustehtävää hoitavat tuomarit ja syyttäjät)] nimittäminen, myös vaaleilla, hoitamaan kaikkia yhden tuomarin kokoonpanossa toimiville tuomareille kuuluvia tehtäviä.
– – ”
8 Tuomioistuinlaitoksesta 30.1.1941 annetun kuninkaan asetuksen nro 12 (regio decreto n. 12 – Ordinamento giudiziario) (GURI nro 28, 4.2.1941), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin (jäljempänä kuninkaan asetus nro 12), 4 §:n 1 ja 2 momentissa säädettiin seuraavaa:
”1. Tuomioistuinlaitos muodostuu auskultanteista [tuomari- ja syyttäjäharjoittelijat], kaikkien oikeusasteiden tuomareista sekä syyttäjälaitoksen syyttäjistä.
2. Onorario-tuomareina ja ‑syyttäjinä tuomioistuinlaitokseen kuuluvat sovittelijat, apulaissovittelijat, alioikeuksien onorario-tuomarit ja ‑syyttäjät, apulaissyyttäjät, nuorisotuomioistuimen ja ylioikeuden nuorisoasioiden osaston asiantuntijat sekä lisäksi ylimmän yleisen tuomioistuimen lakimiesavustajat ja työoikeudellisia asioita käsittelevien tuomioistuinten asiantuntijat heidän hoitaessaan lainkäyttötehtäviään.”
9 Mainitun asetuksen 42 bis §:ssä säädettiin, että ”– – onorario-tuomarit voivat toimia yleisissä alioikeuksissa”.
10 Mainitun asetuksen 42 ter §:ssä säädetään seuraavaa:
”Alioikeuksien onorario-tuomarit nimitetään oikeusministerin asetuksella ylimmän tuomari- ja syyttäjäneuvoston päätöksen mukaisesti rauhantuomariin toimen perustamisesta 21.11.1991 annetun lain nro 374 [[legge n. 374 - Istituzione del giudice di pace (GURI nro 278, 27.11.1991)] 4 §:n 1 momentissa säädetyssä kokoonpanossa kokoontuvan alueellisesti toimivaltaisen tuomarineuvoston ehdotuksesta”.
11 Kuninkaan asetuksen nro 12 42 quinquies §:ssä säädettiin, että ”nimitys alioikeuden onorario-tuomariksi on pituudeltaan kolme vuotta” ja että ”nimityksen saaja voidaan tämän ajan päätyttyä nimittää uudelleen vain kerran”. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että useilla vuodesta 2005 lähtien annetuilla säännöksillä on otettu käyttöön poikkeuksia mahdollisuudesta nimittää onorario-tuomarit ja ‑syyttäjät vain kerran uudelleen.
12 Asetuksen 42 sexies §:ssä säädetään seuraavaa:
”Alioikeuden onorario-tuomari lopettaa tehtävänsä:
a) täytettyään 72 vuotta,
b) sen ajan päättyessä, joksi hänet on nimitetty tai nimitetty uudelleen;
– – ”
13 Mainitun asetuksen 42 septies §:ssä säädettiin seuraavaa:
”Alioikeuden onorario-tuomarin on noudatettava soveltuvin osin vakituisten tuomareiden ja syyttäjien velvollisuuksia. Onorario-tuomari voi vaatia ainoastaan laissa erityisesti luottamusuhteeseen perustuvan palvelussuhteen osalta nimenomaisesti säädettyjä korvauksia ja muita oikeuksia.”
14 Saman asetuksen 43 bis §:ssä säädettiin seuraavaa:
”Vakituiset tuomarit ja onorario-tuomarit suorittavat yleisessä alioikeudessa alioikeuden presidentin tai, jos alioikeus toimii jaostoina, jaoston puheenjohtajan tai muun tuomarin, joka toimii jaoston puheenjohtajana, heille osoittamia lainkäyttötehtäviä.
Alioikeuden onorario-tuomarit voivat johtaa istuntoa vain siinä tapauksessa, että vakituiset tuomarit ovat estyneitä tai heitä on liian vähän.
Ensimmäisessä momentissa tarkoitetussa tehtävien osoittamisessa on sovellettava perustetta, jonka mukaan onorario-tuomareille ei anneta
a) siviilioikeudellisissa asioissa turvaamis- ja omaisuudensuojamenettelyiden käsittelyä, lukuun ottamatta päämenettelyn tai omistusoikeuskannetta koskevan oikeudenkäynnin aikana esitettyjä vaatimuksia;
b) rikosasioissa rikostutkinnasta vastaavan tuomarin ja valmisteluistunnosta vastaavan tuomarin tehtäviä sekä muiden kuin rikosprosessilain 550 §:ssä säädettyjen menettelyjen käsittelyä.”
15 Asetuksen nro 12 71 §:ssä säädettiin seuraavaa:
”Onorario-syyttäjiä voidaan nimittää yleisten alioikeuksien syyttäjistöön apulaissyyttäjinä 72 §:ssä tarkoitettujen tehtävien ja muiden laissa heille erityisesti annettujen tehtävien hoitamiseksi.
Onorario-apulaissyyttäjät nimitetään samojen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti kuin alioikeuksien onorario-tuomarit. Heihin sovelletaan 42 ter, 42 quater, 42 quinquies ja 42 sexies §:ää.”
16 Kyseisen asetuksen 72 §:ssä säädettiin seuraavaa:
”Menettelyissä, joissa alioikeus käsittelee asiaa yhden tuomarin kokoonpanossa, syyttäjäviranomaisen tehtäviä voivat hoitaa yleisen alioikeuden syyttäjän antaman valtuutuksen nojalla:
a) suullisessa käsittelyssä auskultantit, toimivaltaiseen yksikköön nimitetyt onorario-apulaissyyttäjät, enintään kaksi vuotta aikaisemmin eläkkeelle jääneet henkilöstön jäsenet, jotka edeltävien viiden vuoden aikana ovat suorittaneet haastemiehen tehtäviä, taikka oikeustieteen kandidaatit, jotka ovat auskultanttien kilpailumenettelystä annetun asetuksen ja oikeudellisiin ammatteihin 15.5.1997 annetun lain nro 127 17 §:n 113 ja 114 momentin mukaisesti valmistavista erikoistumisoppilaitoksista annetun asetuksen muuttamisesta [(decreto legislativo n. 398 - Modifica alla disciplina del concorso per uditore giudiziario e norme sulle scuole di specializzazione per le professioni legali, a norma dell’articolo 17, commi 113 e 114, della legge 15 maggio 1997, n. 127)] 17.11.1997 annetun asetuksen nro 398 (GURI nro 269, 18.11.1997) 16 §:ssä tarkoitetun kaksivuotisen oikeudellisiin ammatteihin valmistavan erikoistumisoppilaitoksen toisella vuosikurssilla
b) pidätyksen tai kiinnioton vahvistamisistunnossa auskultantit, jotka ovat suorittaneet vähintään kuuden kuukauden mittaisen harjoittelun, ja yksinomaan kiireellisen pidätysmääräyksen vahvistamisessa vähintään kuusi kuukautta toimivaltaisen yksikön palveluksessa olleet onorario-apulaissyyttäjät
c) toimivaltaisen yksikön palveluksessa olevat onorario-apulaissyyttäjät rikosprosessilain 459 §:n 1 momentin ja 565 §:n nojalla annetun rangaistusmääräyshakemuksen osalta
d) toimivaltaisen yksikön palveluksessa olevat onorario-apulaissyyttäjät rikosprosessilain 127 §:ssä tarkoitetuissa suljetuin ovin käytävissä menettelyissä, jollei b kohdan säännöksistä muuta johdu, saman lain 655 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa edellyttävissä täytäntöönpanomenettelyissä ja menettelyissä, joissa riitautetaan syyttäjän asiantuntijoille, teknisille neuvonantajille, tulkeille ja kääntäjille maksettavasta palkkioista 8.7.1980 annetun lain nro 319 [[legge n. 319 - Compensi spettanti ai periti, ai consulenti tecnici, interpreti e traduttori per le operazioni eseguite a richiesta dell’autorita’ giudiziaria] (GURI nro 192, 15.7.1980) 11 §:n nojalla tekemä päätös asiantuntijoille, teknisille neuvonantajille ja kääntäjille maksettavasta palkkiosta
e) siviilioikeudellisissa menettelyissä auskultantit, toimivaltaisen yksikön palveluksessa olevat onorario-apulaissyyttäjät tai a kohdassa tarkoitetun oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneet.
Rikosasioissa sovelletaan myös kriteeriä, jonka mukaan syyttäjäviranomaisen tehtäviä ei delegoida menettelyissä, jotka koskevat muita kuin sellaisia rikoksia, joiden osalta rikosoikeudellinen menettely pannaan vireille suoralla haasteella rikosprosessilain 550 §:n säännösten mukaisesti.”
17 Italian lainsäätäjä on kumonnut 28.4.2016 annetun lain nro 57 täytäntöönpanemiseksi magistratura onoraria ‑laitoksen uudistuksesta ja muista rauhantuomareita koskevista säännöksistä sekä palveluksessa olevia onorario-tuomareita ja ‑syyttäjiä koskevasta siirtymäjärjestelystä 13.7.2017 annetulla asetuksella (decreto legislativo) nro 116 (Riforma organica della magistratura onoraria e altre disposizioni sui giudici di pace, nonché disciplina transitoria relativa ai magistrati onorari in servizio, a norma della legge 28 aprile 2016, n. 57) (GURI nro 177, 31.7.2017, s. 1; jäljempänä asetus nro 116) tämän tuomion 8–16 kohdassa olevat asetuksen nro 12 säännökset.
18 Asetuksen nro 116 29 §:ssä, sellaisena kuin se on muutettuna valtion talousarviosta varainhoitovuodelle 2022 ja monivuotisesta talousarviosta kolmivuotiskaudelle 2022–2024 30.12.2021 annetulla lailla nro 234 (legge n. 234 – Bilancio di previsione dello Stato per l’anno finanziario 2022 e bilancio pluriennale per il triennio 2022-2024) (GURI nro 310, 31.12.2021, s. 1), säädetään seuraavaa:
”1. Tämän asetuksen voimaantulopäivänä palveluksessa olevat onorario-tuomarit ja ‑syyttäjät voidaan hakemuksesta nimittää uudelleen siihen saakka, kun he täyttävät 70 vuotta.
2. Tämän asetuksen voimaantulopäivänä palveluksessa olevilla onorario-tuomareilla ja syyttäjillä, joita ei nimitetä uudelleen joko sen vuoksi, etteivät he ole jättäneet tätä koskevaa hakemusta, tai sen vuoksi, etteivät he ole läpäisseet 3 momentissa tarkoitettua arviointimenettelyä, on oikeus korvaukseen, jonka määrä ennen veronpidätyksiä on 2 500 euroa kultakin palvelusvuodelta, jonka kuluessa he ovat osallistuneet istuntoihin vähintään 80 päivänä, ja 1 500 euroa ennen veronpidätyksiä kultakin palvelusvuodelta, jonka kuluessa he ovat osallistuneet istuntoihin vähemmän kuin 80 päivänä, ja joka tapauksessa yhteensä enintään 50 000 euroa henkilöä kohden ennen veronpidätyksiä, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta heidän oikeuttaan kieltäytyä tästä korvauksesta. Yli kuuden kuukauden ajan jatkunut työskentely rinnastetaan edellisessä virkkeessä tarkoitettua korvausta laskettaessa yhteen vuoteen. Korvauksen saaminen merkitsee luopumista kaikista muista minkä tahansa luonteisista päättyneestä luottamustehtävää koskevasta suhteesta johtuvista vaatimuksista.
3. Edellä 1 momentissa tarkoitettua uudelleennimittämistä varten ylin tuomari- ja syyttäjäneuvosto järjestää päätöksellään kolme erillistä arviointimenettelyä, jotka pidetään vuosittain kolmivuotiskaudella 2022–2024. Ne koskevat palveluksessa olevia onorario-tuomareita ja ‑syyttäjiä, jotka ovat tämän asetuksen voimaantulopäivänä olleet palveluksessa
a) yli 16 palvelusvuotta,
b) 12–16 palvelusvuotta,
a) alle 12 palvelusvuotta.
– –
5. Edellä 3 momentissa tarkoitettuja arviointimenettelyjä koskeva osallistumishakemus merkitsee luopumista kaikista muista minkä tahansa luonteisista aiemmasta luottamustehtävää koskevasta suhteesta johtuvista vaatimuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeutta edellä 2 momentissa tarkoitettuun korvaukseen, mikäli kyseistä tuomaria tai syyttäjää ei nimitetä uudelleen.
– – ”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
19 AV, BT, CV ja DW ovat italialaisia onorario-tuomareita ja ‑syyttäjiä. Tämä tuomareiden ja syyttäjien ryhmä koostuu juristeista, jotka hoitavat tuomiovallan käyttöön liittyviä tehtäviä pääasiallisen ammattinsa ulkopuolella teoreettisesti rajoitetun ajan ja jotka eivät kuulu tuomari- ja syyttäjäkuntaan. Pääasian kantajat hoitavat erityisesti Procuratore onorario aggiunton (onorario-apulaissyyttäjä) ja Giudice onorarion (onorario-tuomari) tehtäviä.
20 Hoidettuaan tehtäviään yli 16 vuotta edellä mainitut henkilöt nostivat 23.3.2016 kanteen Tribunale amministrativo regionale per il Laziossa (Lazion alueellinen hallintotuomioistuin, Italia), joka on alioikeus pääasian oikeudenkäynnissä, ja vaativat muun muassa, että heitä kohdellaan taloudellisesti ja oikeudellisesti samalla tavalla kuin vakituisia tuomareita ja syyttäjiä.
21 Kyseinen tuomioistuin hylkäsi kanteen 1.9.2021 antamallaan tuomiolla, pääasian kantajat valittivat siitä Consiglio di Statoon (ylin hallintotuomioistuin, Italia), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.
22 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa yhtäältä, että vakituisiin tuomareihin ja syyttäjiin sovellettavaa järjestelmää ei voida automaattisesti soveltaa onorario-tuomareihin ja ‑syyttäjiin niiden erojen vuoksi, jotka johtuvat kuninkaan asetuksen nro 12 merkityksellisistä säännöksistä, jotka koskevat onorario-tuomareiden ja ‑syyttäjien tehtäviä, työsuhteen ehtoja sekä näiden tuomareiden ja syyttäjien ja julkishallinnon välisiä suhteita.
23 Onorario-tuomarien ja ‑syyttäjien tilanne eroaa erityisesti vakituisten tuomareiden ja syyttäjien tilanteesta useiden keskeisten seikkojen osalta, kuten heidän palvelukseenottotapansa osalta, sen osalta, että heidän lainkäyttötoimintansa ei ole luonteeltaan yksinomaista ja jatkuvaa, tehtävien yhteensopimattomuutta koskevan järjestelmän osalta, työsuhteen keston osalta , heidän lainkäyttötoimintansa rajojen ja palkkaus- ja sosiaaliturvajärjestelmänsä osalta sekä heidän ja julkishallinnon välisen suhteen luonteen osalta.
24 Toisaalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kuitenkin, että onorario-tuomarit ja ‑syyttäjät tekevät aitoja ja todellisia työsuorituksia, jotka eivät ole täysin epäolennaisia ja toisarvoisia ja joista he saavat korvauksia, jotka ovat luonteeltaan vastiketta, joten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan he kuuluvat puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetun määräaikaisen työntekijän käsitteen soveltamisalaan.
25 Kyseisellä tuomioistuimella on tältä osin epäilyksiä siitä, onko pääasiassa kyseessä oleva onorario-tuomareihin ja ‑syyttäjien sovellettava järjestelmä yhteensopiva unionin oikeuden kanssa ensinnäkin siksi, että kyseisellä järjestelmällä evätään näiltä tuomareilta ja syyttäjiltä mahdollisuus saada oikeus palkalliseen vuosilomaan ja kaikenlaiseen sosiaaliturvaan.
26 Toiseksi kyseinen tuomioistuin pohtii kyseisen järjestelmän yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa, koska erilaisilla kansallisilla lainsäädäntötoimilla, joilla poiketaan kuninkaan asetuksen nro 12 42 quinquies §:n säännöksistä, on mahdollistettu onorario-tuomareiden ja ‑syyttäjien työsuhteen perättäiset uudistamiset ja siten heidän työsuhteensa keston pidentäminen. Se pohtii erityisesti sitä, voidaanko syitä, joihin Italian lainsäätäjä on vedonnut perustellakseen kyseisten tuomareiden ja syyttäjien työsuhteiden perättäisiä uudistamisia, eli muun muassa tarvetta odottaa onorario-tuomari- ja ‑syyttäjäjärjestelmän rakenneuudistusta ja turvata tällä välin lainkäytön jatkuvuus, pitää puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuina perusteltuina syinä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä myös sitä, onko tarkoituksenmukaista ottaa huomioon tasapainottavat asianomaisille edulliset vaikutukset, jotka johtuvat poikkeuksista kuninkaan asetuksen nro 12 42 quinquies §:ssä säädettyyn sääntöön, koska näiden poikkeusten ansiosta onorario-tuomarien ja ‑syyttäjien tehtäviä on jatkettu lähes automaattisesti.
27 Näissä olosuhteissa Consiglio di Stato on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko direktiivin 2003/88 7 artiklaa ja – – puitesopimuksen 4 lauseketta tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa alioikeuden onorario-tuomareille ja syyttäjänviraston onorario-apulaissyyttäjille ei anneta lainkaan oikeutta korvaukseen lomakaudelta, jolloin toimintaa ei ole, eikä sosiaaliturvaan ja työtapaturmia ja ammattitauteja koskevaan lakisääteiseen vakuutusturvaan?
2) Onko – – puitesopimuksen 5 lauseketta tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan onorario-tuomareiden määräaikaista työsuhdetta, joka luokitellaan palvelusuhteeksi eikä onorario-tuomarin ja julkishallinnon väliseksi työsuhteeksi ja jonka osalta on säädetty järjestelmä, joka perustuu alkuperäiseen ja vain yhden kerran uudistettavissa olevaan nimittämistoimeen, voidaan useita kertoja jatkaa kansallisen lain tasoisilla säädöksillä ilman, että siihen liittyy tehokkaita ja varoittavia seuraamuksia, ja ilman, että nämä palvelussuhteet olisi mahdollista muuttaa toistaiseksi voimassa oleviksi julkishallinnon työsopimuksiksi, tosiasiallisessa tilanteessa, jossa on saattanut syntyä kyseisten tuomareiden oikeudellisen aseman kannalta tasapainottavia, heille edullisia vaikutuksia, koska heidän tehtäviään on käytännössä automaattisesti jatkettu uudelle kaudelle? ”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Tutkittavaksi ottaminen
28 Italian hallituksen mukaan ennakkoratkaisukysymyksiä ei voida ottaa tutkittavaksi.
29 Ensimmäisen kysymyksen osalta kyseinen hallitus korostaa, että Consiglio di Stato toteaa ennakkoratkaisupyynnössään, että vakituisiin tuomareiden ja syyttäjien ja onorario-tuomareiden ja ‑syyttäjien erilainen kohtelu siltä osin kuin on kyse oikeudesta palkalliseen lomaan ja sosiaaliturvaan ja työtapaturmia ja ammattitauteja koskevaan lakisääteiseen vakuutusturvaan on poistettu asetuksen nro 116 voimaantulon johdosta, ja että on mahdollista, että edellytykset kyseisen asetuksen analogiselle soveltamiselle pääasian kanteen kohteena oleviin suhteisiin täyttyvät.
30 Ennen kuin kyseinen tuomioistuin esitti ennakkoratkaisupyyntönsä unionin tuomioistuimelle, sen olisi siten pitänyt tutkia perusteellisemmin mahdollisuutta soveltaa pääasiassa analogisesti asetusta nro 116. Pelkän tähän mahdolliseen sovellettavuuteen viittaamisen perusteella ei nimittäin voida ymmärtää yhteyttä, joka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on olemassa unionin oikeuden säännösten, joihin on vedottu, ja asian kannalta merkityksellisten Italian oikeuden säännösten välillä.
31 Toisen kysymyksen osalta Italian hallitus katsoo, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi pitänyt ottaa huomioon asetuksen nro 116 29 §:n muuttamisesta johtuva onorario-tuomareiden ja ‑syyttäjien työsuhteen vakinaistaminen ennen tämän ennakkoratkaisupyynnön esittämistä unionin tuomioistuimelle. Tämä vakinaistaminen tekee Italian hallituksen mukaan Italian onorario-tuomareita ja ‑syyttäjiä koskevan lainsäädännön puitesopimuksen 4 ja 5 lausekkeen mukaiseksi, mikä tekee toisesta kysymyksestä hypoteettisen.
32 Tässä yhteydessä on huomautettava, että yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta, jolloin olettamana on, että niillä on merkitystä. Jos siis esitetty kysymys koskee unionin oikeussäännön tulkintaa tai pätevyyttä, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata siihen, paitsi jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyyn kysymykseen (tuomio 27.4.2023, AxFina Hungary, C‑705/21, EU:C:2023:352, 27 kohta).
33 Lisäksi SEUT 267 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä, joka perustuu kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, yksinomaan kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen tulkitsemaan ja soveltamaan kansallista lainsäädäntöä, kun taas unionin tuomioistuin on toimivaltainen lausumaan ainoastaan unionin säädöksen tulkinnasta tai pätevyydestä niiden tosiseikkojen perusteella, jotka kansallinen tuomioistuin sille ilmoittaa (tuomio 27.04.2023, AxFina Hungary, C‑705/21, EU:C:2023:352, 28 kohta).
34 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt selvästi ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin ennakkoratkaisukysymykset liittyvät, sellaisen oikeusriidan yhteydessä, joka ei vaikuta hypoteettiselta tai fiktiiviseltä. Lisäksi se on todennut nimenomaisesti, ettei asetusta nro 116 voitu ajallisesti soveltaa pääasiaan.
35 Lisäksi tämän tuomion 32 ja 33 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole ratkaista, olisiko ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, joka on esittänyt ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka ovat tarpeen, jotta unionin tuomioistuin voi antaa hyödyllisen vastauksen ennakkoratkaisukysymyksiin, pitänyt tarkastella perusteellisemmin niitä kansallisia oikeudellisia puitteita, jotka se vahvistaa omalla vastuullaan, ennen tämän ennakkoratkaisupyynnön esittämistä unionin tuomioistuimelle.
36 Tästä seuraa, että ennakkoratkaisukysymykset on otettava tutkittaviksi.
Asiakysymys
Ensimmäinen kysymys
37 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2003/88 7 artiklaa ja puitesopimuksen 4 lauseketta tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa – toisin kuin siinä säädetään vakituisten tuomareiden ja syyttäjien osalta – evätään onorario-tuomareilta ja ‑syyttäjiltä oikeus korvaukseen siltä lomakaudelta, jolloin lainkäyttötoimintaa ei ole, sekä sosiaaliturvaan ja työtapaturmia ja ammattitauteja koskevaan lakisääteiseen vakuutusturvaan.
38 On muistutettava, että puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa vahvistetaan kielto kohdella määräaikaisia työntekijöitä työehtojen osalta epäedullisemmin kuin vastaavia vakituisia työntekijöitä pelkästään siksi, että he työskentelevät määräaikaisen sopimuksen nojalla, ellei erilaiseen kohteluun ole asiallisia syitä (tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomarien asema), C‑236/20, EU:C:2022:263, 32 kohta).
39 Ensinnäkin on todettava, että unionin tuomioistuin on jo todennut, että puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaisen työntekijän käsitettä on tulkittava siten, että se kattaa rauhantuomarin, joka on nimitetty rajoitetuksi ajaksi ja joka tehtäviensä yhteydessä tekee aitoja ja todellisia työsuorituksia, jotka eivät ole täysin epäolennaisia ja toisarvoisia ja joista hän saa korvauksia, jotka ovat luonteeltaan vastiketta (tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomareiden asema), C‑236/20, EU:C:2022:263, 30 kohta).
40 Koska ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että rauhantuomarit ovat Italian oikeusjärjestyksen alaisuuteen kuuluvia onorario-tuomareita ja ‑syyttäjiä, tätä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa myös pääasiassa kyseessä oleviin tuomareihin ja syyttäjiin. Nämä tuomarit ja syyttäjät voivat siten lähtökohtaisesti kuulua puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetun määräaikaisen työntekijän käsitteen soveltamisalaan edellyttäen, että he tekevät tehtäviensä yhteydessä aitoja ja todellisia työsuorituksia, jotka eivät ole täysin epäolennaisia ja toisarvoisia ja joista he saavat korvauksia, jotka ovat luonteeltaan vastiketta, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä.
41 Toiseksi unionin tuomioistuin on jo todennut kyseisen puitesopimuksen 4 lausekkeessa tarkoitetuista työehdoista, että nämä työehdot sisältävät palkkaehdot ja sellaiset eläke-ehdot, jotka perustuvat työsuhteeseen, mutteivät eläke-ehtoja, jotka johtuvat lakisääteisestä sosiaaliturvajärjestelmästä. Unionin tuomioistuin on myös todennut, että ratkaiseva peruste sen määrittämiseksi, kuuluuko toimenpide tämän käsitteen soveltamisalaan, on juuri työtä koskeva seikka eli työntekijän ja työnantajan välille muodostunut työsuhde (ks. vastaavasti tuomio 20.12.2017, Vega González, C‑158/16, EU:C:2017:1014, 30 kohta ja tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia (Italialaisten rauhantuomareiden asema), C‑236/20, EU:C:2022:263, 36 kohta).
42 Näin ollen vakituisten tuomareiden ja syyttäjien järjestelmän kaltainen sosiaaliturvajärjestelmä ja työtapaturmia ja ammattitauteja koskeva lakisääteinen vakuutusturva voi kuulua puitesopimuksen 4 lausekkeessa tarkoitetun työehtojen käsitteen alaan, jos se perustuu kyseisten tuomareiden ja syyttäjien työsuhteen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä.
43 Lisäksi lomakaudelta, jolloin lainkäyttötoimintaa ei ole, maksettavan korvauksen osalta, sellaisena kuin vakituiset tuomarit ja syyttäjät sen saavat, on muistutettava, että saman puitesopimuksen 4 lausekkeessa tarkoitetut työehdot sisältävät oikeuden palkalliseen vuosilomaan (ks. vastaavasti tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomarien asema), C‑236/20, EU:C:2022:263, 38 kohta).
44 Kolmanneksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan syrjintäkiellon periaate, josta puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohta on erityinen ilmaisu, edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (tuomio 16.7.2020, Governo della Repubblica italiana (Italialaisten rauhantuomarien asema), C‑658/18, EU:C:2020:572, 141 kohta).
45 Jotta voidaan arvioida, tekevätkö kyseessä olevat henkilöt puitesopimuksessa tarkoitettua samaa tai samanlaista työtä, puitesopimuksen 3 lausekkeen 2 kohdan ja 4 lausekkeen 1 kohdan mukaisesti on selvitettävä, voidaanko näiden henkilöiden katsoa olevan toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa, kun otetaan huomioon joukko tekijöitä, kuten työn luonne, koulutusta koskevat edellytykset ja työehdot (tuomio 16.7.2020, Governo della Repubblica italiana (Italialaisten rauhantuomarien asema), C‑658/18, EU:C:2020:572, 143 kohta).
46 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa yhtäältä useisiin eroihin kyseessä oleviin tuomareihin ja syyttäjiin sovellettavien oikeudellisten ja taloudellisten järjestelmien välillä ja korostaa erityisesti onorario-tuomareiden ja ‑syyttäjien nimittämistä koskevia sääntöjä, heidän työsuhteensa teoreettisesti tilapäistä kestoa, niiden asioiden luonnetta, joita näillä tuomareilla on oikeus käsitellä, sekä heidän erityistä palkkaustaan.
47 Toisaalta ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että onorario-tuomareilla ja ‑syyttäjillä ja vakituisilla tuomareilla ja syyttäjillä on samat velvollisuudet ja vastuut ja että heitä valvotaan samalla tavoin. Lisäksi on kiistatonta, että onorario-tuomarit ja ‑syyttäjät harjoittavat lainkäyttötoimintaa.
48 Tämän perusteella ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, joka on yksin toimivaltainen arvioimaan tosiseikkoja, on ratkaistava, ovatko pääasian kantajien kaltaiset onorario-tuomarit ja ‑syyttäjät tilanteessa, joka on rinnastettavissa vakituisten tuomarien ja syyttäjien tilanteeseen (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, Governo della Repubblica italiana (Italialaisten rauhantuomarien asema), C‑658/18, EU:C:2020:572, 148 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
49 Tältä osin on todettava, että vakituisten tuomareiden ja syyttäjien ja onorario-tuomareiden ja ‑syyttäjien erilainen kohtelu, johon pääasian kantajat vetoavat, perustuu siihen, että verrattuna vakituisiin tuomareihin ja syyttäjiin, jotka hoitavat tehtäviä, jotka vastaavat onorario-tuomareiden ja ‑syyttäjien tehtäviä, viimeksi mainituilta evätään sekä kaikki korvaukset siltä lomakaudelta, jonka aikana lainkäyttötoimintaa ei ole, että sosiaaliturva ja lakisääteinen vakuutusturva.
50 Jos osoitetaan, että pääasian kantajien kaltaiset onorario-tuomarit ja ‑syyttäjät ovat vakituisten tuomareiden ja syyttäjien tilanteeseen rinnastettavassa tilanteessa, on selvitettävä, onko olemassa asiallisia syitä, jotka oikeuttavat tällaisen erilaisen kohtelun.
51 Tältä osin on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan todettua erilaista kohtelua on voitava perustella sillä, että on olemassa täsmällisiä ja konkreettisia seikkoja, jotka ovat objektiivisten ja läpinäkyvien arviointiperusteiden perusteella ominaisia kyseessä olevalle työehdolle siinä erityisessä asiayhteydessä, johon se kuuluu, jotta voidaan varmistaa, että kyseinen erilainen kohtelu vastaa todellista tarvetta, että sillä voidaan saavuttaa asetettu tavoite ja että se on tätä varten tarpeellinen. Tällaiset seikat voivat olla muun muassa seurausta niiden työtehtävien erityisluonteesta, joiden hoitamiseksi kyseiset määräaikaiset sopimukset on tehty, sekä näille tehtäville luontaisista ominaispiirteistä tai mahdollisesti jäsenvaltion toiminnasta, kun se pyrkii hyväksyttävään sosiaalipoliittiseen päämäärään (tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomarien asema), C‑236/20, EU:C:2022:263, 41 kohta).
52 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee ensinnäkin, että Italian lainsäätäjän tavoittelemien päämäärien, joilla pyritään heijastamaan onorario-tuomarin ja ‑syyttäjän ja vakituisen tuomarin ja syyttäjän ammatinharjoittamisen välisiä eroavaisuuksia, voidaan siis katsoa muodostavan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 ja/tai 4 kohdassa tarkoitetun asiallisen syyn, kunhan asianomaiset toimenpiteet vastaavat todellista tarvetta ja niillä voidaan saavuttaa asetettu tavoite ja ne ovat tätä varten tarpeellisia. Toiseksi unionin tuomioistuin on todennut, että onorario-tuomareiden ja ‑syyttäjien ja vakituisten tuomareiden ja syyttäjien palvelukseenottomenettelyjen väliset eroavaisuudet ja etenkin kansallisessa oikeusjärjestyksessä ja erityisesti perustuslain 106 §:n 1 momentissa annettu erityinen merkitys vakituisten tuomareiden ja syyttäjien palvelukseen ottamista varten varta vasten suunnitelluille kilpailuille näyttävät osoittavan niiden tehtävien erityisluonteen, joista kyseisten tuomareiden ja syyttäjien on vastattava, ja niiden pätevyysvaatimusten erilaisen tason, jotka näiden tehtävien hoitamiselle on asetettu (ks. analogisesti tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomareiden asema), C‑236/20, EU:C:2022:263, 45 ja 46 kohta).
53 Näin ollen se, että on olemassa virkaanottamiskilpailu, joka on suunniteltu varta vasten vakituisille tuomareille ja syyttäjille tuomari- ja syyttäjäkuntaan pääsyä varten ja joka ei ole osa onorario-tuomareiden ja ‑syyttäjien nimittämistä, mahdollistaa sen, etteivät viimeksi mainitut saa kaikkia vakituisille tuomareille ja syyttäjille kuuluvia oikeuksia (ks. analogisesti tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomareiden asema), C‑236/20, EU:C:2022:263, 47 kohta).
54 Vaikka tietyt kohtelun erot voivat olla oikeutettuja pätevyysvaatimusten eroavuuksien ja niiden tehtävien luonteen, joista vakituisten tuomareiden ja syyttäjien on vastattava, perusteella, sitä, ettei onorario-tuomareilla ja ‑syyttäjillä ole lainkaan oikeutta palkalliseen lomaan eikä minkäänlaiseen sosiaaliavustukseen tai sosiaalivakuutukseen, ei kuitenkaan voida hyväksyä puitesopimuksen 4 lausekkeen perusteella (ks. analogisesti tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomareiden asema), C‑236/20, EU:C:2022:263, 53 kohta).
55 Ensinnäkin lomaoikeuden osalta on muistutettava, että direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen työntekijä saa vähintään neljän viikon palkallisen vuosiloman”.
56 Lisäksi direktiivin 2003/88 säännöksistä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaikka jäsenvaltioiden tehtävänä on määrittää palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden käyttämiseen ja toteuttamiseen liittyvät edellytykset, ne eivät saa asettaa minkäänlaisia edellytyksiä mainitun, suoraan kyseisestä direktiivistä johtuvan oikeuden muodostumiselle (tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomarien asema), C‑236/20, EU:C:2022:263, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
57 Lopuksi on muistutettava, että puitesopimuksen 4 lausekkeen 2 kohdan mukaan silloin kun se on tarkoituksenmukaista, sovelletaan pro rata temporis ‑periaatetta.
58 Näin ollen ei vaikuta siltä, että tämän tuomion 49 kohdassa tarkoitettu erilainen kohtelu vastaisi todellista tarvetta, että sillä voitaisiin saavuttaa tavoiteltu päämäärä ja että se olisi tätä varten tarpeellinen, mikä on kansallisen tuomioistuimen tehtävä selvittää.
59 Edellä todettujen seikkojen perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2003/88 7 artiklaa ja puitesopimuksen 4 lauseketta on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa – toisin kuin vakituisten tuomareiden ja syyttäjien osalta – evätään vastaavassa tilanteessa olevilta onorario-tuomareilta ja ‑syyttäjiltä oikeus saada korvausta lomakaudelta, jolloin lainkäyttötoimintaa ei ole, sekä sosiaaliturva ja työtapaturmia ja ammattitauteja koskeva lakisääteinen vakuutusturva.
Toinen kysymys
60 Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko puitesopimuksen 5 lauseketta tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan onorario-tuomareiden ja ‑syyttäjien työsuhde voidaan uudistaa perättäin ilman, että näiden uudistamisten väärinkäytön rajoittamiseksi säädetään tehokkaista ja varoittavista seuraamuksista tai näiden tuomareiden ja syyttäjien työsuhteen muuntamisesta toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi.
61 Puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai ‑suhteiden väärinkäytön estämiseksi ottamaan tosiasiallisesti ja sitovasti käyttöön vähintään yksi kyseisessä lausekkeessa luetelluista toimenpiteistä, jos niiden kansalliseen oikeuteen ei sisälly vastaavia oikeudellisia toimenpiteitä. Nämä kolme kyseisen lausekkeen 1 kohdan a–c alakohdassa lueteltua toimenpidettä koskevat perusteltuja syitä tällaisen työsopimuksen tai työsuhteen uudistamista varten, perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai ‑suhteiden enimmäiskokonaiskestoa ja niiden uudistamisten lukumäärää (tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13–C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 74 kohta).
62 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka jäsenvaltioilla on harkintavaltaa väärinkäytösten estämistoimenpiteiden osalta tällaisten uudistamisen osalta, ne eivät voi kuitenkaan kyseenalaistaa puitesopimuksen tavoitetta tai tehokasta vaikutusta (ks. vastaavasti tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomarien asema), C‑236/20, EU:C:2022:263, 58 kohta).
63 Erityisesti puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusteltujen syiden käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan määrätylle toiminnalle ominaisia täsmällisiä ja konkreettisia olosuhteita, jotka ovat sellaisia, että niillä voidaan kyseisessä nimenomaisessa yhteydessä perustella perättäisten määräaikaisten työsopimusten käyttöä. Nämä olosuhteet voivat olla muun muassa seurausta niiden työtehtävien erityisluonteesta, joiden suorittamiseksi tällaiset sopimukset on tehty, sekä näille tehtäville luontaisista ominaispiirteistä tai mahdollisesti siitä, että jäsenvaltio pyrkii hyväksyttävään sosiaalipoliittiseen päämäärään (tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13–C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 87 kohta).
64 Tässä yhteydessä määräaikaisten työsopimusten tai ‑suhteiden uudistaminen sellaisten tarpeiden tyydyttämiseksi, jotka eivät tosiasiassa ole luonteeltaan väliaikaisia vaan päinvastoin pysyviä ja jatkuvia, ei ole perusteltua määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Määräaikaisten työsopimusten tai ‑suhteiden tällainen käyttö on nimittäin välittömästi vastoin tämän puitesopimuksen perustana olevaa olettamaa siitä, että toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset ovat vallitseva työsuhdemuoto, vaikka määräaikaiset työsopimukset ovat tyypillisiä tietyillä toimialoilla tai tietyissä ammateissa ja toiminnoissa (tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13–C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 100 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
65 Puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdan noudattaminen edellyttää siis, että valvotaan konkreettisesti sitä, että määräaikaisten työsopimusten tai ‑suhteiden uudistamisella pyritään kattamaan väliaikaisia tarpeita ja ettei kansallista säännöstä käytetä tosiasiassa työnantajan pysyvien ja jatkuvien henkilöstötarpeiden kattamiseen (ks. vastaavasti tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13–C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
66 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Italian lainsäädännöllä käyttöön otetuilla poikkeuksilla kuninkaan asetuksen nro 12 42 quinquies §:ssä vahvistettuun sääntöön, jonka mukaan onorario-tuomari ja ‑syyttäjä nimitetään kolmeksi vuodeksi ja hänen työsuhteensa voidaan uudistaa vain kerran, on mahdollistettu pääasian kantajien työsuhteen uudistaminen useaan otteeseen. Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevista tiedoista ei myöskään ilmene, että tässä säännöstössä olisi säädetty puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetuista vastaavista oikeudellisista toimenpiteistä, joilla pyritään ehkäisemään väärinkäytöksiä, jotka johtuvat perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden käytöstä, tai mahdollisuudesta muuttaa pääasian kantajien kaltaisten onorario-tuomareiden ja ‑syyttäjien työsuhde toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi.
67 Italian hallituksen mukaan nämä poikkeukset on otettu käyttöön puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuina perusteltuina syinä onorario-tuomareiden ja ‑syyttäjien työsuhteen uudistamisten oikeuttamiseksi. Nämä uudistamiset ovat sen mukaan olleet tarpeen odotettaessa vasta vuonna 2021 toteutettua onorario-tuomarikunnan ja ‑syyttäjistön rakennemuutosta lainkäytön jatkuvuuden takaamiseksi.
68 Tältä osin on todettava, että lainkäytön jatkuvuus voi tosin olla hyväksyttävä tavoite, johon Italian tasavalta voi pyrkiä ja joka oikeuttaa onorario-tuomarikunnan ja ‑syyttäjistön tiettyjen työsuhteiden uudistamisen.
69 On kuitenkin muistutettava, että pääasian kantajien, jotka ovat tulleet palvelukseen vuodesta 1995 lähtien, työsuhde on uudistettu useaan otteeseen ja että Italian lainsäätäjä on vasta vuonna 2021 asetuksen nro 116 tarkistamisen jälkeen ottanut käyttöön mekanismin, joka mahdollistaa onorario-tuomareiden ja ‑syyttäjien työsuhteen vakauttamisen.
70 Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamista selvityksistä muuta johdu, vaikuttaa näin ollen siltä, että pääasian kantajien työsuhteen uudistamisia ei ole niiden lukumäärän perusteella käytetty sellaisten tarpeiden kattamiseen, jotka ovat luonteeltaan väliaikaisia, kuten esimerkiksi riita-asioiden äkillisen ja ennalta-arvaamattoman lukumäärän kasvun vuoksi, vaan Italian tuomioistuinjärjestelmän pysyvien ja jatkuvien tarpeiden tyydyttämiseksi.
71 Lisäksi on muistutettava, että koska mitään seuraamusta, jolla voidaan ehkäistä perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai ‑suhteiden väärinkäytöksiä ja tarvittaessa määrätä siitä seuraamuksia, ei ole, unionin tuomioistuin on 7.4.2022 antamassaan tuomiossa Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑236/20, EU:C:2022:263), joka koski onorario-tuomareihin ja ‑syyttäjiin sovellettavaa säännöstöä, joka tosin poikkeaa kuninkaan asetukseen nro 12 perustuvasta säännöstöstä, todennut, että määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan määräaikainen työsuhde voidaan uudistaa enintään kolme kertaa peräkkäin, aina neljäksi vuodeksi kerrallaan ja enintään 16 vuoden pituiseksi kokonaisajaksi, ja jossa ei säädetä mahdollisuudesta määrätä tehokkaita ja ennaltaehkäiseviä seuraamuksia työsuhteiden väärinkäytösluonteisesta uudistamisesta.
72 Näin ollen on katsottava, että jollei pääasiassa kyseessä olevien tosiseikkojen arvioinnista, joka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä, muuta johdu, on katsottava, että pääasiassa kyseessä olevaa säännöstöä ei voida oikeuttaa puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuilla perustelluilla syillä, millä voidaan ehkäistä perättäisten määräaikaisten työsuhteiden käytöstä johtuvat väärinkäytökset.
73 Tältä osin ei ole merkitystä väitteellä, jonka mukaan pääasiassa kyseessä olevien onorario-tuomarien ja ‑syyttäjien työsuhteiden uudistamisilla on väitetysti myönteisiä vaikutuksia, koska tällaiset vaikutukset eivät ole seikkoja, joita voidaan pitää puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa, sellaisena kuin sitä on tulkittu tämän tuomion 64 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä, tarkoitettuina ”perusteltuina syinä”.
74 Edellä todettujen seikkojen perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan onorario-tuomareiden ja ‑syyttäjien työsuhde voidaan uudistaa perättäin ilman, että näiden uudistamisten väärinkäytösten rajoittamiseksi säädetään tehokkaista ja varoittavista seuraamuksista tai näiden tuomareiden ja syyttäjien työsuhteen muuntamisesta toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi.
Oikeudenkäyntikulut
75 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (EUVL 2003, L 299, s. 9) 7 artiklaa ja 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen, joka on Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteenä, 4 lauseketta
on tulkittava siten, että
ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa – toisin kuin vakituisten tuomareiden ja syyttäjien osalta – evätään vastaavassa tilanteessa olevilta onorario-tuomareilta ja ‑syyttäjiltä oikeus saada korvausta lomakaudelta, jolloin lainkäyttötoimintaa ei ole, sekä sosiaaliturva ja työtapaturmia ja ammattitauteja koskeva lakisääteinen vakuutusturva.
2) Määräaikaisesta työstä 18.3.1999 tehdyn puitesopimuksen, joka on direktiivin 1999/70 liitteenä, 5 lausekkeen 1 kohtaa
on tulkittava siten, että
se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan onorario-tuomareiden ja ‑syyttäjien työsuhde voidaan uudistaa perättäin ilman, että näiden uudistamisten väärinkäytösten rajoittamiseksi säädetään tehokkaista ja varoittavista seuraamuksista tai näiden tuomareiden ja syyttäjien työsuhteen muuntamisesta toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi.
Allekirjoitukset