Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MANUEL CAMPOS SÁNCHEZ-BORDONA
27 päivänä kesäkuuta 2024 (1)
Asia C‑579/23 P
Cunsorziu di i Salamaghji Corsi – Consortium des Charcutiers Corses,
Charcuterie Fontana,
Costa et fils,
L’Aziana,
Charcuterie Passoni,
Orezza – Charcuterie la Castagniccia,
Salaisons réunies,
Salaisons Joseph Pantaloni,
Antoine Semidei ja
L’Atelu Corsu
vastaan
Euroopan komissio
Valitus – Maatalous – Asetus (EU) N:o 1151/2012 – Alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suoja – Nimityksiä ”Jambon sec de l’Île de Beauté”, ”Lonzo de l’Île de Beauté” ja ”Coppa de l’Île de Beauté” koskevien hakemusten hylkääminen – Nimitysten rekisteröintikelpoisuus – Aikaisempien suojattujen alkuperänimitysten ”Jambon sec de Corse/Prisuttu”, ”Lonzo de Corse/Lonzu” ja ”Coppa de Corse/Coppa di Corsica” herättämä mielleyhtymä – Euroopan komission rekisteröintihakemuksiin kohdistaman valvonnan laajuus
1. Nyt käsiteltävä valitus koskee unionin yleisen tuomioistuimen 12.7.2023 antamaa tuomiota(2), jolla hylättiin kumoamiskanne, joka oli nostettu kolmen suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemuksen hylkäämisestä annetusta täytäntöönpanopäätöksestä (EU) 2021/1879(3).
2. Euroopan unionilla on hyvin pitkälle kehitetty maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröityjen nimitysten suojajärjestelmä.(4) Järjestelmää on äskettäin vahvistettu, muutettu ja yhtenäistetty 13.5.2024 alkaen asetuksella (EU) N:o 1143/2024(5), jossa säädetään yhtenäistetymmästä viinejä, tislattuja alkoholijuomia ja maataloustuotteita koskevien maantieteellisten merkintöjen järjestelmästä ja jolla muutetaan asetusta N:o 1151/2012 tässä asiassa esiin nousseiden kysymysten osalta.
3. Asetuksella N:o 1151/2012 otetaan käyttöön koko unionille yhteinen keskitetty suojajärjestelmä sekä suojatuille alkuperänimityksille (SAN) että suojatuille maantieteellisille merkinnöille (SMM).
4. Hakemukset nimitysten suojaamiseksi maantieteellisinä merkintöinä käsitellään hallinnollisessa yhdistelmämenettelyssä, johon osallistuvat kansalliset viranomaiset ja Euroopan komissio.
5. Unionin tuomioistuin on toistaiseksi käsitellyt lähinnä tämän menettelyn nk. kansallista vaihetta koskevia riita-asioita. Nyt käsiteltävän valituksen avulla sen on mahdollista arvioida, missä määrin komissio voi menettelyn nk. unionissa tapahtuvassa vaiheessa kieltäytyä kirjaamasta rekisteriin(6) useita Ranskan viranomaisten aiemmin hyväksymiä suojattuja maantieteellisiä merkintöjä.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt: asetus N:o 1151/2012
6. Asetuksen johdanto-osan 58 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Jotta varmistetaan, että rekisteröityjen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen sekä aitojen perinteisten tuotteiden nimet täyttävät tässä asetuksessa säädetyt edellytykset, asianomaisen jäsenvaltion kansallisten viranomaisten olisi tutkittava hakemukset noudattaen yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, joihin kuuluu kansallinen menettely, jonka mukaisesti voidaan esittää hakemusta koskevia vastaväitteitä. Komission olisi tämän jälkeen tarkistettava hakemukset sen varmistamiseksi, ettei niissä ole mitään selkeitä virheitä ja että unionin lainsäädäntö ja hakujäsenvaltion ulkopuolisten sidosryhmien edut on otettu huomioon.”
7. Asetuksen 13 artiklassa (”Suoja”) säädetään seuraavaa:
”1. Rekisteröidyt nimet on suojattu
– –
b) väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteiden tai palveluiden oikea alkuperä on merkitty tai vaikka suojattu nimi on käännetty tai siihen on liitetty esimerkiksi ilmaisu ’laatu’, ’tyyppi’, ’menetelmä’, ’tuotettu kuten’, ’jäljitelmä’ tai muu vastaava ilmaisu, myös silloin, kun kyse on tuotteiden käytöstä ainesosana;
– –
3. Jäsenvaltioiden on toteutettava riittävät hallinnolliset ja oikeudelliset toimet, joilla estetään tai lopetetaan 1 kohdassa tarkoitettu sellaisten suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen laiton käyttö, jotka tuotetaan tai joita pidetään kaupan kyseisessä jäsenvaltiossa.
– –”.
8. Asetuksen 49 artiklassa (”Nimen rekisteröintihakemus”) säädetään seuraavaa:
”1. Nimien rekisteröintiä 48 artiklassa tarkoitetuissa laatujärjestelmissä voivat hakea ainoastaan ryhmät, jotka työskentelevät niiden tuotteiden parissa, joiden nimi on määrä rekisteröidä.
– –
2. Jos II osastossa vahvistettua järjestelmää koskeva hakemus liittyy maantieteelliseen alueeseen jäsenvaltiossa tai jos III osastossa vahvistettua järjestelmää koskevaa hakemusta valmistelee jäsenvaltioon sijoittautunut ryhmä, hakemus osoitetaan kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
Jäsenvaltion on tutkittava hakemus asianmukaisin keinoin tarkistaakseen, että se on perusteltu ja täyttää kyseisen järjestelmän edellytykset.
3. Jäsenvaltion on osana tämän artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua tutkimusta pantava vireille kansallinen vastaväitemenettely, jolla taataan hakemuksen riittävä julkaiseminen ja johon sisältyy kohtuullinen aika, jonka kuluessa luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltion alueelle tai asuvat siellä, voivat esittää hakemusta koskevan vastaväitteen.
Jäsenvaltion on tarkasteltava II osastossa vahvistetun järjestelmän mukaisesti saatujen vastaväitteiden tutkittavuutta 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen perusteiden mukaisesti, ja III osastossa vahvistetun järjestelmän mukaisesti saatujen vastaväitteiden tutkittavuutta 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen perusteiden mukaisesti.
4. Jos jäsenvaltio saatujen vastaväitteiden tarkastelun jälkeen katsoo, että tämän asetuksen vaatimukset täyttyvät, se voi tehdä myönteisen päätöksen ja esittää komissiolle hakemusasiakirjan. Sen on tällaisessa tapauksessa ilmoitettava komissiolle vastaväitteistä, jotka voidaan ottaa tutkittaviksi ja jotka on saatu luonnolliselta tai oikeushenkilöltä, joka on laillisesti pitänyt kaupan kyseisiä tuotteita käyttäen asianomaisia nimiä, jatkuvasti vähintään viiden vuoden ajan ennen 3 kohdassa tarkoitettua julkaisupäivää.
Jäsenvaltion on varmistettava, että sen tekemä myönteinen päätös julkistetaan ja että luonnollisilla ja oikeushenkilöillä, joiden oikeutettua etua asia koskee, on mahdollisuus valittaa päätöksestä.
Jäsenvaltion on varmistettava, että myönteisen päätöksen perusteena ollut tuote-eritelmä julkaistaan, ja huolehdittava siitä, että tuote-eritelmä on sähköisesti saatavilla.
Suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen osalta jäsenvaltioiden on myös taattava tuote-eritelmän sen version, josta komissio tekee päätöksen 50 artiklan 2 kohdan nojalla, riittävä julkaiseminen.
5. Jos II osastossa vahvistettua järjestelmää koskeva hakemus liittyy maantieteelliseen alueeseen kolmannessa maassa tai jos III osastossa vahvistettua järjestelmää koskevaa hakemusta valmistelee kolmanteen maahan sijoittautunut ryhmä, hakemus osoitetaan komissiolle joko suoraan tai kyseisen kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten välityksellä.
– –”.
9. Asetuksen 50 artiklassa (”Tarkastelu komissiossa ja vastaväitteiden julkistaminen”) säädetään seuraavaa:
”1. Komissio tutkii kaikki 49 artiklan mukaisesti sille toimitetut hakemukset asianmukaisin keinoin tarkistaakseen, että hakemus on perusteltu ja täyttää kyseisen järjestelmän edellytykset. Tutkimus ei saisi kestää yli kuutta kuukautta. Jos tämä määräaika ylittyy, komissio ilmoittaa viivästyksen syyt hakijalle kirjallisesti.
Komissio julkistaa vähintään kuukausittain luettelon nimistä, joista sille on tehty rekisteröintihakemus, sekä päivämäärät, joina hakemukset on toimitettu.
– –”.
10. Asetuksen 52 artiklassa (”Rekisteröintipäätös”) säädetään seuraavaa:
”1. Jos komissio 50 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla tehdystä tutkimuksesta saamiensa tietojen perusteella katsoo, etteivät rekisteröintiedellytykset täyty, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla hakemus hylätään. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 57 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
2. Jos komissiolle ei esitetä 51 artiklan mukaisia vastaväiteilmoituksia eikä tutkittavaksi otettavia perusteltuja vastaväitteitä, se hyväksyy 57 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä soveltamatta täytäntöönpanosäädöksiä, joilla nimi rekisteröidään.
3. Jos komissiolle esitetään perusteltu vastaväite, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, se 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tarvittavien neuvottelujen jälkeen ja otettuaan huomioon niiden tulokset joko
a) rekisteröi nimen täytäntöönpanosäädöksillä, jotka on hyväksytty soveltamatta 57 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä, jos sopimukseen on päästy, ja muuttaa tarvittaessa 50 artiklan 2 kohdan nojalla julkaistuja tietoja edellyttäen, etteivät muutokset ole merkittäviä; tai
b) hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla rekisteröinnistä päätetään, jos sopimukseen ei ole päästy. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 57 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
4. Komission rekisteröintisäädökset ja hylkäyspäätökset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.”
II Asian tausta
11. Asian tausta ilmenee valituksenalaisen tuomion 4–9 kohdasta, jotka esitän tiivistetysti jäljempänä:
12. Nimitykset ”Jambon sec de Corse”/”Jambon sec de Corse, – Prisuttu”, ”Lonzo de Corse”/”Lonzo de Corse – Lonzu” ja ”Coppa de Corse”/”Coppa de Corse – Coppa di Corsica” kirjattiin suojattujen alkuperänimitysten rekisteriin 28.5.2014 kolmella täytäntöönpanoasetuksella(7).
13. Consortium des Charcutiers Corses jätti joulukuussa 2015 Ranskan kansallisille viranomaisille seitsemän hakemusta, jotka koskivat rekisteröintiä suojattuna maantieteellisenä merkintänä asetuksen N:o 1151/2012 mukaisesti. Nämä seitsemän hakemusta koskivat seuraavia nimityksiä: ”Jambon sec de l’Île de Beauté”, ”Coppa de l’Île de Beauté”, ”Lonzo de l’Île de Beauté”, ”Saucisson sec de l’Île de Beauté”, ”Pancetta de l’Île de Beauté”, ”Figatelli de l’Île de Beauté” ja ”Bulagna de l’Île de Beauté”.
14. Ministre de l’Agriculture et de l’Alimentation (maatalous‑ ja elintarvikeministeri, Ranska) ja ministre de l’Économie et des Finances (talous‑ ja valtiovarainministeri. Ranska) antoivat 20.4.2018 seitsemän määräystä, joilla vahvistettiin kyseessä olevat seitsemän tuote‑eritelmää, jotta ne voitiin toimittaa komission hyväksyttäviksi.
15. Samanaikaisesti tuottajajärjestö(8), jolla oli hallussaan suojattujen alkuperänimitysten ”Jambon sec de Corse – Prisuttu”, ”Coppa de Corse – Coppa di Corsica” ja ”Lonzo de Corse – Lonzu” tuote‑eritelmät, vaati Conseil d’État’lle (ylin hallintotuomioistuin, Ranska) 27.6.2018 jättämillään kannekirjelmillä, että nimitysten ”Jambon sec de l’Île de Beauté”, ”Coppa de l’Île de Beauté” ja ”Lonzo de l’Île de Beauté” tuote‑eritelmien vahvistamisesta 20.4.2018 annetut määräykset kumotaan. Kyseisen tuottajajärjestön mukaan ilmaisulla ”Île de Beauté” (kauneuden saari) jäljiteltiin sanaa ”Corse” (Korsika) tai herätettiin mielleyhtymä siihen, ja se aiheutti siten sekaannuksen sellaisten nimitysten kanssa, jotka oli jo rekisteröity suojattuina alkuperänimityksinä.
16. Ranskan viranomaiset toimittivat 17.8.2018 komissiolle seitsemän hakemusta korsikalaisten lihajalostetuotteiden nimitysten rekisteröimiseksi suojattuina maantieteellisinä merkintöinä.
17. Komissio lähetti 12.2.2019 ja 24.11.2020 Ranskan viranomaisille kaksi kirjettä, jotka koskivat nimitysten ”Jambon sec de l’Île de Beauté”, ”Lonzo de l’Île de Beauté” ja ”Coppa de l’Île de Beauté” rekisteröimistä suojattuina maantieteellisinä merkintöinä ja joissa se pyysi selvennystä lähinnä kyseisten nimitysten mahdollisesta rekisteröintikelvottomuudesta.
18. Kansalliset viranomaiset vastasivat katsovansa, että nämä kaksi tuoteryhmää (eli rekisteröidyt suojatut alkuperänimitykset ja suojattua maantieteellistä merkintää koskevat hakemukset) olivat tuotteiden osalta selvästi erilaiset ja että nimitykset vaikuttivat niistä riittävän erilaisilta.
19. Conseil d’État hylkäsi 19.12.2019 antamallaan tuomiolla (joka koskee nimitystä ”Jambon sec de l’Île de Beauté” (SMM)) ja 13.2.2020 antamillaan kahdella tuomiolla (jotka koskevat nimityksiä ”Coppa de l’Île de Beauté” (SMM) ja ”Lonzo de l’Île de Beauté” (SMM)) edellä suojattuja alkuperänimityksiä hallinnoivan tuottajajärjestön nostamat kolme kannetta.
20. Conseil d’État katsoi erityisesti, että ”– – [valittajat] eivät voi perustellusti väittää, että riidanalaisella päätöksellä rikottaisiin – – [asetuksen N:o 1151/2012] 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännöksiä” (Conseil d’État’n antamien kolmen tuomion 5 kohta).
21. Arvioituaan seitsemän korsikalaisen lihajalostetuotteen suojattua maantieteellistä merkintää koskevat rekisteröintihakemukset komissio hylkäsi niistä kolme täytäntöönpanopäätöksessä 2021/1879. Sitä vastoin se hyväksyi Ranskan viranomaisten toimittamat neljä muuta hakemusta.(9)
III Asian käsittelyn vaiheet unionin yleisessä tuomioistuimessa
22. Consortium des Charcutiers Corses ja useat sen jäsentuottajat nostivat 20.1.2022 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa vaadittiin riidanalaisen päätöksen kumoamista.
23. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 12.7.2023 kumoamiskanteen ja velvoitti valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
24. Valittajat olivat vedonneet kahteen kumoamisperusteeseen: siihen, että a) komissio oli ylittänyt toimivaltansa, ja siihen, että b) kansalliset viranomaiset ja Conseil d’État olivat asianmukaisesti osoittaneet kolmen rekisteröintihakemuksen olevan asetuksen N:o 1151/2012 7 ja 13 artiklan mukaiset.
25. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan kanteen hylkäämisperusteet olivat tiivistetysti seuraavat:
– Komissiota, jonka on asetuksen N:o 1151/2012 52 artiklan 1 kohdan mukaan hylättävä rekisteröintihakemus, mikäli se arvioi, että vaaditut rekisteröintiedellytykset eivät täyty, ei voida vaatia myöntämään rekisteröintiä nimitykselle, jos se pitää sen käyttämistä kaupassa lainvastaisena.
– Mielleyhtymää koskeva kysymys on asetuksen N:o 1151/2012 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisen rekisteröintikelpoisuuden perustana. Kyseinen säännös, luettuna yhdessä saman asetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, on pätevä oikeudellinen perusta nimityksen rekisteröinnin epäämiselle.(10)
– Vaikka kansalliset viranomaiset katsoisivat komissiolle toimittamiensa rekisteröintihakemusten täyttävän asetuksessa N:o 1151/2012 säädetyt edellytykset, kyseisten viranomaisten arviointi ei sido komissiota.
– Komissiolla on itsenäinen harkintavalta päättäessään nimityksen rekisteröinnistä suojattuna alkuperänimityksenä tai suojattuna maantieteellisenä merkintänä, koska se on velvollinen tarkistamaan asetuksen N:o 1151/2012 50 artiklan mukaisesti, että rekisteröintiedellytykset täyttyvät.
– Korsikan suojattujen maantieteellisten merkintöjen tapauksessa komissio oli tutkinut perusteellisesti valittajien hakemukset.
– Komissio ei ylittänyt toimivaltaansa hylätessään Ranskan viranomaisten toimittamat suojattuja maantieteellisiä merkintöjä koskevat hakemukset.(11) Komissiolla on erilainen harkintavalta sen mukaan, onko kyse menettelyn ensimmäisestä välivaiheesta (jossa kootaan yhteen rekisteröintihakemukseen liittyvät hakemusasiakirjat, jotka kansalliset viranomaiset toimittavat lopuksi komissiolle) vai toisesta välivaiheesta (jonka aikana komissio tutkii itse kyseisen rekisteröintihakemuksen).
– Vaikka komissiolla on ensimmäisessä välivaiheessa vain ”rajallinen tai olematon” harkintavalta, näin ei ole sen päättäessä nimityksen rekisteröinnistä suojattuna alkuperänimityksenä tai suojattuna maantieteellisenä merkintänä, kun otetaan huomioon asetuksen N:o 1151/2012 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, luettuna yhdessä sen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, mainitut rekisteröintikelpoisuuden edellytykset. Jälkimmäisessä tapauksessa komissiolla on itsenäinen harkintavalta.
– Komissio ei tehnyt arviointivirhettä katsoessaan, että kolme hylättyä suojattua maantieteellistä merkintää synnyttävät mielleyhtymän aikaisemmilla alkuperänimityksillä suojattuihin nimityksiin, sen jälkeen, kun se oli todennut, että ilmaisut ”Corse” ja ”Île de Beauté” ovat synonyymeja ja tarkoittavat samaa maantieteellistä aluetta. Näiden kahden ilmauksen merkityssisältöjen läheisyys on tosiasiallisesti osoitettu.
IV Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
26. Consortium des Charcutiers Corses ja sen jäsentuottajat tekivät 19.9.2023 nyt käsiteltävän valituksen.
27. Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen tuomion
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa komission korvaamaan sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että muutoksenhakuvaiheessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
28. Komissio puolestaan vaatii, että unionin tuomioistuin
– hylkää valituksen
– velvoittaa valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
29. Valittajat esittävät valituksensa tueksi neljä valitusperustetta:
– asetuksen N:o 1151/2012 7 ja 13 artiklaa on rikottu
– asetuksen N:o 1151/2012 49, 50 ja 52 artiklaa on rikottu
– asetuksen N:o 1151/2012 50 artiklaa on rikottu ja hyvän hallinnon yleistä periaatetta loukattu
– unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut asetuksen N:o 1151/2012 7 ja 13 artiklaa ja laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa tekemänsä arvioinnin yhteydessä.
30. Unionin tuomioistuin on katsonut, että näistä neljästä valitusperusteesta ratkaisuehdotus on tarpeen esittää kahdesta ensimmäisestä. Tarkastelen aluksi toista valitusperustetta, joka vaikuttaa loogisesti ajatellen ensisijaiselta, koska sillä on vaikutusta pikemminkin komission toimivaltaan kuin sen tekemän päätöksen asiasisältöön.
V Toinen valitusperuste
A Asianosaisten lausumat
31. Valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt noudattamatta kansallisten viranomaisten ja komission välistä toimivallan jakoa, josta säädetään asetuksen N:o 1151/2012 49 ja 50 artiklassa suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintimenettelyn osalta.(12)
32. Valittajien mukaan komissiolla on rekisteröintimenettelyssä rajallinen harkintavalta, ja se voi ainoastaan tarkistaa kansallisten viranomaisten toimittaman suojattua maantieteellistä merkintää koskevan hakemuksen muodollisen oikeellisuuden ja tutkia, ovatko nämä tehneet selvän virheen menettelyn kansallisessa vaiheessa.
33. Komissio kiistää valittajien perustelut ja pitää unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa hyväksymää päättelyä ja ratkaisua asianmukaisena.
B Asian arviointi
34. Suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä käsitellään hallinnollisessa yhdistelmämenettelyssä, johon osallistuvat jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ja komissio. Näin todetaan asetuksen N:o 1151/2012 johdanto-osan 58 perustelukappaleessa.(13)
35. Suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteröintimenettelyyn(14) kuuluu ensimmäinen kansallinen vaihe, josta säädetään asetuksen N:o 1151/2012 49 artiklassa. Sen aluksi asianomainen tuottajaryhmä toimittaa suojatun alkuperänimityksen rekisteröintihakemuksen sen jäsenvaltion viranomaisille, jossa tuotantoalue maantieteellisesti sijaitsee.
36. Kansallisen viranomaisen on tutkittava hakemus asianmukaisin keinoin tarkistaakseen, että se on perusteltu ja että se täyttää asetuksen N:o 1151/2012 aineelliset edellytykset.(15) Jäsenvaltion on taattava hakemuksen riittävä julkaiseminen sekä kohtuullinen aika, jonka kuluessa luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltion alueelle tai asuvat siellä, voivat esittää hakemusta koskevan vastaväitteen.(16)
37. Kansalliset viranomaiset arvioivat saadut vastaväitteet ja päättävät, täyttääkö hakemus asetuksen N:o 1151/2012 vaatimukset. Jos niiden arvio on myönteinen, ne tekevät myönteisen päätöksen. Niiden on myös varmistettava, että myönteisen päätöksen perusteena ollut tuote-eritelmä julkaistaan ja että se on sähköisesti saatavilla.(17) Lisäksi jäsenvaltion on varmistettava, että sen tekemä myönteinen päätös julkistetaan ja että luonnollisilla ja oikeushenkilöillä, joiden oikeutettua etua asia koskee, on mahdollisuus valittaa päätöksestä.(18)
38. Jos kansallisen viranomaisen päätös on myönteinen, komissiolle toimitetaan kansallisen vaiheen päätteeksi suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä koskeva hakemusasiakirja yhdessä sellaisten vastaväitteiden kanssa, jotka voidaan ottaa tutkittaviksi.(19)
39. Kolmansien valtioiden toimittamiin suojattua maantieteellistä merkintää koskeviin rekisteröintihakemuksiin ei luonnollisestikaan liity menettelyn kansallista vaihetta. Hakemusmenettelystä vastaa komissio, jolle kaikki päätösvalta on keskitetty.(20)
40. Suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintimenettelyn unionissa tapahtuva vaihe, josta säädetään asetuksen N:o 1151/2012 50 artiklassa, alkaa tutkinnalla, jonka komissio suorittaa saatuaan kansallisen päätöksen ja jolla varmistetaan, että hakemus on perusteltu ja täyttää suojatuille maantieteellisille merkinnöille asetetut edellytykset.
41. Jos komissio tämän tutkimuksen (joka ei saa kestää yli kuutta kuukautta) perusteella katsoo, ”etteivät rekisteröintiedellytykset täyty”, se hylkää suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemuksen.(21) Jos se sitä vastoin hyväksyy hakemuksen, se julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä yhtenäisen asiakirjan sekä tuote-eritelmän julkaisuviitteet.(22)
42. Sen jälkeen, kun edellä mainitut tiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset taikka luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet kolmanteen maahan, voivat esittää vastaväiteilmoituksen. Komissio toimittaa vastaväiteilmoituksen edelleen hakemuksen toimittaneen jäsenvaltion viranomaiselle(23) ja aloittaa käsittelyn, jos vastaväite vahvistetaan.(24)
43. Jos komissio ei saa yhtään vastaväiteilmoitusta (tai perusteltua vastaväitettä, joka voidaan ottaa tutkittavaksi), se tekee suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintipäätöksen. Komissio toimii samalla tavalla, jos sille on esitetty perusteltu vastaväite, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, ja asetuksen N:o 1151/2012 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen jälkeen päästään sopimukseen. Jos sopimukseen ei päästä, komissio hyväksyy tarvittaessa suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä koskevat täytäntöönpanosäädökset.(25)
44. Suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintisäädökset ja rekisteröinnin hylkäyspäätökset julkaistaan joka tapauksessa Euroopan unionin virallisessa lehdessä.(26)
45. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on ollut mahdollista täsmentää kyseisen hallinnollisen yhdistelmämenettelyn ominaispiirteitä. Toisin kuin pankkiunionin hallinnollisissa yhdistelmämenettelyissä(27) (joiden kansallisessa vaiheessa ainoastaan valmistellaan unionissa tapahtuvaa vaihetta, jossa päätösvalta on keskitetty unionin toimielimelle tai elimelle), suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintimenettelyn kansallisella vaiheella on oma olennainen sisältönsä, koska kansalliset viranomaiset tekevät (muitakin kuin valmisteluvaiheen) päätöksiä, joilla on vaikutuksia kolmansiin nähden ja joita kansalliset tuomioistuimet valvovat.
46. Asiassa GAEC Jeanningros antamassaan tuomiossa(28) unionin tuomioistuin vakiinnutti suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteröintimenettelyjen kansallista vaihetta koskevaa oikeuskäytäntöään. Se korosti erityisesti, että asianomaisen jäsenvaltion viranomaisilla on tässä kansallisessa vaiheessa erityinen ja itsenäinen päätösvalta.
47. Unionin tuomioistuimen mukaan ”asetuksella N:o 1151/2012 otettiin käyttöön toimivaltojen jakojärjestelmä, johon kuuluu erityisesti se, että komissio saa tehdä päätöksen nimityksen rekisteröimisestä suojattuna maantieteellisenä merkintänä ainoastaan, jos kyseinen jäsenvaltio on esittänyt sille tätä koskevan hakemuksen, ja että tällainen hakemus voidaan tehdä ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseinen jäsenvaltio on tarkastanut, että se on perusteltu. Tämä toimivaltojen jako selittyy erityisesti sillä, että suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröinnin edellytyksenä on, että sitä ennen on tarkastettu, täyttyvätkö tietyt edellytykset, mikä puolestaan mitä suurimmassa määrin edellyttää kyseistä jäsenvaltiota koskevien erityisten seikkojen, jotka kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset pystyvät parhaiten tarkastamaan, syvällistä tuntemusta”.(29)
48. Kyseisen oikeuskäytännön mukaan suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintimenettelyn valvonta kuuluu kansalliselle viranomaiselle, mikä on perusteltua muun muassa(30) seuraavista syistä:
– Tuottajaryhmien on ehdottomasti saatettava tämä menettely vireille sen jäsenvaltion toimivaltaisessa viranomaisessa, johon suojattu maantieteellinen merkintä maantieteellisesti sijoittuu. Nämä ryhmät eivät saa esittää hakemustaan suoraan komissiolle.
– Kansalliset viranomaiset tarkistavat, että esitetty hakemus on yhdenmukainen asetuksessa N:o 1151/2012 asetettujen aineellisten edellytysten kanssa, koska kyseisillä viranomaisilla on syvällisemmät tiedot niiden tuotteiden erityispiirteiden tarkistamiseksi, jotka on tarkoitus suojata maantieteellisellä merkinnällä.
– Jäsenvaltion viranomaisilla on toimivalta hyväksyä tai hylätä suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemus kansallisessa vaiheessa. Niillä on siis avainasema menettelyn jälkimmäisen vaiheen käynnistämisessä niiden toimittaessa hakemuksen komissiolle. Komissio ei voi rekisteröidä suojattua maantieteellistä merkintää ilman kansallisen viranomaisen myönteistä päätöstä.
– Kansallinen viranomainen voi peruuttaa komissiolle esitetyn suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemuksen ennen kuin komissio rekisteröi sen.
49. Koska yhdistelmämenettelyn kansallisen vaiheen valvonta kuuluu kansalliselle viranomaiselle, sen päätökset eivät ole pelkästään komission myöhempää päätöstä valmistelevia toimia, vaan niillä on oma olennainen sisältönsä ja niillä on oikeusvaikutuksia suojatun maantieteellisen merkinnän hakijoihin nähden. Tästä syystä unionin tuomioistuin hyväksyy sen, että kansallisten viranomaisten tekemien suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteröintipäätösten valvonta kuuluu kansallisten tuomioistuinten vastuulle.(31)
50. Valittajien mukaan menettelyn kansallisen vaiheen olennainen sisältö heikentää menettelyn unionissa tapahtuvaa vaihetta siinä määrin, että komission on ainoastaan tarkistettava, että kansallisen viranomaisen toimittama asiakirja-aineisto sisältää kaiken tarvittavan, ja varmistettava, ettei kansallinen viranomainen ole tehnyt selvää arviointivirhettä.
51. Tällä perusteella valittajat väittävät, että koska unionin yleinen tuomioistuin ei valituksenalaisessa tuomiossa todennut, että komissiolle annetaan menettelyn unionissa tapahtuvassa vaiheessa näin vähäinen päätösvalta, se teki oikeudellisen virheen tulkitessaan asetuksen N:o 1151/2012 49 ja 50 artiklaa.
52. Katson päinvastoin, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä.
53. Komissio tutkii kansallisten viranomaisten toimittamat hakemukset ”sen varmistamiseksi, ettei niissä ole mitään selkeitä virheitä ja että unionin lainsäädäntö ja hakujäsenvaltion ulkopuolisten sidosryhmien edut on otettu huomioon”.(32)
54. Asetuksen N:o 1151/2012 50 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan, että komissio ”tutkii kaikki 49 artiklan mukaisesti sille toimitetut hakemukset asianmukaisin keinoin tarkistaakseen, että hakemus on perusteltu ja täyttää kyseisen järjestelmän edellytykset”. Tutkimuksensa perusteella komissio voi hylätä hakemuksen, jos se ”katsoo, etteivät rekisteröintiedellytykset täyty” (asetuksen 52 artiklan 1 kohta).
55. Vaikka asetuksessa N:o 1151/2012 ei määritellä käsitettä ”tutkii asianmukaisin keinoin”, asetuksen edempänä mainittujen säännösten tulkinnasta käy selvästi ilmi, että kansallisten viranomaisten arviointi ei sido komissiota sen tehdessä tutkimuksen ja että sillä on itsenäinen harkintavalta. Unionin yleinen tuomioistuin totesi tämän perustellusti valituksenalaisessa tuomiossa (44 kohta).
56. Menettelyn unionissa tapahtuvassa vaiheessa komission on tarkistettava kolme seikkaa, joista kullakin on oma logiikkansa, eli sen,:
– että jäsenvaltion viranomaiset eivät ole tehneet selkeitä virheitä käsitellessään suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemuksen
– että hakujäsenvaltion ulkopuolisten sidosryhmien ja asianomaisten osapuolten edut on otettu huomioon(33)
– että kansallisten viranomaisten toimittamassa suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemuksessa noudatetaan sovellettavia unionin oikeuden säännöksiä.
57. Komissiolla on siis ensinnäkin valtuudet valvoa selviä virheitä, joita kansalliset viranomaiset ovat voineet tehdä suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintimenettelyn kansallisessa vaiheessa. On loogista, että näin on, koska kansallisilla viranomaisilla, joita kansalliset tuomioistuimet valvovat, on tässä vaiheessa huomattava päätösvalta.
58. Unionin tuomioistuimen toteamus (tuomio GAEC Jeanningros, 25 kohta), jonka mukaan komissiolla on tuote-eritelmän muutosmenettelyissä ja suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintimenettelyssä ”rajallinen tai olematon harkintavalta”, koskee, kuten unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti katsonut, menettelyn kansallista vaihetta.(34) Unionin tuomioistuimen muissa tuomioissa esittämät toteamukset on ymmärrettävä vastaavalla tavalla.(35)
59. Kuten unionin yleinen tuomioistuin toteaa,(36) komissiolla on näiden menettelyjen unionissa tapahtuvassa vaiheessa itsenäinen harkintavalta, eikä kansallisten viranomaisten arviointi sido sitä. Se voi päättää suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröimisestä todettuaan, että vaadittavat edellytykset täyttyvät.
60. Komission itsenäinen päätösvalta tämän menettelyn unionissa tapahtuvassa vaiheessa ei rajoitu vain muodollisten ja selvien virheiden tarkistamiseen hakemuksen kansallisessa käsittelyvaiheessa. Komission on tarkasteltava kattavasti kansallisten viranomaisten hyväksymää rekisteröintihakemusta sen varmistamiseksi, että se täyttää asetuksen N:o 1151/2012 vaatimukset.
61. Tämä kattava arviointi voi johtaa siihen, että komissio tekee kansallisten viranomaisten päätöksestä poikkeavan päätöksen. Nyt käsiteltävässä asiassa on osittain tapahtunut näin.(37)
62. Komission toimivalta käsitellä ja ratkaista kansalliset rajat ylittävät vastaväitteet, joita muiden jäsenvaltioiden sidosryhmät esittävät suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröinnistä (asetuksen N:o 1151/2012 51 artikla), tukee sen itsenäistä toimivaltaa ratkaista rekisteröintihakemukset.(38)
63. Asetuksessa N:o 115!/2012 säädettyjen suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteröintiedellytysten yhdenmukainen soveltaminen edellyttää vastaavasti, että komissiolla on menettelyn unionissa tapahtuvassa vaiheessa itsenäinen toimivalta vahvistaa yhdenmukainen käytäntö, jota jäsenvaltioiden viranomaisten on noudatettava. Jos sillä ei olisi tällaista itsenäistä päätösvaltaa, olisi olemassa huomattava vaara siitä, että suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteröintiedellytyksiä sovellettaisiin jäsenvaltioissa eri tavalla.
64. Menettelyn unionissa tapahtuvalla vaiheella ei olisi omaa olennaista sisältöä, jos komission olisi noudatettava kansallisten viranomaisten arviointeja eikä se voisi hylätä näiden viranomaisten hyväksymiä rekisteröintihakemuksia. Asetuksessa N:o 1151/2012 säädetty suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintimenettely ei olisi enää varsinainen yhdistelmämenettely, jos sen unionissa tapahtuva vaihe heikkenisi ja vähentäisi selvästi komission toimivaltaa.
65. Edellä esitetyn perusteella katson unionin yleisen tuomioistuimen tavoin, että komissiolla on toimivalta tarkistaa, että kansallisten viranomaisten toimittama suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemus on sovellettavien unionin oikeussääntöjen mukainen. Näin ollen toinen valitusperuste on hylättävä.
VI Ensimmäinen valitusperuste
A Asianosaisten lausumat
66. Valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on lisännyt lainvastaisesti asetuksen N:o 1151/2012 5, 6 ja 7 artiklassa määriteltyihin suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintiedellytyksiin vaatimuksen siitä, että nimitys, jolle haetaan rekisteröintiä suojattuna maantieteellisenä merkintänä, ei loukkaa kyseisen asetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä suojaa mielleyhtymän syntymiseltä.
67. Valittajien mukaan valituksenalaisessa tuomiossa todetaan perustellusti (29 ja 30 kohta), että asetuksen N:o 1151/2012 13 artiklassa ei viitata rekisteröintiin vaan rekisteröityjen nimitysten suojan laajuuteen ja että näin ollen se ”ei voi yksinään muodostaa oikeudellista perustaa rekisteröintihakemuksen hylkäämiselle”.
68. Valittajat väittävät kuitenkin, että unionin yleinen tuomioistuin on poikennut tästä toteamuksesta ja tehnyt useita oikeudellisia virheitä valituksenalaisen tuomion 32–40 kohdassa:
– Se myöntää ensinnäkin, että komissiolla on toimivalta soveltaa asetuksen N:o 1151/2012 13 artiklaa, vaikka tämä toimivalta kuuluu kyseisen säännöksen 3 kohdan mukaan jäsenvaltioille.
– On toiseksi niin, että asetuksen N:o 1151/2012 7 artiklassa edellytetään ainoastaan, että nimitystä käytetään kaupassa tai yleisessä kielenkäytössä, mikä on objektiivinen tosiseikka, jonka lainmukaisuutta komission subjektiivinen arviointi ei kata. Asetuksen 13 artikla ei liity rekisteröintimenettelyyn.
– Kolmanneksi on todettava, että toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin myöntää (valituksenalaisen tuomion 38 ja 39 kohta), komissiolla ei ole käytettävissään samoja keinoja kuin kansallisilla viranomaisilla eikä se niiden tavoin tunne perinpohjaisesti paikallisia perinteitä, kulutustottumuksia, historiaa ja kulttuuria sekä asiakirja-aineistoon sisältyviä tosiseikkoja. Kyseiset viranomaiset olivat nimenomaisesti sulkeneet pois mielleyhtymän syntymisen vaaran nyt käsiteltävässä asiassa.
69. Komissio kiistää nämä väitteet ja puoltaa asetuksen N:o 1151/2012 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamista yhdessä, minkä unionin yleinen tuomioistuin on vahvistanut. Niitä sovelletaan yhdessä ensimmäistä kertaa sen erityislaatuisen tilanteen vuoksi, joka oli syntynyt kyseessä olevien suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteröintihakemusten osalta.
B Asian arviointi
70. Komission mainitsema erityislaatuinen tilanne johtuu tosiseikoista, jotka on syytä palauttaa mieleen:
– Nimitykset ”Jambon sec de Corse” / ”Jambon sec de Corse – Prisuttu”, ”Lonzo de Corse” / ”Lonzo de Corse – Lonzu”, ”Coppa de Corse” / ”Coppa de Corse – Coppa di Corsica” rekisteröitiin 28.5.2014 suojattuina alkuperänimityksinä (SAN) niitä koskevilla asetuksilla.
– Näissä asetuksissa myönnettiin eräille Korsikalla sijaitseville yrityksille, jotka käyttävät mainittuja nimityksiä, 27.4.2017 päättynyt siirtymäkausi, jotta ne voivat jatkaa sellaisten tuotteiden valmistusta, joiden erityispiirteet poikkesivat tuote-eritelmässä esitetyistä.
– Näin asianomaisten tuottajien oli mahdollista joko mukautua unionin tasolla hyväksyttyihin tuote-eritelmän vaatimuksiin tai muuttaa käytettyä myyntinimitystä.
– Siirtymäkauden aikana kyseiset yritykset kehittivät vuonna 2014 ja saattoivat markkinoille vuodesta 2015 lähtien tuotteita, joiden nimet olivat ”Jambon sec de l’Île de Beauté”, ”Lonzo de l’Île de Beauté” ja ”Coppa de l’Île de Beauté”.
– Ranskan viranomaiset sallivat vuoden 2015 ja huhtikuun 2017 välisenä aikana sen, että kolme vuonna 2014 rekisteröityä suojattua alkuperänimitystä ja kolme nimitystä, jotka koskivat samantyyppisiä korsikalaisia lihajalostetuotteita, olivat voimassa samanaikaisesti.
– Yritykset, joille oli myönnetty siirtymäkausi, jättivät Ranskan viranomaisille rekisteröintihakemukset, jotka koskivat nimitysten ”Jambon sec de l’Île de Beauté”, ”Lonzo de l’Île de Beauté” ja ”Coppa de l’Île de Beauté” suojaamista maantieteellisinä merkintöinä ja jotka toimitettiin komissiolle 17.8.2018, jolloin kyseisiä nimityksiä ei saanut siirtymäkauden päätyttyä enää laillisesti käyttää.
– Ranskan viranomaiset hyväksyivät nämä kolme rekisteröintihakemusta ja katsoivat, etteivät ne synnyttäneet mielleyhtymää rekisteröityihin suojattuihin alkuperänimityksiin.(39) Ne vetosivat tältä osin siihen, että i) molemmat tuoteryhmät (rekisteröidyt suojatut alkuperänimitykset ja ehdotetut suojatut maantieteelliset merkinnät) ovat selvästi erilaisia raaka-aineiden (rodut, ruhojen paino), kuvausten, eritelmien, tuotantomäärien ja myyntihintojen osalta, ii) nimitykset, samoin kuin lausuntatavat, ovat riittävän erilaiset eikä homonymiaa ole, koska kyse on eri tunnuksista (SAN ja SMM),(40) iii) kun otetaan huomioon tuotteiden ja nimitysten erot sekä olemassa olevat tapaukset, kuluttajat ovat täysin tietoisia laatueroista niiden tuotteiden välillä, joista toisen nimitys on rekisteröity suojattuna alkuperänimityksenä ja toinen on saatettu markkinoille nimellä ”Île de Beauté”, iv) ilmaisun ”Île de Beauté” sisältämät kolme nimeä, jotka liittyvät samaan maantieteelliseen alueeseen, ja ilmaisun ”Corse” sisältämät kolme rekisteröityä nimitystä ”eroavat riittävästi toisistaan”.
– Komissio kuitenkin hylkäsi riidanalaisessa päätöksessä Ranskan viranomaisten väitteet ja kolmen suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemukset sillä perusteella, että kyse oli nimityksistä, jotka voivat synnyttää mielleyhtymän samankaltaiselle tuotteelle jo rekisteröityihin nimityksiin ja jotka eivät näin ollen voi täyttää asetuksen N:o 1151/2012 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjä rekisteröintiedellytyksiä.
– Komissio katsoo vastaavasti, että kolmen suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemuksissa mainittuja nimityksiä on käytetty kaupassa tai yleisessä kielenkäytössä asetuksen N:o 1151/2012 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan vastaisesti. Näin ollen hakemukset eivät täytä kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjä rekisteröintiedellytyksiä.
71. Komission päättely, jonka unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi valituksenalaisessa tuomiossa, vaikuttaa oikealta, enkä yhdy valittajien ensimmäisen valitusperusteensa tueksi esittämiin väitteisiin.
72. Asetuksen N:o 1151/2012 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että suojatun maantieteellisen merkinnän on oltava sellaisen eritelmän mukainen, johon sisältyvät vähintään seuraavat tiedot: ”suojattavan alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän nimi sellaisena kuin sitä käytetään kaupassa tai yleisessä kielenkäytössä ja ainoastaan niillä kielillä, joita perinteisesti käytetään tai käytettiin tietyn tuotteen kuvaamiseen määritetyllä maantieteellisellä alueella”.
73. Olen jo todennut, että suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintimenettelyn unionissa tapahtuvassa vaiheessa komission on hylättävä hakemus, jos tarvittavat edellytykset eivät täyty. Yksi näistä edellytyksistä on se, että tuote-eritelmään sisältyy sellaisen tuotteen nimi, jota voidaan käyttää kaupankäynnissä laillisesti.
74. Nimen käyttö on lainvastaista, jos sillä loukataan asetuksen N:o 1151/2012 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua suojaa mielleyhtymiltä. Kyseisen säännöksen mukaan ”rekisteröidyt nimet on suojattu – – väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteiden tai palveluiden oikea alkuperä on merkitty – –”.
75. Valituksenalaisesta tuomiosta (36 ja 37 kohta) ilmenee selvästi, että jos sallittaisiin sellaisen suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröiminen, joka synnyttää mielikuvan jo rekisteröidystä suojatusta alkuperänimityksestä, asetuksen N:o 1151/2012 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen suoja menettäisi tehokkaan vaikutuksensa. Kun nimitys on rekisteröity suojatuksi maantieteelliseksi merkinnäksi, aiemmin suojatuksi alkuperänimitykseksi rekisteröity nimitys ei voisi enää saada siihen nähden kyseisessä säädöksessä säädettyä suojaa. Näin ollen suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemuksen tuote-eritelmään ei voi sisältyä nimitystä, joka synnyttää mielleyhtymän aiemmin rekisteröityyn suojattuun alkuperänimitykseen.
76. Valittajat väittävät, että asetuksen N:o 1151/2012 13 artiklan rikkomisen toteaminen on kansallisten viranomaisten eikä komission tehtävä. Olen eri mieltä tästä väitteestä, koska katson seuraavaa:
– Asetuksen N:o 1151/2012 13 artiklan 3 kohdassa ainoastaan säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet, joilla estetään tai lopetetaan suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen laiton käyttö ja joihin kuuluu myös kyseisiin nimityksiin ja merkintöihin mielleyhtymiä synnyttävien nimien käytön kieltäminen.(41)
– Kyseisessä säännöksessä ei kuitenkaan mainita mitään, minkä vuoksi komissio ei voisi estää sellaisten nimitysten käyttöä, jotka synnyttävät mielleyhtymiä aikaisemmin rekisteröityihin nimiin.
– Komission on torjuttava mielleyhtymiä, jotta estetään suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen väärinkäyttö paitsi ostajien etujen vuoksi myös niiden tuottajien etujen vuoksi, jotka ovat ponnistelleet taatakseen niiden tuotteiden laadun, joilla on laillisesti tällaisia merkintöjä.(42)
– Tämä tulkinta on yhdenmukainen asetuksen N:o 1151/2012 johdanto-osan 19 perustelukappaleen kanssa: suojattuihin nimityksiin liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien yhdenmukainen noudattaminen kaikkialla unionissa on ensisijainen tavoite.
77. Unionin tuomioistuimen mukaan ”SAN:ien ja SMM:ien suojajärjestelmän tarkoitus on ennen kaikkea taata kuluttajille, että rekisteröidyn nimen saaneilla maataloustuotteilla on tietyt erityisominaisuudet sen vuoksi, että ne ovat lähtöisin määritellyltä maantieteelliseltä alueelta ja että ne näin ollen antavat maantieteelliseen alkuperäänsäänsä perustuvan takuun laadusta, minkä tarkoituksena on se, että maataloustuottajat voivat saada paremmat tulot vastineeksi aidoille pyrkimyksille parantaa laatua, ja estää se, että ulkopuoliset hyötyvät väärinkäytösluonteisesti tällaisten tuotteiden laatuun perustuvasta maineesta”.(43)
78. Asetuksen N:o 1151/2012 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyllä mielleyhtymää koskevalla kiellolla pyritään estämään se, että ulkopuoliset tuottajat hyötyisivät perusteettomasti jo rekisteröityjen suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen maineesta.
79. Unionin tuomioistuimen mukaan ”mielleyhtymän käsite kattaa tapauksen, jossa tuotteen nimeämiseksi käytettyyn merkkiin sisältyy rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän tai suojatun alkuperänimityksen osa siten, että kuluttajalle syntyy mainitun tuotteen nimen yhteydessä mielikuva tavarasta, jolla on kyseinen merkintä tai nimitys”.(44) Olennaista on se, että kuluttaja luo riittävän suoran ja yksiselitteisen yhteyden kyseessä olevan tuotteen nimeämiseksi käytetyn ilmaisun ja suojatun maantieteellisen merkinnän välille.
80. Mielleyhtymän käsitettä koskeva oikeuskäytäntö(45) perustuu enimmäkseen tavaramerkkejä tai suojattuja alkuperänimityksiä ja suojattuja maantieteellisiä merkintöjä koskeviin ennakkoratkaisupyyntöihin annettuihin vastauksiin. Tuomiot, joissa ratkaistaan kyseisen käsitteen tulkinnasta (ja soveltamisesta) annetuista unionin yleisen tuomioistuimen tuomioista tehtyjä valituksia, ovat harvinaisempia.
81. Unionin tuomioistuin on katsonut, että unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset, joissa hyväksytään tai hylätään se, että uusi erottuva tunnus (tapauskohtaisesti suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää koskeva hakemus) synnyttää mielleyhtymän jo suojattuun nimitykseen, koskevat ”tosiseikkoja”, eikä niitä lähtökohtaisesti voida arvostella muutoksenhakuvaiheessa.(46)
82. Tällä perusteella on hylättävä arvostelu, jota valittajat esittävät unionin yleistä tuomioistuinta kohtaan sen vuoksi, että se on vahvistanut komission väitteen, joka koskee mielleyhtymän olemassaoloa nyt käsiteltävässä asiassa. Kyse on tosiseikkoja koskevasta kysymyksestä, jonka unionin yleinen tuomioistuin viime kädessä ratkaisee, eikä siihen voida hakea muutosta.
83. Jos unionin tuomioistuin hyväksyy sen, että tätä yksittäistä seikkaa koskevaan päättelyyn voidaan hakea muutosta, olen samaa mieltä unionin yleisen tuomioistuimen arviosta, jonka mukaan kyse oli riidanalaisen päätöksen perustana olevasta mielleyhtymästä.
84. Kyseessä olevat nimitykset, joita on käytetty kaupassa vuodesta 2015 lähtien, viittaavat samaan maantieteelliseen alueeseen (Korsikan saari) kuin suojatut alkuperänimitykset. ”Île de Beauté” on tavanomainen ilmaisu, joka ranskalaiselle kuluttajalle tarkoittaa Korsikan saarta.(47) Vaikka kyseessä eivät ole kokonaan tai osittain homonyymiset nimitykset,(48) ne ovat synonyymiset, eikä mielleyhtymää voida sulkea pois, koska foneettinen samankaltaisuus ei ole sen syntymisen ei edellytys.
85. Laatuerot niiden tuotteiden, joiden nimelle haetaan rekisteröintiä suojattuna maantieteellisenä merkintänä, ja alkuperänimityksellä jo suojattujen tuotteiden välillä eivät ilmene pakkausmerkinnöistä, ja ne ovat vain erityisen valistuneen yleisön tiedossa. Nämä erot merkitsevät suojatun maantieteellisen merkinnän kattamien tuotteiden heikompaa laatua ja vähäisempää yhteyttä tuotantoalueeseen.(49) Kuluttajien näkemys ei ole ilman puolueettomia tutkimuksia ja kyselyjä riittävä perusta todeta haettujen suojattujen maantieteellisten merkintöjen itsenäinen erottamiskyky rekisteröityihin suojattuihin alkuperänimityksiin nähden.(50)
86. Valittajat väittävät lopuksi, että valituksenalaisella tuomiolla estetään se, että saman alueen samankaltaisille tuotteille on samanaikaisesti voimassa erityyppisiä nimityksiä.
87. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin ei ole lausunut valituksenalaisessa tuomiossa nimenomaisesti tästä väitteestä, se on kuitenkin analysoinut tapauksia, joissa suojattu alkuperänimitys ja suojattu maantieteellinen merkintä ovat samanaikaisesti voimassa,(51) eikä se mielestäni ole tehnyt tätä kysymystä koskevassa päättelyssään oikeudellista virhettä. Valittajien mainitsemat esimerkit suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen samanaikaisesta voimassaolosta hyväksyttiin jo kumotun lainsäädännön voimassaoloaikana (suojattu alkuperänimitys ”Corse/Vin de Corse” ja suojattu maantieteellinen merkintä ”Île de Beauté”), tai ne edelsivät unionin maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmän voimaantuloa (suojattu alkuperänimitys ”Aceto balsamico tradizionale di Modena” ja suojattu maantieteellinen merkintä ”Aceto Balsamico di Modena”).
88. Asetuksen N:o 1151/2012 mukaisessa järjestelmässä kahden samoja tuotteita samalla alueella koskevan toisiaan vastaavan nimityksen samanaikainen voimassaolo on lähtökohtaisesti estettävä, koska myöhempi suojattu maantieteellinen merkintä heikentäisi kyseisellä asetuksella aikaisemmalle suojatulle alkuperänimitykselle annettua suojaa ja vaarantaisi nimityksen maineen.
89. Näin ollen myös ensimmäinen valitusperuste on hylättävä.
VII Oikeudenkäyntikulut
90. Koska tässä ratkaisuehdotuksessa käsitellään valittajien esittämistä valitusperusteista vain kahta, en voi lausua siitä, onko valittajat velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
VIII Ratkaisuehdotus
91. Ehdotan siis, että unionin tuomioistuin hylkää unionin yleisen tuomioistuimen 12.7.2023 antamasta tuomiosta Cunsorziu di i Salamaghji Corsi – Consortium des Charcutiers Corses ym. v. komissio (T‑34/22, EU:T:2023:386) tehdyn valituksen ensimmäisen ja toisen valitusperusteen.